"Laulu rakkaudelle! Tosi koville hemmoille, tytöille, jotka uskaltavat tunnustaa", Yön biisi 'Laulu rakkaudelle' kaikuu kaijuttimista. Se on jokaiselle niin tuttu biisi, että koko baarin väki, henkilökuntaa lukuun ottamatta, on mukana hyppimässä ja huutolaulamassa tanssilattialla, mukaan lukien meidät. Tunnen kuinka ihmiset hyppivät osittain kiinni minussa ja huutavat korviini, mutten välitä. Edes väenpaljous ja tunkkainen ilma eivät laske mielialaani, saati laukaise pelkoja, joita olisi syntynyt selvinpäin. Ilma on hiostava ja musta toppini on liimautunut selkään. Valot välkkyvät yläpuolellamme ja kuumuus on tyrmäävää. Tanssit edessäni kosketusetäisyydellä ja muiden ihmisten takia hipaisen välillä käsiäni ja olkapäitäni. Viinan takia en pysty näkemään selvästi, mutta sinut näen parhaiten. Näen hymysi ja kuulen naurusi. Muu ympärilläni on pelkkää taustaa. En kuule enkä näe muuta. Se on sumeaa. Se ei ole totta minulle, ei nyt.
"Kai sä tiedät, että mä rakastan sua!" Huudan korvaasi.
"Tottakai mä tiedän," vastaat ja suot minulle maailman kauniimman hymysi. Tartun käteesi ja vedän sinut lähelleni. Kierrän käteni alaselkäsi ympäri haistaen partavetesi tuoksun ja tuntien lämpösi ihoani vasten. En välitä kenestäkään muusta juuri nyt. Haluan jäädä näin, laittaa pelin tauolle ja pysäyttää ajan.
En pysty siihen. Pian olet taas pois luotani, vienyt lämmön mennessäsi. Nostan katseeni ja katson sinisiä silmiäsi. Niissä heijastuu tunto, josta olen haaveillut jo kauan. En pysty liikkumaan, olemme nyt liian täydellisiä. Kuuletko Rauski. Olemme täydellisiä yhdessä. Vaikka kuinka haluaisin jäädä, sinä päästät irti. Teet sen hitaasti ja pahoittelevasti, vieden minulta lämmön ja turvallisuuden. Et kerro syytä, vaan päästät irti kädestäni ja tuijotat minua hetken sumeilla silmilläsi. Sanot jotain, mutten kuule. Käännyt ympäri ja kävelet pois. Kuulen taas liian kovalla soivan musiikin, kun katoat näköpiiristäni. Ihmiset tukkivat tien jota kuljit, kun jätit minut yksin. Otan pari askelta suuntaasi ja yritän varvistaa nähdäkseni tutun hiustupsusi, mutten onnistu. Alan tehdä tietä ja lähden kävelemään suuntaan mihin katosit. Se ei ole helppoa. Väistelen hikisiä ihmisiä, jotka meinaavat kaatua päälleni tai ihmisiä, jotka tanssivat liian innokkaasti eivätkä huomaa minua. Työnnän tieni pois liian pieneltä tanssilattialta ja kävelen seinän viereen, jossa ei ole liikaa ihmisiä iholla. Hengähdän kerran syvään ja siristän silmiäni saadakseni selvän kirkkaiden värien ja äänten täyttämästä tilasta. Sinua en näy missään. Miksi lähdit luotani juuri, kun kaikki oli hyvin? Siristän vielä kerran silmiäni ja yritän haravoida baarin nurkat läpi. En löydä sinua. Irroittaudun kylmästä tiiliseinästä ja lähden kävelemään baaritiskiä kohti. Tämä kaikki tuntuu kylmältä ilman sinua.
"Proto!"
Huudan ja horjun baaritiskin luokse. Näen kuinka pitkähiuksinen mies kävelee luokseni hymyillen pienesti. Hänen hymynsä ei ole yhtä täydellinen kuin sinun.
"Älä väitä, että sä haluut vielä yhden?" Hän huokaisee pettyneenä.
"Missä Rauski on?" Kysyn nopeasti sivuuttaen miehen omalla tavallaan loukkaavan kommentin.
"Mä en oo nähny sitä vähään aikaan", mies toteaa ja alkaa palvelemaan vieressäni istuvaa asiakasta. Käännyn ympäri ja kahlaan vielä kerran baarin katseellani läpi. Mitään ei näy, ei sinua.
Nousen istumaan violetille baarijakkaralle kooten ajatuksiani. Mitä tapahtui? Hetki sitten kaikki oli hyvin, mutta sitten astuin lähellesi. Avasin porttisi, joihin minulla ei ollut avainta. Ei voimia, saati rohkeutta. Tuhosin muurisi ja työnnyin sisälle ilman lupaasi.Sen yhden ohikiitävän hetken minulla oli kaikki mitä halusin.
