"Kuka se siis oli?"
Kävelen Zappiksen kanssa kahdestaan jossain päin Turun kaupunkia. En oikeasti ole täysin varma missä liikumme, mutta olemme suht kaukana keskustasta, sen tiedän. Tämä on seutua, jossa en tietääkseni ole ennen käynyt. Onneksi Zappis edes näyttää itsevarmalta.
Kun olimme kierrelleet kaupoilla tarpeeksi, Jenni koki että hänen täytyy lähteä johonkin. Hän sanoi, että muisti erään kaverinsa kanssa sovitun tapaamisen ja lähti äkkiä juoksemaan pois päin, jättäen minut yksin. Yritin soittaa Emmalle, mutta yllätys, hän ei vastannut. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja soitin Zappikselle, oliko hän jo kotona. Hän vastasi, ettei jostain syystä halunnut mennä sinne, joten hän suostui varsin innokkaasti tulla kävelemään kanssani. Yllätyin miehen äkillistä pirteyspuuskaa, kun hän sanoin haluavansa tulla.
"Yks mun kavereista," vastaan lyhyesti, antaen miehen itse arvata loput.
"Ainaki se kuulu läppäväkee," mies heristää sormeaan edessäni.
"No ei kai!" Nauran Zappiksen mukaviisaalle lopputulokselle.
Kävelemme harmaan asfaltin peittämää kapeaa tietä vierekkäin. Täällä on paljon vihreämpää, kuin muualla ja asutusta on harvemmassa. Tämä on niitä hetkiä, kun tajuaa kuinka pienessä kaupungissa asuu. Kuinka sitäkään ei tunne kunnolla. Kaikkialla on paljon havupuita, eikä erillistä jalkakäytävää ole.
"Missä me niinku ollaa?" kysyn ja tähyilen kuusten latvoihin ja yritän tunnistaa erilaisia lintulajeja.
"Jossai päi Turkua," mies vastaa.
"Ai eks sääkää tiiä?" kysyn ja vilkaisen musta hupparista miestä huvittuneesti.
"Kävin mä täällä joskus ajelemassa," hän sanoo ja vilkaisee minua hymyillen.
"Toivottavasti osaat takas kanssa," sanon ärsyttääkseni.
"No tottakai," Zappis vastaa ja naurahtaa. Hymyilen miehelle takaisin ja tökkään tätä kylkeen.
"Mitä?" hän kysyy ja siirtää toisen kätensä paikkaan mihin häntä tökkäsin. Kohautan olkiani ja siirrän katseeni alas. Tutkin mustia tennareitani, joiden valkoiset ääriviivat ovat jo alkaneet tummua.
"Pitäs ostaa uudet kengät," tokaisen ja pysähdyn nostaakseni toista jalkaani, jotta näkisin sen pohjan. Mies pysähtyy viereeni, jotta saan otettua hänestä tukea. Lasken käteni hänen olkapäälleen ja tutkin kenkäni kärjestä repsottavaa pohjaa.
"Musta noi on iha jees," Zappis sanoo ja kumartuu vähän nähdäkseen paremmin. Vilkaisen miehen kenkiä, jotka ovat todella uuden näköiset ja kiiltävän mustat.
"Sanot sää?" kysyn ja osoitan miehen kenkiä huvittuneena.
"Mä ostin nää vasta pari päivää sitte," hän kertoo ja lähtee kävelemään eteen päin, kun olen taas saavuttanut tasapainoni.
"Hei pitäskö meijän lähtee jo takas päin?" huikkaan miehelle joka tallustaa parin metrin päässä minusta. "Täält kuitenki menee vähä matkaa," jatkan.
"Nii.. Totta. Vois kyl lähtee," mies pysähtyy ja kävelee takaisin luokseni. Kiskaisen mustat tennarini jaloistani ja nostan ne syliini.
"Ootko varma, et toi on viisasta?" Zappis kysyy ja katsoo vaaleanpunaisia sukkiani.
"Miks ei olis? En mä likaa pelkää," naurahdan ja lähden kävelemään kengät sylissäni sinne mistä tulimme.
"Näin tossa maassa pari rikottua kaljapulloa. Tä ei ole sitä siisteintä seutua," mies jatkaa ja pitää yllä ärsyttävää äänensävyä.
