Half-Brothers band - Why Don't We

26.

Idan nk

-Karkkia! Huudahdin, kun kävelimme Targetin karkkiosaston ohi. Käännyin pääkäytävältä vasemmalle värikkäiden karkkipussien ja suklaakääreiden peitämälle 'kujalle'. Vilkuilin ympärilleni vieraisiin pusseihin ja luin niissä olevia tekstejä.
-PÖÖ! Joku huusi takaani niin, että käännyin salamana ympäri nähdäkseni kuka oli aiheuttanut minulle melkein sydänkohtauksen. Tai no, ehkei kuitenkaan ihan sydänkohtausta, mutta jotain sinne päin. Takanani seisoi Zach, jonka kasvot olivat vain noin viiden senttimetrin päässä omistani.
-Ööm... Lähetäänkö? Zach kysyi ja katsoi alas, kun olimme tuijoittaneet toistemme kasvoja hetken aikaa. Minä nyökkäsin ja nappasin korin Zachin jalkojen vierestä ylös.

-Thank you, next (next) Thank you, next (next) Thank you, next I'm so fuckin' grateful for my ex Thank you, next (next) Thank you, next (next) Thank you, next! Minä ja Zach kiljuimme, kun Zach pysäytti autonsa liikennevaloihin.
-Ja seuraavana Toivon Toivebiisit - Ohjelmassa on luvassa Why Don't Wen Trust fund Baby, Olkaa hyvä! radiojuontaja huudahti, kun Ariana Granden thank u, next oli päättynyt. Virnistin Zachille, joka virnisti takaisin ja sitten aloitin täysiä laulamisen.

-Huh huh, Zach totesi, kun hänen oma biisinsä päättyi. Poika pyöräytti rattia ja käännyimme pihatiellemme.
-Toivottavasti Jonah ei huuda mulle koska tultiin vasta nytte, Zach sanoi vielä vilkaistaan auton kelloa, joka kertoi kellon olevan kahdeksan.
-Jos huutaa nii mä sanon sille että pitää turpansa kiinni, sanoin ja Virnistin pojalle, joka oli jo puoliksi ulkona autostaan. Avasin itsekkin oman turvavyöni ja hyppäsin ulos autosta. Kävelin Zachin perässä sisälle ja otin kenkäni pois. Kun astuin ulos eteisestä, Jonahin pitää hahmo ilmestyi eteeni. Peräännyin hieman ja katsoin brunetteen, jonka kasvoilla oli vakava ilme.
-Sä et ois saanu pelästyttää meitä tollee, poika sanoi rauhallisesti, mutta vakavasti.
-Mä tiiän... Se vaan tuntu liian paljolta, vastasin hiljaa nähtyäni, miten kaikkien muiden selät katosivat keittiöön.
-Mikä tuntu liian paljolta? Jonah kysyi. Syyttävä sävy tämän äänessä oli nyt korvautunut pienellä määrällä huolta.
-En mä tiiä... Kaikki... Tai no ei ihan silleenkään. Ku mä kuulin kun te juttelitte olohuoneessa tänään päivällä ja... No ainakin Zachin mukaan te luitte jotain kommentteja ja..., hiljenin hetkeksi, sillä minusta tuntui siltä, kuin ajatukset olisivat lennelleet pääni sisällä kuin linnut.
-Voiks mä luottaa suhun? kysyin Jonahilta, joka nyökkäsi heti.
-Mä kai vaan jotenkin ajattelin et se mitä te sanoitte oli teijän oikee mielipide musta ja sit vielä ku mä... Tykkään Zachista, mutisin viimeisen osan hiljaa ja katsoin maahan.
-TULKAA JO SYÖMÄÄN SIELTÄ! Jack kailotti keittiöstä samalla keskeyttäen hiljaisuuden minun ja Jonahin välillä.
-Kunhan te molemmat vaan tajuaisitte puhua toisillenne, Jonah sanoi ja lähti keittiöön jättäen minut ihmettelemään mitä oli juuri sanonut.

-Paljon onnea vaan, Paljon onnea vaan! Paljon onnea Jack! Paljon onnea vaan! kaikui laulu poikien talon lähes käyttämättömässä keittiössä. Talo oli pieni, mutta hieno ja sieltä oli lyhyt matka poikien äänitysstudiolle. Nojauduin seinään, kun Jack puhalsi 19 kynttilää kakkunsa päältä ja anto heti perään pusun tyttöystävälleen.
-Hyi! Isla, Reese ja Svea yökkäsivät ja kääntyivät poispäin Gabbiesta ja Jackista, jotka irtautuivat toisistaan virnistäen.
-No niin, otetaanhan sitten kakkua, Jackin äiti Kristin totesi ja ojensi pojalleen kakkulapion. Jack leikkasi itselleen ja Gabbielle palat mansikkakakusta.
-Ida, voiks sä leikkaa meille, Reese kysyi kakkupöydän luota ojentaen minulle kakkulapiota.
-Tietty! huudahdin ja aloin leikkaamaan tytölle kakkua.

----------------------------------------------------

Lauta-

Guess who is back again?! Tässä nyt tällänen osa. Btw musta tuntuu sanon tollee aina xd. Mulla oli iha nice leiri, mutta on nyt tosi kiva päästä taas kirjottamaan💞

-pelejä (inside läppä sieltä leiriltä😂)