"Ihuna se ainaki on. Rauski on äijä. Käsii! Rakastan sua. Oot tosi hyvä jätkä. Muutitte mun elämän".
Rauski nk.
Selaan kamerani videoita punaisen volvon takapenkillä. Kello lähestyy puoli yhtä, eli olemme pian taas Turussa. Keimo istuu etupenkillä väsyneen näköisenä ja punatukkainen nainen vieressäni nojaten kylkeeni, sikeässä unessa. Nojaan päätäni kylmään huuruseen ikkunaan, josta tulvii sisään katulamppujen oranssia valoa. Vilkaisen ulos ja näen pieniä kirkkaita tähtiä sysimustalla taivaalla. Havahdun, kun Noora vaihtaa asentoaan. En tajua mistä hän sai idean kerätä ihmisten mielipiteitä meistä.
"Nä videot on kyllä mahtavia," tokaisen, kun pistän taas yhden videon pyörimään.
"Mä oon huomannu, että sä tykkäät niistä," Keimo vastaa väsyneen kyllästyneesti.
"Kuuntele nyt," kehotan ja laitan ääntä vähän suuremmalle.
"Ootte parhaita! Joudun aina nauraa tein videot läpi."
Pistän äänenvoimakkuutta taas pienemmälle, ettei Noora herää.
"Joo..," Keimo vastaa tuijottaen tielle.
Tunnen kuinka tyttö vieressäni liikkuu vaivalloisesti yrittäen löytää parempaa asentoa. Odotan hetken, kun Noora kiehnää kyljessäni, mutta kun loppua ei näy nostan käteni ja kierrän sen tytön ympärille. Punapää rauhoittuu samantien ja tarttuu käsivarteeni. Hymyilen tytön touhulle silittäen hänen toista kättään peukalollani.
"Rauski hei..," kuuluu etupenkiltä.
"Joo?" kysyn ja näen kuinka Keimo siirtää taustapeilin asentoa kohdatakseen silmäni.
"Musta tuntuu, että..," mies aloittaa ja laskee katseensa tielle.
"Siis Noorasta ajattelin..," hän jatkaa, muttei jostain syystä saa lopetettua lausettaan. Käännän katseeni Nooraan joka nukkuu kainalossani.
"Mieti Zappista," Keimo rohkaistuu ja kohtaa taas katseeni.
"Musta tuntuu, että Zappis saattaa olla vähän niinku.. Et sinuna en hirveesti menis koskemaan..,"
"Hei pls. Ei mulla oo Nooraa kohtaan mitään syvempiä tunteita," keskeytän miehen änkytyksen. Hän katsoo minua hetken merkittävästi peilin kautta, kunnes siirtää taustapeilin taas normaaliin asentoon ja keskittyy ajamiseen.
Zappis nk.
Paiskaan mustan auton oven kiinni ja kävelen etuovea kohti. Kuulen kuinka Fisu kaasuttaa mustan pakun kanssa tiehensä. Vilkaisen olkani yli nähdäkseni mitä loput puuhaavat. Näen kuinka Rauski hyppää etupenkille, luultavasti heittämään Keimoa ja Nooraa kotiin.
"Zappis?" Keimo etsii huomioni. Käännyn ympäri ja katson kysyvästi miestä, joka juoksee autolta minua kohti. Hän osoittaa nopeasti peukalollaan autoa, jossa Rauski ja Noora odottavat, koska pääsisivät nukkumaan.
"Noorasta vaan..," Keimo aloittaa ja laskee ääntään.
"Jos sä et pian ala toimii.. Nii joku muu vie sen," mies jatkaa salamyhkäisesti.
"Mitäh?" kysyn hiljaa ja kurtista kulmiani. Keimo vilkaisee nopesti autoa päin ja luo sitten merkittävän katseen minuun. Hän kääntyy ja lähtee kävelemään autolle. Näen kuinka Keimo istuu autoon ja he ajavat pois. Tuijotan autoa niin kauan, kunnes se katoaa näkyvistä. Jään seisomaan yksinäni sateen kastelemalle pihalle. Väsymys painaa päälle ja haluaisin nukkumaan, mutten saa jalkojani liikkeelle, koska aivoni ovat keskittyneet johonkin aivan muuhun. Työnnän käteni harmaan hupparini taskuihin. Olenko ollut liian hidas? Olisiko pitänyt tehdä asialle jotain, ennen kuin Rauski ja Noora ystävystyivät? Huokaisen ja vilkaisen ulko-ovea kohti. 4 tuntia samassa autossa on pitkä aika. Keimo teki asian niin selväksi, etten voi sivuuttaa tätä enää. Tunnen, kuinka taivaalta alkaa taas tipahdella kylmiä pisaroita. Käännyn ympäri ja avaan oven rappukäytävään. Käytävän kellertävä valo valaisee marmorirappuset, joita kävelen pari kerrosta ylöspäin. Hiljaisuus on tyrmäävää. Haron hiuksiani ja potkaisen kiviseinää kaikella voimalla. Sen ääni kaikuu käytävässä ja samalla tunnen kuinka kipu kimpojaa jalkastaterästä polveeni. Irvistän kipua ja taas käytävässä vallitsevaa hiljaisuutta, ja lähden hyppimään portaita ylöspäin.
