Part 14

449 20 6
                                        

"Noku mä en kestä sitä! Siinä se ongelma onkin," hypin Rauskin edellä ja puran tunteitani.

"Miten niin et jaksa?" Rauski kysyy samalla, kun kävelee hitaasti perässäni. Kävelen hetken takaperin, jotta näkisin uuteen ruskeaan nahkatakkiin pukeutuneen lyhyt hiuksisen miehen.

"Nokun se vaan..," aloitan ja etsin sanoja pyörittämällä käsiäni.

"On niin epäselvä," tokaisen turhautuneena ja käännyn taas kävelemään etuperin. Päälläni on vaalean harmaata talvitakkia muistuttava luomus, joka ei periaatteessa lämmitä. Tunnen kuinka kylmä iltatuuli paleltaa sormiani ja kaulaani. Olemme kävelleet Rauskin kanssa jo todella pitkään. Kävimme syömässä paikallisessa pizzeriassa ja olemme nyt menossa läheiseen baariin. Ei kello ole, kuin vasta lähellä seitsemää, mutta silti taivas näyttää mustalta ja ilma kylmältä.

"Okei, eli missä se siis on?" Pysähdyn ja pälyilen ympärilleni.

"Ihan tässä parin korttelin päässä. Paikan omistaja tuntee mut, joten se saattaa antaa jopa alennusta," Rauski sanoo ja ottaa pari juoksuaskelta vierelleni.

"Paras kalja on ilmanen", naurahdan ja katson vieressäni kävelevää miestä hymyillen. Hän katsoo minua nostaen toista kulmakarvaansa ja naurahtaa.

"Toi on niin paska läppä," hän sanoo hymyillen ja kääntää kasvonsa taas eteenpäin, mutta minä en pysty irroittamaan katsettani hänestä. Miehen söpö hiustupsu leikittelee tuulessa ja heiluu Rauskin askelten tahdissa. En voi kieltää itseäni kuvittelemasta meitä kahta kävelemässä käsikädessä Turun vilkkaita katuja pitkin. Mieleni valtaa lämmin tunne, kun ajattelen Rauskin kiertävän kätensä ympärilleni ja antavan hänen ruumiinlämpönsä lämmittää meitä molempia. Haluan kokea sen tunteen, kun huulemme koskettavat toisiaan ensimmäistä kertaa. Tällä hetkellä se on ainut mitä haluaisin tehdä. Tuntea hänen hengityksensä ihollani ja kadota tyhjyyteen vain hänen kanssaan.Olla vain me kaksi.

"Tää se on," Rauski herättää minut ajatuksistani ja avaa oven edessäni. Tunnen lämpimän aavistuksen viinalta haisevan ilmavirtauksen ihollani, kun astumme sisään. Baari on isompi, kuin ulkoa katsottuna antaa ymmärtää. Sisällä soi musiikki vähän liian kovalla, niinkuin aina yökerhoissa ja aavistuksen juopuneet ihmiset nuokkuvat baaritiskillä, tanssivat tanssilattialla tai juoruilevat ja naureskelevat äänekkäästi baarin nurkkalooseissa.

"Tä on ihan erilainen, kuin annoit ymmärtää," naurahdan miehelle, kun astumme sisään.

"Mitä sit odotit?" Rauski hymyilee ja lähtee kävelemään kohti baaritiskiä.

"Jotain paljon pienempää ja intiimimpää. Tä on oikee yökerho," tokaisen ja vilkuilen ympärilleni, samalla kun kävelemme täpötäyden tanssilattian ohi tiskin luokse.

"Mä missään vaiheessa sanonu, että tää ois joku pikkubaari," Rauski sanoo, kävelee kahden vapaan paikan luokse ja istuu violetille baarijakkaralle. Istun hänen viereensä.

"Mä oo niin väittänytkään," tokaisen samalla, kun Rauski huitoo jonkun baaritiskin toiselta puolelta luokseen. Luoksemme kävelee minua vanhempi todella avonaiseen punaiseen toppiin pukeutunut nainen. Rauski viittoo mustahiuksisen naisen lähemmäs itseään, jolloin nainen tyypillisesti kumartuu. Rauski kuiskaa jotain naisen korvaan ja nainen lähtee hämmentynyt ilme kasvoillaan takahuoneeseen. Hetki kuluu, kunnes pitkähiuksinen brunette mies astuu esiin punaisen särmin takaa. Miehen kasvoille ilmestyy leveä hymy, kun hän tunnistaa Rauskin.

"Ah Rauski! Siitä on aikaa," mies toteaa iloisesti ja kävelee luoksemme kädet levällään. Hänen hiuksensa ovat ponnarilla ja ylähuulta korostaa movember-viikset. Rauski hymyilee miehelle takaisin ,kun kalapuikkomies astuu baaritiskin vierelle ja kättelee Rauskia miehekkäästi baaritiskin yli.

Siniset kyyneleetWhere stories live. Discover now