Upotan käteni punaisiin pitkiin hiuskiehkuroihini ja heitän ne pois kasvoiltani. Seison Zappiksen olohuoneessa tennarit jalassa, päällä musta minihame ja samanvärinen leveähihainen villapaita. Rauski on juuri lähteny "kahville" tai minne ikinä lähtikin, mutta ainakin laittautuneena. Siitä huolimatta Zappis istuu nyt keittiössä ja minä mietin mitä tehdä seuraavaksi. Onneksi en ehdi miettiä enempää, koska Zappis astuu taakseni.
"Muuten..," hän aloittaa, mutta keskeytän hänet.
"Mun pitää varmaan mennä. Läksyt.., ja työt ja semmosta," soperran itsekseni ja käännyn lähteäkseni.
"Etkä muuten mene," mies vastaa kiukkuisesti ja tarraa kiinni ranteestani, kääntää minut ympäri ja vetää lähelleen.
"Me puhutaan nyt," hän sanoo ja tuijottaa vihaisesti silmiini. Puristan huuliani yhteen, enkä pysty hengittämään.
"Miksi sä tulit tänne? Sä et tullut tänne sanomaan, että ollaan ystäviä ja ollaan niin kuin mitään ei olis koskaan tapahtunut. Mä en oo ainut tässä, joka on huomannu kipinän meidän välillä," hän puskee sanojaan suustaan irroittamatta katsettaan silmistäni. Hyvä kun edes kuulen miehen yksittäisiä sanoja sydämeni sykkeen lomasta. En tiedä mitä sanoa.
"Mä tulin, koska..," aloitan, mutta keskeytän lauseeni nielaistakseni ylimääräisen jännityksen suustani.
"Ennen eilistä.. Mä en ollut huomannut kuinka paljon mä välitän susta," hitaasti suustani päässyt pihinä muuttuu ymmärrettäväksi lauseeksi. Mies katsoo minua hetken hämmentyneenä, mutta vaatii katseellaan jatkoa. Voin melkein tuntea miehen hengityksen kasvoillani. Hänen toinen kätensä puristaa käsivarttani, kun seisomme vastakkain miehen olohuoneessa.
"Mä oon pahoillani," sanon nopeasti ja etsin anteeksiantoa miehen kirkaan sinisistä tuimista silmistä. Odotan mieheltä vastausta, kunnes Zappis on vetää minut kiinni itseensä ja ottaa molemmista ranteistani kiinni. Hengitykseni salpaantuu, kun vartalomme koskettavat toisiaan. Mies katsoo vuorotellen silmiäni ja huuliani. Se hetki tuntuu kestävän ikuisuuden. Pian hän laskee päänsä ja työntää huulensa huulilleni. Vastaan suudelmaan ja samassa mies irroittaa otteen ranteistani ja ottaa kiinni vyötäröstäni. Kierrän käteni hänen niskansa ympärille ja samassa tunnen kaiken sen lämmön mitä olen kaivannut, ja mitä olen jahdannut ja haikaillut Rauskista. Mies kumartuu, ottaa reisistäni kiinni ja nostaa minut syliinsä. Kierrän jalkani hänen ympärilleen ja hän ottaa tukevasti reisieni alta kiinni ja lähtee kävelemään huonettaan kohti.
"Mä oon niin pahoillani.. Mä oon pahoillani...," kuiskin hiljaa miehen huulien väliin ja puristan käsiäni hänen niskansa taakse. Mies irroittaa huulensa huuliltani ja katsoo syvälle silmiini.
"Kaikki on hyvin nyt."
***
Huohotan tuntemattomalla sängyllä peitto ylläni. On hiljaista ja hämärää. Päivänvalo pyrkii ikkunan verhojen välistä sisälle ja valaisee aavistuksen huonetta. Näen sivusilmällä oikealla puolellani miehen, joka pitää lämmintä käsivarttaan pääni alla. En laske katsettani häneen, mutta tiedän hänen katsovan huoneen hämärää katonrajaa kanssani. Tunnen hänen alastoman vartalonsa koskettavan omaani peiton alla. Vain hengityksemme värittää tyhjää ilmaa. Kumpikaan ei uskalla liikkua tai puhua. Kuin aika olisi pysähtynyt siihen hetkeen.
Hetken rikkoo liike, jonka mies tekee kääntäessään katseensa suuntaani. Hetken rauhoittumisen jälkeen käännyn kyljelleni ja kohtaan hänen silmänsä. Miehen otsa näyttää hikiseltä ja hänen kasvoillaan näkyy tyytyväisyys, tyydyttynyt olemus. Hymyilen tietämättä mitä seuraavaksi pitää tehdä. Mitä ihmiset yleensä tekevät tässä tilanteessa? Odottavat parin nukahtamista ja sitten karkaavat ikkunasta? Tässä tapauksessa se ei tunnu soveliaalta.