Käännyn baaritiskiä kohti ja rauhoitun. Tasaan hengitystäni ja rauhoitan tilanteen. Noora, kaikki on hyvin.
Havahdun, kun joku lyö lasin eteeni. Katson sitä hetken ennen, kuin nostan katseeni baaritiskin takana seisovaan mieheen.
"Näytänkö mä siltä, että haluan ton?" Sanon hieman sammaltaen. Mies hymyilee ja nyökkää.
"Vettä," hän sanoo liioitellun hitaasti ja lähtee taas kiertelemään tiskin edessä istuvia ihmisiä. Tartun kylmään vesilasiin ja kaadan sen kurkustani alas. Joskus unohtaa miten hyvältä pelkkä vesi maistuu. Oloni on levollinen ja vähän jopa väsynyt. Minulla ei ole hajuakaan kuinka kauan olemme täällä jo olleet. Ajantajuni on niin hukassa, etten uskalla edes arvata.
"Proto?"
Näen kuinka mies kävelee luokseni hymyillen, kun tajuaa, että olen juonu kaiken.
"Missä mun takki on?" kysyn rauhallisesti ja suon hänelle pienen hymyn yrityksen.
"Tässä. Otin ne tänne, kun lähditte tanssimaan," mies hymyilee ja ottaa baarin alta tutun harmaan talvitakin ja ojentaa sen minulle tiskin yli.
"Et löytäny Rauskia?" hän kysyy samalla, kun nousen seisomaan. Pudistan pienesti päätäni, kun revin takkia ylleni. En väitä, etteikö minulla olisi jo ikävä lämpöäsi.
"Noora muuten?" Kuulen Proton säälivän äänen, joka keskeyttää ensimmäiset askeleeni ovea kohti. Käännyn ilmeettömästi miestä kohti. Hän katsoo minua suu ohuena viivana, eikä sano sanaakaan.
"Niin?" kysyn ja kohotan kulmiani väsyneesti. Käännyn kokonaan ympäri ja otan pari askelta takaisin miehen luokse, koska hän ei halua näköjään kertoa asiaansa huutaen. Proto katsoo minua hetken ruskeilla silmillään, mutta kohdistaa sitten katseensa jonnekin taakseni.
Käännyn hitaasti ympäri pelon täyttäessä rintakehäni. En halua, että se mitä eniten pelkään näyttäytyy minulle juuri tässä, juuri nyt. Tiedän, että Proto katsoi sinua, mutta tiedän myös, ettet ole yksin, vaikken ole sinua vielä edes vilkaissut. Annan katseeni kiertää hyvän tovin lattiassa ennen, kuin kohtaan täydellisyytesi. Nostan katseeni ja näen sinut toisen naisen syleilyssä. Häntä et työnnä pois niin kuin minua. Hänet päästät lähellesi ja hänelle avaat porttisi vaikka et häntä edes tunne. Nainen on upottanu toisen kätensä hiuksiisi pilaten täydellisen hiustupsusi. Sinua ei haittaa vaan päinvastoin haahuilet hänen mustan liian lyhyen minihameen helmaa. Käännyn ympäri. Enempää en pysty katsomaan. Työnnät minut yhä kauemmas luotasi ja teet lähestymiseni mahdottomaksi. En ymmärrä miksi teet tämän minulle. En halua ymmärtää. En halua nähdä sinua enää, en näin. Punaiset hiuskiekkurat peittävät näkökykyni, mutta samalla ne peittävät silmiäni satuttavat kyyneleet silmäkulmissani. Vaikka kuinka taistelen tunteitani vastaan, en pysty estämään paria kyyneltä vierähtämästä poskilleni. Et tiedä mitä tunnen sinua kohtaan, vaikka olen yrittänyt näyttää. Et ymmärrä kuinka paljon satutat minua. Tunteeni meinaavat ottaa vallan koko kehossani, kun revin takkia paremmin päälleni samalla, kun otan nopeita askelia ovea kohti. Tönin tielleni eksyneitä ihmisiä pois edeltäni, kun silmäni kirvelevät kyyneleet estävät näkemästä tarkkaa ulko-oven sijaintia.
Viimein pääsen ovelle ja vedän oven rajusti auki. Lähes juosten kävelen kylmään yksinäiseen ulkoilmaan ja teen mahdollisimman nopean havainnon siitä missä olen. Työnnän käteni tuulelta piiloon syvälle takkini taskuihin ja lähden suuntaan, jossa oletan kämppäni sijaitsevan.
Hei haamulukijat näyttäytykää minulle D: Painakaa tosta "vote"-tähdestä niin näen kuka tätä ficciä lukee <3
Ootte kaikki tärkeitä!