"Kyllä mä katon mihin astun," heitän vitsillä ja jatkan matkaa mies vieressäni.
"Mä en silti ymmärrä tota sun pointtias," Zappis sanoo hiljaa ja suuntaa katseensa eteenpäin.
"Älä viitti. Sattuu vaan jalkoihin," selitän nopeasti. Tunnen miehen katseen itsessäni, mutta olen kuin en huomaisi mitään. Näen sivusilmällä miehen pudistavan päätään.
***
"Ai helvetti!"
"No nii. Hieno homma, oon nii ylpee susta," mies sanoo sarkastisesti, kun pidän vasenta jalkaani ilmassa.
"Oo hiljaa ja auta!" Parkaisen kivusta ja laskeudun istumaan tien viereen.
"Miten?" mies kysyy jo vähän vakavammin.
"Kato, kuin pahan näköne se on," pyydän kuin pitäisin koko juttua itsestään selvyytenä. Mies kyykistyy viereeni ja nostaa jalkaani pitäen kiinni nilkastani. Mies näyttää järkyttyneeltä, kun tuijottaa jalkaani. En ylläty Zappiksen ilmettä, koska tiedän haavan olevan syvä.
"Sut pitää saada sairaalaa heti," mies sanoo nopeasti, mutta hiljaa.
"Etkö sä voi vaa repästä sitä irti?" vaikeroin ja tunnen kuinka hiki nousee otsalleni. Kipu on sietämätöntä.
"Sä et usko, kuin paha tää on," mies sanoo hiljaa ja nousee seisomaan. Katson miestä kyyneleet silmissä. Hän kaivaa puhelimensa taskustaan ja yrittää soittaa jollekin.
Käännän jalkaani yrittäen nähdä kuinka paha haava on. Saan käännettyä jalkaani juuri sen verran, että näen jäljen. En enää tiedä oliko katsominen hyvä vai huono asia.
Vaaleanpunainen sukkani on yltäpäältä veressä ja se on pohjasta rikki, suuren ruskean, vähän kaarevan lasinsirpaleen takia. Lasi on läpäissyt ihon ja jalkapohjan lihan. Ei tällä kävelemään pysty millään.
"Keimo lähtee ajamaa tänne. Se asuu täs lähellä," Zappis kertoo samalla, kun kävelee luokseni ja istuu nurmikolle viereeni. Sivutan miehen lauseen, koska en voi kuin tuijottaa jalkaani järkyttyneenä näystä.
"Miten sä.. voinu.. sitä..," miehen puhe kuulostaa puurolta korvissani, vaikka yritän parhaani mukaan ymmärtää jokaisen sanan. Tuijotan miestä ihmetellen miksi hän puhuu niin pätkittäin. Pian kuulen vain epämääräistä ölinää joka puolelta. Siristän silmiäni, koska näkökenttäni reunoille on alkanut kasaantua harmaata "sumua", joka laajentuu ja peittää pian viimeisen kohdan mitä näen. Zappiksen silmät.
Zappiksen nk.
"Miten sä et voinu nähä sitä?" Kysyn naiselta, joka istuu vasemmalla puolellani ja tuijottaa yhä jalkaansa. Naisen punaiset hiussuortuvat ovat osittain hänen kasvoilla.
"Keimo tulee kohta, älä hei huoli yhtää," rauhoittelen tyttöä ja otan
hänet pienellä varauksella kainalooni. Noora kääntää päätään puoleeni ja tuijottaa silmiäni aavistuksen pelottavasti. Yritän parantaa tytön oloa hymyilemällä. Tytön ilme ei värähdäkkään yhteen parempaan suuntaan. Pian hän siristää silmiään, kuin ei näkisi kunnolla.
"Noora?" kysyn, kun huomaan, ettei tyttö ole enää täysin oma itsensä. Tytön silmät sulkeutuvat ja hänen tasapainonsa katoaa.
"Noora!" Huudahdan ja tuen tytön veteläksi muuttunutta vartaloa. Käännyn niin, että tytön pää ja ylävartalo nojaa rintaani vasten. Helvetin Keimo ala tulla.
Höhöö viimeinkin :D Kuten jo tuolla kommenteissa sanoin yritän päästä takaisin siihen normaaliin postaamistahtiin. Kiitos kaikille jotka tätä jaksaa lukee ja odottaa :*
Ootte ihania <3