Yllättäen Zappis laskee kätensä paljaalle kyljelleni ja painautuu vartalooni kiinni ja suutelee otsaani. Tunnen miehen niin lämpimänä ja turvallisena ympärilläni, etten muista koska olisin tuntenut sellaista turvallisuuden tunneta, kuin Zappis pystyy minulle yhden otsasuukon avulla tarjoamaan. Vaikka tilanne on uusi ja vieras, tunnen oloni hyväksytyksi.
Vaikka mieleni huutaa paniikissa sitä vastaan, nousen istumaan peitto rintani päällä.
"Pitäiskö mun mennä?" kysyn hiljaa ja käännyn katsomaan miestä, joka pitää oikeaa kättään koukussa päänsä alla. Hymyilen hempeästi ja odotan vastausta miehen hämmentyneeltä katseelta.
"Miksi?" Hän kysyy yllätyäen ja nostaa yläkroppansa kyynerpäidensä varaan. Vilkaisen hänen treenattuja rintalihaksiaan, ja käännän katseeni nopeasti pois.
"Eihän sun tarvii..," hän jatkaa miettien ahkerasti.
"Tehdään aamupalaa," mies keksii viimein ja hymyilee hampaat näkyen. Naurahdan ja silitän Zappiksen vaaleita hiuksia. Nyökkään ja kumarrun pussaamaan miehen lämpimiä huulia.
***
Kävelen lyhyttä käytävää olohuoneeseen, jossa Zappis siirtää sohvapöytää lähemmäs sohvaa. Hymyilen miehelle, jolla on päällään harmaaruudulliset unihousut ja vaalea t-paita. Teki mieli pukeutua Zappiksen paitaan, kuten söpöissä amerikkalaisissa leffoissa tehdään, mutta päätin kuitenkin pukea päälleni omat vaatteeni.
Huoneeseen on jo levinnyt aamuauringon säteet, mikä tekee huoneesta niin kirkkaan, että minun on pakko siristää silmiäni. Vaaleiden verhojen takaa kuuluu vaimeasti ulos päässeiden lapsien naurua. Koko tilanne näyttää niin täydelliseltä, etten tiedä miten minun pitäisi toimia, jotta tunnelma pysyisi tällaisena loppuun asti. Toivottavasti siis tämä aamu kestäisi mahdollisimman pitkään. Hymyilen ajatuksilleni ja suoristan mustan hameeni helmaa.
"Tules nyt sieltä," mies hymyilee ja viittoo minua kävelemään luokseen. Tajuan, että olen vain jäänyt käytävälle seisomaan paikoilleni, tutkimaan miehen touhuja. Naurahdan itsekseni ja kipitän miehen luokse ja kaadun istumaan sohvalle. Zappis lähtee kävelemään keittiöön kylmän rauhallisesti, kuten aina, mutta tiedän hänen hymyilevän. Olen varma, että hänkin ajattelee tämän hetken olevan erityinen. Pian mies kävelee keittiöstä mukanaan kaksi lautasta, joihin on aseteltu pekonia ja eilisiä perunoita jotka ovat pilkottu pieniksi paloiksi ja paistettu pannulla.
"Terveellinen ja kevyt aamupala" naurahdan, kun mies laskee lautaset pikkupöydälle.
"Dissaatko?" Zappis katsahtaa nopeasti minuun ja näen tuikkeen hänen silmissään.
"En," pyöritän päätäni kevyesti, samalla kun mies kurottaa ottamaan pöydältä kaukosäädintä. Hän avaa television tutkimatta enempää mitä ruudussa pyörii. Laitettuaan kaukosäätimen lasiselle pikkupöydälle, hän nappaa minut kainaloonsa ja suutelee hiusrajaani.
Muutama hetki sen jälkeen, kun olemme saaneet aamupalamme syötyä, kuulemme etuoven ikävän naksahduksen, mikä tarkoittaa Rauskin palanneen ja samassa me molemmat tajuamme olohuoneessa vallinneen rauhan olevan ohi. Olemme jääneet katsomaan televisiota, minä miehen kainalossa. Vilkaisen nopesti olkani yli Zappiksen kasvoja ja rikottu hiljaisuus näkyy miehen silmissä pienenä pettymyksenä. Vaikka asento on ollut molemmille mieluisa, jotenkin oven avaaminen saa molemmat havahtumaan siihen, että asunnossa asuu muitakin, kuin me kaksi. Irtaudun miehestä ja jätän väliimme pienen hajuraon, vaikka en haluaisi.
