Half-Brothers band - Why Don't We

18.

Idan nk

Heräsin tiistaiaamuna tasan kello yhdeksän. Alakerrasta kuului vaimeaa juttelua, ja välillä saatoin jopa erottaa poikien äänet. Nousin ylös sängystäni muistaen, että arestini oli loppunut vartti sitten. Kävelin vaatekaapilleni ja vedin sieltä Adidaksen urheiluleggisit ja valkoisen t-paidan, joka oli lyhythihainen. Kaivoin vielä esiin sukat ja alusvaatteet ja vaihdoin vaatteet päälleni. Sitten harjasin hiukseni ja hampaani ja tein tarpeeni. Kun astuin ulos vessastani, vatsani murisi aika lailla, sillä olinhan syönyt eilen vain lautasellisen spagettia ja jauhelihakastiketta. Kävelin huoneeni ovelle ja avasin sen mahdollisimman hitaasti, koska en halunnut puhua vanhemmilleni juuri nyt. Olin juuri ehtinyt astua oveni ulkopuolelle, kun kuulin jonkun paukauttavan ulko-oven kiinni. Oven sulkeutumisen jälkeen talossa ei enää kuulunut mitään ääniä, joka oli hyvä, sillä nyt uskalsin todella liikkua alakertaan. Koska minulla oli nälkä, suuntasin suoraan keittiöön, jonka tasolla lojui lautanen, joka oli peitetty foliolla sekä paperi, jossa luki:

Moi Ida!
Mä ja pojat lähettiin yhteen tapaamiseen ja Svea on jossakin Annan ja Christinan kanssa. Jos haluut mennä niiden kaa voit vaan lähettää A:lle tai C:lle viestiä. Jos et haluu nii mä ja pojat tullaan kotiin joskus viideltä. Älä riko mitään tai tee mitään muutenkaan tyhmää.
Pus Pus, Jonah
P.S. Äiti ja (sun) isä on poissa, me kerrotaan sulle missä ne on sit ku tullaan takas.

Siirsin lapun pois folion päältä, ja nostin sitten hopeisen peiton pois lautasen päältä. Ensimmäinen ajatus joka tuli mieleeni oli "RUOKAA!", sillä folion alta paljastui erittäin hyvän näköisiä pannukakkuja. Muistin nähneeni jääkapissa kermavaahtoa, joten avasin jääkaapin, jossa oli onnekseni kupillinen itsetehtyä kermavaahtoa. Kun olin lusikonut tarpeeksi vaahtoa pannukakuilleni, kävelin olohuoneeseen ja istuin sohvalle. Äiti ei olisi koskaan antanut minun syödä sohvalla, mutta nyt kun hän ei ollut kotona saatoin tehdä mitä tahansa. Ojensin käteni kaukosäädintä kohti, sillä harvinaita kyllä, halusin katsoa tv:tä. Tai siis, kyllä kuka tahansa haluaisi, jos olisi katsonut viimeisimmät päivät televisiosta tyhjänpäiväisiä videopelejä.

Surffailtuani eri amerikkalaisilla televisiokanavilla ainakin tunnin, päätin lähteä kävelylle. Ulkoilma ei tekisi pahaa 24:n tunnin sisällä kyhjöttämisen jälkeen ja pääsisin tutustumaan naapurustooni, johon en ollut tarkemmin ajateltuna edes kunnolla tutustunut. Kävelin eteiseen, jossa vedin jalkaani lenkkarini ja lähdin ulos. Kävelin ainakin kaksi tuntia, kunnes päätin ottaa pienen tauon ja istahtaaa penkille. Hetken kuluttua päätin lähteä takaisin kotiin, mutta noustessani ylös tajusin, että en tiennyt mistä olin tullut. Vilkuilin ympärilleni ja silmiini osui talo, joka näytti tutulta, joten lähdin kävelemään sinne päin. Saavutettuani talon kulman tunsin nenälleni tippuvan jotain märkää ja, kun katsoin ylös, näinn vain tummia pilviä ja niistä tihkuvaa hyytävää sadetta. Kiva. Nopeutin askeliani ja kun katsoin seuraavan kerran ylös, olin jossain, missä en koskaan ollut käynyt. Sade oli kiihtynyt entisestään ja minä hytisin jo kylmästä päälläni vain lyhythihainen t-paita ja ohuet urheilutrikoot. Sitten se iski mieleeni. Nimittäin puhelin. Olin ollut niin typerä etten ollut tajunnut käyttää puhelintani, joka oli taskussani. Taskussani? Ida nuo ovat urheilutrikoot eikä niissä ole taskuja. Mutta missä puhelimeni sitten on? Aloin käymään mielessäni koko aamun tapahtumia ja sitten muistin nähneeni puhelimeni keittiön tasolla, mutta en ollut koskenut siihen. Ei, en ollut koskenut siihen koko aamuna, joka taas tarkoittaa että.
-Ei, mutisin ääneen. Puhelimeni ja sen lisäksi viimeinen toivoni makasi luultavasti siistinä ja kuivana keittiön tasolla, jolle Jonah oli sen luultavasti aamulla laittanut minua varten.

------------------------------------------------------

Hola!

Sanoo espanjalainan. Tää osa on enimmäkseen kirjotettu tietokoneella (yleensä kirjotan bluetooth näppäimistöllä ja puhelimella), joten sori jos näyttää erilaiselta.

Hasta luego! (t. Google kääntäjä)