Half-Brothers band - Why Don't We

35.

Idan nk

-Ei voi olla totta, mutsin. Kuoressa oli SYK:in logo, jonka tunnistin hyvin päivältä, jolloin oln hakenut lukioon. Silloin oli ollut helmikuu, enkä luonnollisesti tiennyt perheestäni Yhdysvalloissa. Nyt ymmärsin kuitenkin, miksi äiti oli ollut hieman epävarma lukion suhteen. Avasin kuoren varoen ja kurkistin sisään. Siellä oli virallisen näköinen paperi, jossa oli selkeä SYK:in logo. Käteni tärisivät ottaessani kirjeen kuorestaan ja, kun luin mitä ensimmäisellä rivillä luki, yllätyin.

Hyvä neiti Niemi, teidät on hyväksytty Suomalaisen yhteiskoulun lukion A-englanti linjalle. Lukukautenne alkaa 8.8.2018, jota ennen järjestetään kouluuntutusrumisiierroksia. Lisätietoja koulumme nettisivuilla syk.fi.

Kesäisin terveisin, rehtori Birgitta Suominen

Luettuani kirjeen leukani loksahti auki. Minut oli hyväksytty yhteen Helsingin suurimmista  lukioista. Ainoa ongelma oli, että asuin nyt Yhdysvalloissa, enkä mielelläni menisi joka aamu Atlantin yli kouluun. Ja sitä paitsi melkein kaikki kaverini olivat täällä, kuin myös poikaystäväni.
-Mitä on käyny? Jonah, joka seisoi vieressäni yrittäen kumartua lukemaan kirjettäni.
-Mut on hyväksytty vähän niinkun collegen tapaseen kouluun, mutta se on Suomessa, sanoin ojentaen paperin Jonahille, jonka aivot selvästi yrittivät ymmärtää suomen kieltä. Olin opettanut tälle jotein sanoja ja lauseita, jotta tämä ehkä pystyisi tulevaisuudessa kommunikoimaan faniensa kanssa, mutta kirjakieltä tämä tuskin osasi.
-Oho, ajattelitko mennä ja jättää Amerikan taakse? Brunette kysyi alkaen kävellä sisälle päin.
-Mä veikkaan, että mä meen, vaikka äiti ei välttämättä tulekkaan, mutisin astuessani eteiseemme, jossa lojui kaksi paria kenkiä, jotka eivätkään olleet ollut siinä pitkään aikaan. Äitini ja isäni olivat ilmeisesti palanneet tänä iltana kotiin lomamatkaltaan.
-Jonah? Ida? kuului olohuoneesta.
-Täällä ollaan, Jonah huudahti takaani ja tunkiessaan ulos eteisestä onnistui jotenkin laittamaan kirjeeni käsiini. Nielaisin ja katsoin, miten äitini rutisti Jonahia heti tultuaan olohuoneesta. En ollut ajatellut kertovani äidilleni vielä lukiosta, mutta nyt taisi olla pakko.
-Voi Ida kulta! Miten sinulla on sujunut? äiti kysyi minulta ilmestyttyään luokseni.
-Ihan hyvin mulla on mennyt, vastasin halatessani kömpelösti takaisin äitiäni.
-Jonah kertoi että sulla on poikaystävä! Se Zach kuulemma! tämä intoili laittaen kätensä olkapäilleni. Poikaystävä tuntui olevan äidilleni suurempi asia kuin minulle.
-Joo ihan totta, mä ja Zach ollaan yhessä, mutisin suunnaten katseeni maahan.
-Ja tää tuli tänään, jatkoin vielä hiljaa ja ojensin äidilleni kirjeen, jonka Jonah oli kaivanut postilaatikosta.
-Hienoa Ida! Sinä varmaankin aijot mennä! tämä huudahti luettuaan muutaman ensimmäisen rivin.
-Eli mä saan mennä? Sanoin ja nostin toiveekkaan katseeni äitiini.
-Totta kai! Me järjestetään kaikki sinua varten.

