Half-Brothers band - Why Don't We

25.

Zachin nk

-Ida! Oota! OOTA! huusin, kun juoksin ulos talosta. Tyttö oli juuri juossut pois keittiöstä kyyneleet silmissään. Räpsäytin silmiäni ja seuraavaksi edessäni olikin vain rauhallinen amerikkalaiskatu. Haparoin hieman, mutta onnistun istahtamaan kivisille portaille Jonahin ja Idan talon edessä. Kuulin takaani ainakin kahden ihmisen askeleet ja sitten tunsinkin jo jonkun käden olkapäälläni. En edes vaivautunut nostamaan päätäni käsistäni, sillä tiesin käden olevan Danielin. Viimeksi mainittu istui alas viereeni ja alkoi silittämään selkääni hitaasti.
-Minne se meni? Jackin ääni kysyi.
-Se tässä pelottaakin, mä en tiiä, totesin Jackille ja huokaisin.
-Me löydetään se ihan varmasti, ei se kauas ole voinut mennä, kuulin Danielin rauhoittavan äänen.
-En ois nii varma. Muistatteks te sillon muutama viikko sitten, kun se lähti ulos kun me oltiin poissa? Zach sano et Ida löyty jostain toiselta puolelta kaupunkia, Jonah sanoi ja minä nyökkäsin. Kaikki olivat hetken hiljaa, ja tiesin kaikkien ajattelevan samaa asiaa; Los Angeles on himputin iso kaupunki eikä Ida ollut asunut täällä edes kuukautta. Tytöllä oli noin viiden prosentin mahdollisuus olla eksymättä, jos sitäkään.
-Meijän pitää lähtee ettimään sitä nyt, tai me ei saateta löytää sitä ennen auringonlaskua, Corbyn sanoi. Niin kuin aina, pojan suusta tuli pelkkää asiaa.
-Kaikki menee omalla autollaan. Jos löytää Idan laitetaan viesti meijän ryhmään, Jonah sanoi ja sinä samassa istuinkin jo omassa autossani matkalla pois Jonahin ja Idan kotikadulta Corbynin valkoisen Mercedes-Benzin takana.

Olin ajellut ainakin kaksi tuntia ympäri Losin eteläisimpiä osia ilman mitään tulosta ja muilta pojilta tuli samanlaista viestiä muista kaupunginosista. Olin jo melkein luovuttamassa, kun näin kirkkaan siniseen t-paitaan pukeutuneen tytön juoksevan autoni ohi. Se oli Ida. Katsoin miten tyttö juoksi suoraan ylös pientä Mäkeä, jonka tunnistin heti. Olin käynyt täällä rauhoittumassa silloin, kun olimme aloittaneet bändimme. Ajoin autoni hitaasti mäen päälle ja jätin sen siellä olevalle pienelle parkkipaikalle. Astuin pois autostani ja pysähdyin hetkeksi katsomaan pientä tasannetta, jolta näki koko Los Angelesin. Paikka ei ollut muuttunut lähes yhtään ottamatta huomioon näköalaa, sillä Losiin oli rakennettu viime vuosina paljon korkeita rakennuksia. Kun käänsin katseeni kivelle, jolla olin aina istunut, näin sen syyn, jonka takia olin tullut tänne. Ida istui kivellä polvet rintaan vedettynä ja pää polvissa. Kävelin hitaasti kivelle, mutta puolessa välissä matkaa kaivoin puhelimen taskustani ja testasin pojille.

Sinä
Löysin Idan, tuon sen kotiin kun vaan saan.

Kahvityyppi
Hyvä Zach! Sano Idalle terveisiä!

Alien
Tietty Zach löysä Idan ekana koska #Zida

Minun teki mieli kirota Corbyn helvetin pimeimpään nurkkaan, mutta sen sijasta laitoin puhelimeni taskuuni ja kävelin rauhallisesti kivelle, jolla Ida istui. Tyttö värähti ja siirtyi poispäin minusta, kun istuin kivelle, mutta en minä näin helmosti luovuttanut.
-Lähe vetää, sä tulit vaan haukkumaan mua, Ida sihahti ja nosti päätään sen verran, että pystyin näkemään likaisen katseen, jonka tämä löi minuun.
-En mä sua haukkuis, sanoin ja ihmettelin samalla mistä tyttö oli saanut sellaista päähänsä.
-Mitä se sit oli ku sä haukuit mua huoraks ja läskis ja... Idan ääni murtui, mutta se ei haitannut minua, sillä olin ymmärtänyt täsmälleen mitä tämä tarkoitti.
-Mä vaan luin yhtä kommenttia... En mä niin ois oikeesti sanonu... Tai siis... Sä oot oikeesti maailman i-, puheeni katkesi, kun tunsin Idan huulet omillani. Minulta meni noin sekunnin murto-osa tajuta, että tämä oikeasti tapahtui juuri nyt. Suudelma ei ollut mikään pikku pusu, mutta ei se nyt viittä tuntiakaan kestänyt. Kun vetäydyimme irti toisistamme, vatsassani ollut ilotulitus-show päättyi ja me molemmat pillotimme punaiset naamamme käsiimme.
-Ööm... Huomenna on Jackin synttärit niin mennäänkö ostamaan sille lahjat? kysyin yrittäen rikkoa kiusallisen hiljaisuuden väliltmme.
-Se kuka on vika autolla on mätämuna! Ida huusi ja kirmasi autolle minä perässään.

-------------------------------------------------------

Brum Brum🚜

No tässä osassa ainaki tapahtu😂 Mulla on ens viikolla syysloma ja meen yhdelle yöleirille avustajaks nii sillon ei tuu osia, sorry. Sen jälkeen jatkuu ainakin tän kirjan loppuun ihan normaalisti... Ken tietää mitä mä oon suunnitellu seuraavalle tarinalle. Sen verran voin paljastaa että se ei oo välttämättä Why don't we- teemanen.

Tsuut tsuut! 🚂