"Mikä ihme sulla kesti?" Kysymys kajahtaa rappukäytävään turhan kovaan ääneen. Jenni tuijottaa minua suurilla ruskeilla silmillään ja vaatii nopeaa vastausta. Sellainen hän on aina ollut, todella määrätietoinen. Niin määrätietoinen, että ihmiset kyllästyvät jatkuvaan pomotukseen nopeasti. Jenni kuitenkin ymmärtää tämän itsekin ja on siksi ystävällinen. Onneksi hän myös rehellinen ja luotettava.
"Ja missä sun kamat on? Ajattelitko nukkua hameessa?" Hän jatkaa huvittuneesti. Nauran itsekin vähän vaivaantuneesti.
"Menin yhdelle kaverille suoraan töistä. Se asuu aika lähellä, joten päätin olla laiska ja olla käymättä kotona," kerron, yrittäen sivuuttaa Jennin silmistä huokuvan uteliaisuuden, kun hän kuuli sanan "kaveri".
"Kenen?" Jenni kysyy hämmästyneenä. "Jonku jätkän?" Hän lisää ennen kuin ehdin vastata. Jennin hymy vain levenee.
Naurahdan ja kävelen blondin ohi pieneen kerrostaloasuntoon, jossa Emma jo virittelee läppäriään. Illan ohjelmana on kertoa kuulumisia ja jutella syvällisiä samalla kun seurailemme Laeppavian streamia.
Heitän tennarit jalastani ja hyppään valkean sohvan selkänojan yli tytön viereen. Emma on meistä nuorin ja täytti vasta tänään 19, kun taas minä ja Jenni olemme olleet sen ikäisiä jo pidemmän aikaa.
"Noora oli jonkun jätkän luona tänää," Jenni huutaa keittiöstä. Emma kääntyy samantien minuun päin hämmästynyt ilme kasvoillaan. Hänen ruskeat kiharat hiuksensa leijahtavat tytön kasvoille, koska hän kääntyy niin nopeasti. Olen aina ollut kateellinen Emman hiuksista.
"Enkä ollut senkin hupsu!" Huudan takaisin liioitellun tyttömäisesti.
"Niin varmaan. Se loistaa susta kilometrin päähän." Kuuluu taas keittiöstä. Pian Jennin pää ilmestyy näköpiiriin ja hänellä on mukanaan ainakin 3 sipsipussia.
"Ainakaan ette tunne sitä," huokaisen ja hymyilen Jennille viekkaasti.
"Myönnät siis," Jenni jatkaa ja katsoo minua merkitsevästi. Käännän katseeni läppärin näyttöön ja yritän välttää Jennin tietoisen katseen.
"Jaa.. Emma auta," Jenni pyytää ja jättää sipsit pöydälle. Emma nousee ylös ja lähtee blondin perässä kohti keittiötä. Nojaan kyynärpäilläni polviin ja vedän läppäriä lähemmäs pöydän kulmaa. Avaan twichin ja työnnän läppärin takaisin paikkaan missä se oli ennen, sipsipussien viereen.
Pian tytöt tulevat keittiöstä mukanaan pari karkkipussia ja suklaalevyä.
"Ja sä kysyit misä mun mässyt on?" Kysyn blondilta huvittuneesti.
"No kai sä näist vähä saat," hän naurahtaa ja heittää herkut viereeni sohvalle.
Kaksikko hyppää sohvalle niin, että herkut jäävät minun ja Emman väliin. Minä oikeassa reunassa, Emma keskellä ja Jenni vasemmassa reunassa odottamassa, että Rauskin kasvot ilmestyvät ruudulle. Kello on jo lähes puoli yhdeksän, mutta onneksi odotuksemme pian palkitaan.
"Morso vaan teille kaikille vaikkei Amnesiaa pelatakaan..," Rauski aloittaa ja nostaa kätensä tervehdykseksi.
On aina hauska nähdä Rauskin kasvot pitkän päivän jälkeen, varsinkin, kun hän on alkanut pitää streamejä monta kertaa viikossa.
"Älkää sit ihmetelkö tätä vekkiä.." Rauski kertoo ja osoittaa silmäkulmaansa.
"Mä olin just tulos himaa ja yhtäkkii eka ovii lentää selällee ja sit sielt lentää tyttö suoraa mun sylii ja me molemmat kaadutaa siihe kivilattialle."
Vilkaisen vieressäni istuvia tyttöjä jännittyneinä. Tiedän enemmän kuin hyvin mistä Rauski puhuu. Painan kynteni sohvaan, tuntien kylmän hien otsallani.
