Half-Brothers band - Why Don't We

17.

Idan nk

Lysähdin sängylleni. Viimeinkin olimme taas kotona, kotona rankan ja erittäin tylsän museopäivän jälkeen. Pian tunsin, miten nuoremman tytön keho lysähti päälleni. Avasin silmäni, ja näin odotuksiei mukaisesti olevan Svean vartalon.
-Pelataanko vielä jotain vai haluutteks te nukkuu jo? Jonah, joka käveli huoneeseen kysyi.
-Joo pelataan vaa vaik Unoo jos se on teille okei, Svea sanoi ja nousi ylös istumaan. Jonah istui alas yhdelle säkkituolille ja minä ja Svea seurasimme häntä sinne. Ennen kuin istuin päätin kuitenkin ottaa pelikortit työpöytäni laatikosta, sillä miten muka pelaisimme Unoa ilman niitä. Sitten istuin alas ja me aloitimme pelin.

-Voitto! Jonah huusi jo toista kertaa.
-Mä luovutan, ei sua voi voittaa, Svea huokaisi ja heitti korttinsa laiskasti maahan. Minä puolestani keräsin kaikki kortit ja laitoin ne takaisin laatikkooni.
-Venatkaas hetki, sanoi Jonah ja nousi ylös säkkituoliltaan. Kun käännyin ympäri laatikolta, jonka ääreen olin kumartunut, oli Jonah poissa ja Svea makasi säkkituolilla silmät auki. Päätin itsekkin mennä makaamaan pehmeälle alustalle, Svean viereen. Siinä maatessani näin hyvin oveni yläpuolella olevaan kelloon, joka näytti noin puoli kymmentä illalla. Jonah palasi pian takaisin huoneeseeni kitaran kanssa ja istahti hymyillen minun ja Svean viereiselle säkkituolille. Pian tämä alkoi soittamaan kitaraansa ja laulamaan rauhoittavasti. Niin rauhoittavasti, että tunsin, miten silmäni alkoivat painua kiinni.

-Ida, Hei. Herää nyt, kuului äitini terävä ääni. Räpyttelin silmäni auki ja näin äitini selkeän hahmon edessäni. Kun tämä näki minun heränneen, hän siirtyi vieressäni nukkuvan 11-vuotiaan herättämisen pariin. Nousin istumaan ja hieroin silmiäni. Huoneeni kello kertoi minulle, että kello oli noin kahdeksan, joka oli outoa, sillä äitini ei yleensä herännyt ennen yhdeksää. Tunsin, miten viereeni nousi istumaan nuorempi tyttö, joka oli vielä hetki sitten nukkunut.
-No niin, tytöt. Vaihtakaahan vaatteenne ja tulkaa sitten olkkariin, äitini sanoi ja kääntyi ympäri poistuakseen huoneestani. Svea nousi myöskin ylös, ja lähti huoneestani vaihtamaan vaatteensa. Suustani pääsi haukoitus. Vieläkin väsytti. Kun toinen haukoitus karkasi huuliltani, heittäydyin takaisin säkkituolille. Normaalisti tottelin äitini käskyjä, mutta jos tämän kerran... Vain tämän kerran...

-IDA MEEA NIEMI! ENKÖS MINÄ KÄSKENYT SINUA LAITTAA VAATTEESI PÄÄLLE! Äidin ääni pauhasi uneeni. Voi kakka..
-SEN KERRAN KUN MINULLA OLI TÄRKEÄÄ ASIAA SINÄ NUKUT! Avasin silmäni. Äitini seisoi keskellä huonetta naama punaisena ja isäni seisoi pettyneen näköisenä oviaukossa hänkin.
-M-mä oon p-pahoillani, vastasin tärisevällä äänellä. Äitini ei ollut huutanut minulle tuolla tavalla koskaan. Ei koskaan.
-Vai olet pahoillasi! Sinulta jää nyt tärkeä informaatio saamatta ja et tule sitä saamankaan! Kotiarestia 24 tuntia! äiti ei enää huutanut, vaan puhui erittäin kiivaasti. Nyökkäsin ja suljin silmäni. Kuulin muiden lähtevän, mutta äitini taisi vielä jäädä penkomaan jotakin äänistä päätellen. Pian kuulin kuitenkin oveni sulkeutuvan ja avaimen kääntyvän lukossa. Avasin silmäni hiljalleen ja näin huoneeni oven olevan kiinni ja harmaansinisen Kånkkenini lojuvan lattialla avonaisena. Tiesin suoraan reppuni nähtyäni, että äiti oli ottanut läppärini ja puhelimeni estäen täysin kulkuni Internetiin. Huokaisin ja nojauduin takaisin taaksepäin makaamaan.

Laskin paksun dekkarin alas, kun kuulin oveni avautuvan. Seurasin kun selkeästi miehen käsi työntyi oven ja seinän välisestä raota ja laittoi lattialla lautasen, jolla oli jotakin pasta ruokaa. Käsi vetäytyi pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, ja jätti minulle vain lautasellisen spagettia ja jauhenlihakastiketta. Nousin ylös säkkituolilla, jolta en ollut noussut vielä koko päivänä, ja kävin hakemassa lautasen ovelta.

-------------------------------------------------------

Ryhmä hau! Ryhmä hau! Se auttaa siellä täällä!

Tää osa tuli nyt vähä myöhemmin sori siitä mut joo. Oon miettiny tässä että pitäiskö un tehä joku Q&A tyyppi ne homma sit ku tulee 20 osaa täytee.

Ryhmä hau! Ryhmä hau! On jälleen vauhti päällä!

Ja vielä ku ehin sanoo nii kiitti 200 lukukertaa! Ootte parhaita💞💞💞