Huokaisin ja katsoin puhelimeni näyttöä. Tänään oli 29. heinäkuuta ja lähtööni takaisin Suomeen oli alle 24 tuntia. Kello oli noin 18 ja pian ensimmäiset illallisvieraat saapuisivat kotiimme. Äiti oli päättänyt järjestää ilallisen viimeisen päiväni tääll kunniaksi ja oli kutsunut paikalle kaikkien poikien perheet, minkä takia ruokasalin pöytä ulottui nyt olohuoneeseen saakka. Lentoni lähtisi huomenna noin kymmenen aikoihin aamulla ja Jonah, äiti ja Zach olivat lupautuneet tulemaan saattamaan minua. Muut joutuisin hyvästelemään jo aikaisintaan tänään illallisella. Oloni oli hieman haikea, kun katselin suurtamatkalaukkuani ja siniharmaata kånkkeniani, jotka lepäsivät huoneeni lattialla. Kaikki tavarani olivat lentäneet jo muutama päivä sitten Helsinkiin, jossa jotkin äidin ystävät ilmeisesti sisustivat paraikaa kerrostaloasuntoani, jonka isäni ol minulle ostanut. Tämä tuntui olevan aika rikas ja oli avokätisesti ostanut minulle asunnon aivan lukioni lähenltä ja antanut vielä hieman rahaa koulukirjoja varten.
-Näytätpä sä nätiltä, sanoin Svealle, joka oli juuri astunut ovestani sisään vaaleansininen mekko päällään. Minullakin oli päälläni mekko, joka oli puolestaan valkoinen, mutta näytti kuitenkin Svean mekolta. Meistä kumpikaan ei pitänyt mekoista ja siksi tänään olikin spesiaali päivä vaatetuksemme kannalta.
-Kiitti, säki näytät nätiltä, mutta sun äiti käski kutsumaan sut alakertaan, Svea sanoi ja lähti huoneesta yhtä nopeasti kuin oli tullutkin sinne.

-Boarding koneeseen 524 Helsinkiin alkaa nyt portilla 59, pyydämme matkustajia siirtymään portille rauhallisesti välttäen tungosta, kiitos! Tiskin takana oleva nainen kuulutti. Nielaisin ja käännyin katsomaan kolmea ihmistä takanani. Äitini nappasi minut haliin ensin, kuiskaten korvaani:
-Nähdään ensi jouluna, lupaan tulla Suomeen.
Äitini irrottauduttua katsoin Jonahiin ja Zachiin ja sanoin:
-Te lupaatte sitten tulla Suomeen kiertueilla, koska mä en kestä olla kuulematta teijän musiikkia livenä kauaa. Pojista vanhempi nappasi minut seuraavana tiukkaan haliin ja alkoi keinua hitaasti jalalta toiselle.
-Joo luvataan tulla Suomeen kiertueella, se on varmaan paras Euroopan maa, missä me ollaan esiinnytty ikinä, tämä mutisi ja irrotautui hitaasti. Sitten oli Zachin vuoro. Poika astui muutaman askeleen eteenpäin ja kietoi kätensä  lantioni ympärille. Mieleeni muistui ensimmäinen kerta, kun tämä oli tehnyt niin. Se oli ollut meidän katsoessamme kauhuelokuvaa talomme kellarissa sen jälkeen, kun Zach oli löytänyt minut Losin kaduilta eksyttyäni. Kiedoin käteni pojan kaulan ympärille enkä enää edes yrittänyt kyyneleiden pidättelyä. Annoin niiden laskeutua yksi kerrallaan poskiani pitkin ja vähitellen pudota Zachin paidalle. Märästä tunteesta vasemmalla olkapäälläni päätellen poika itki myös, ja pian meidän nostettua katseemme toistemme silmiin olettamukseni varmistui todeksi. Hyvin hitaasti molemmat nojauduimme toisiamme kohti ja keskellä huulemme koskettivat toisiaan. Suudelma oli rauhallinen eikä mitään verrattuna edellisiin. Se oli täynnä surua ja haikeutta, mutta myös rakkauta, joka oli molempien tunteiden takana. Hitaasti astuimme erilleen ja pian tajusi jo vilkuttavani kolmelle henkilölle porttini toiselta puolelta.

——————————————————————

Heipä hei!

1. Sori ku tässä meni näin pitkään
2. Mä EN osaa kirjotaa lukion hyväksymiskirjeitä enkä ees tiiä tuleeko ne paperisina postissa
3. Ok toi loppu oli ehkä paras asia minkä mä oon ikinä kirjottanu xd
4. Anteeksi timeskippien määrästä
5. Streematkaa Chills:iä

...6.(?) 1 osa jäljellä...