Half-Brothers band - Why Don't We

15.

Idan nk

-Kävellään sinne, ku ei ole niin pitkä matka, sanoi Jonah, kun astuin ovesta ulos samalla sulkienkin sen.
-Ok, mennään jo! Zachia ja Idaa sai oottaa niin kauan, Jack sanoi innokkaasti. Lähdimme pihasta Corbynin johdolla sekalaisena porukkana, joka vei melkein koko kävelytien. Viiden minuutin kävelyn jälkeen näin kaikkiin pastellisävyihin maalatun puisen liikkeen. Liike erosi värikkäällä olemuksellaan kadun muista tylsän harmaista liikkeistä ja jokainen pieni ja vähän vanhempikin lapsi kääntyi katsomaan sitä. Sisäinen pikkutyttöni kiljui, kun Jonah avasi liikkeen oven ja käveli sisään. Ihailuni ilmeisesti näkyi kasvoiltani aika selvästi, sillä Anna, joka oli kävellyt vieressäni naurahti hieman katsoessaan minua. Kun pääsimme valtavan jäätelötiskin luo, meinasin ihan oikeasti alkaa kiljumaan. Makuja oli vanilijasta mangoon ja mustikasta sateenkaareen. Olin aina ihmetellyt miltä sateenkaarijäätelö maistuisi. Tai siis, mikä maku voi olla ilmakehän optisessa ilmiössä. Toinen maku, joka minua ihmetytti oli lakka. Ei uskoisi, että lakkajäätelöä löytyy aurinkoiseta Losista, eikä Suomesta, jossa marjaa oikeasti kasvaa.

Loppujen lopuksi päädyin tilaamaan kuusijäätelöä, joka kuulosti jännältä. (kuusen makunen jätski on ihan tällee btw super hyvää xd) Muut olivat valinneet jonkin suklaan tai jonkun muun ''tylsän'' maun. Paitsi Daniel, joka oli ottanut kyseenalaistamani sateenkaaren, jota nyt nautti vastapäätäni pöydässämme. Nuolaisin jäätelöäni, jonka olin todennut hyväks valinnaksi, sillä se maistui siltä, miltä pihka tuoksuu. Kun Jonah oli saanut juotua kahvinsa loppuun, lähdimme kiittäen pois kahvilasta. Ulkona Zach huomasi leikkipuiston, johon hän päätti juosta, kuin kolmevuotias pikkupoika, joka on saanut vähän liikaa sokeria. Päätin juosta pojan perään puistoon, jossa tämä jo keinui virne naamallaan. Itse kiipesin suoraa päätä liukumäkeen ja liu'uin alas.
-Hippa! kuului Gabbien ääni kiipeilytelineeltä, josta nään tämän juoksevan jo pois. Telineeltä juoksee pois myös Gabbien poikaystävä, itse Jack Avery. Aivoni muodostavat mieleeni kolme sanaa, jotka ovat: ei tänään poika. Nousen nopeasti liukupäen juurelta ja lähdin juoksemaan karkuun. Sivusilmälläni näin, miten Jack otti Zachin kiinni ja Zach lähti juoksemaan suuntaani. Onnistuin jotenkin ihmeellisesti hyppäämään puskan taakse, johon jäinkin piiloon. Juuri, kun aloin ihmettelemään missä poika, jonka pitäisi olla hippa, on, tämän pehmeä ääni kuului takaani:
-Hippa. Ei herran juustopallot! Käännyn ja nään puskan toisellapuolen seisovan hieman sotkutukkaisen pojan, jonka naamalle oli maalattu virne.
-Sori ku keskeytän tyypit, mut me lähetään kotiin, Corbyni ääni kantautui korviimme. Nousin ylös ''piilostani'' ja hyppäsin takaisin puskan toiselle puolelle.

Hakottelin. Minua väsytti, vaikka emme olleet tehneet mitään iltapäiväisen jätskireissumme jälkeen. Paitsi kaikki pojat paitsi Daniel olivat tietenkin pelanneet videopelejä. Muilla tytöillä oli tullut äkillisiä menoja loppupäiväksi, joten olin myöskin viettänyt päiväni näiden epäsosiaalisten idioottejen kanssa. En kyllä valita, sillä sain lukea ihan rauhassa koko illan.
-Ida nukkumaan, tai mut tapetaan huomenna siitä et sua ei saa hereille, Jonah sanoi ilmeisesti nähtyään haukotukseni. Meillä olisi huomenna jotakin ''perheohjelmaa'', joka äitini tuntien tarkoitti, että menisimme johonkin museoon. Erittäin tylsään museoon kaiken kukkuraksi. Museot eivät muutenkaan oikein kiinnostaneet, kun oli viettänyt koko lapsuutensa vieraillen Helsingin eri museoissa. Nousin sohvalta ylös ja venyttelin sekä haukottelin. Ehkä Jonah oli oikeassa, minun kannattaisi mennä nyt nukkumaan.
-Öitä, mutisin pojille, jotka toivottivat minulle hyvät yöt ja kääntyivät sitten takaisin peliänsä kohti. Tallustelin portaat ylös huoneeseeni, jossa vaihdoin nopeasti vaatteeni yövaatteisiin. Sitten heittäydyin sängylleni, jota kaduin suoraan, sillä haava polvessani kirkui täyttä kurkkua: SINÄ SENKIN IDIOOTTI! Käännyin selälleni vaivalloisesti, sillä oikea polveni päätti jakaa kipua, joka siihen oli kohdistunut, muualle jalkaani. Siihen olinkin sitten tainnut nukahtaa, peittojeni päälle meritähtiasentoon.

-------------------------------------------------------
Ööö... Moi?

Ensinäki ajattelin julkasta tän eilen, mut näköjään se tuliki tänään. Toiseks: millä perusteella mun kirjalla on yli sata lukukertaa?!!?? Niinku oon aijemmin sanonu, en ois koskaan uskonu et kukaan lukis mun kirjotuksia, joten kiitti ihan sikana, kun luet.

Moikka!💞💞💞