Nooran nk.
Istun Aurajoen rannassa lähes samassa paikassa, kuin eilen. Puristan kännykkää sylissäni ja tuijotan Zappiksen nimeä. Hän oli eilen kirjoittanut numeronsa ja nimeksi oli laittanut "Zps<333". Kun huomasin sen ensimäisen kerran töissä tänään, meinasin puskahtaa nauruun. Se on vaan niin suloista.
Kello on tällä hetkellä melkein viisi. Olen siis päässyt töistä lähes tunti sitten.
Soitanko vai enkö soita? Mietin tätä hetken purren huultani, kunnes otan riskin ja painan "soita"-nappulaa.
Nostan luurin korvalleni ja tunnen kuinka sydämmeni pumppaa kovempaa kuin yleensä. En yleensäkään tykkää puhua puhelimessa muiden, kuin todella tuttujen ihmisten kanssa.
"Joonas," puhelimesta kuuluu tuttu miesääni.
"Moi zps pienempi, kuin kolme kolme kolme. Noora täällä," sanon ja irvistän itsekseni.
"Noo, se ny oli semmone," mies sanoo ja kuulen hymyn hänen äänessään.
"Pyysit mua soittamaan," sanon pienen hiljaisuuden jälkeen.
"No ei eilen ehitty puhuu kokonaisuudessaa mitää paljoon.. Ja meil jäi se GTA:ki keske," mies vastaa ja voin taas kuvitella hänen kasvoillaan sen saman ovelan ilmeen, jota sain ihmetellä monta kertaa eilen.
"Asia voidaan korjata," sanon ja nousen seisomaan.
"Mulla on koko ilta aikaa," Zappis vastaa.
"Ja mä oon jo kävelemässä sinne," sanon ja lähden kävelemään jätkien kämpälle. Kuulen puhelimesta miehen naurun ja puhelu katkeaa. Laitan kännykän taskuuni hymyillen ja jatkan matkaani.
Pian seisonkin jo jätkien harmaan oven edessä innokkaana, kuten aina, kun kyse on Laeppaviasta.
"Moi taas," Zappis sanoo, kun avaa oven ja päästää minut sisälle. Kävelen 180-senttisen miehen ohi valkoisen eteisen poikki olohuoneeseen. Tennarit ehdin heittää jalastani ennen, kuin istahdin mustalle nahkasohvalle. Mies kävelee olohuoneeseen perässäni ja jää seisomaan telkkarin viereen.
"No?" Hän kysyy ja virnistää. Suon miehelle hämmästelevän katseen.
"Mitä pelataan?" Mies selventää ja jää odottamaan vastausta.
"GTA?" Ehdotan ja hymyilen leveästi. Mies kyykistyy laittamaan pelin playstation 3:n sisään ja kävelee sitten istumaan viereeni.
Odotamme hetken, mutta peli ei käynnisty.
"No mitä helv.." mies manaa vieressäni ja yrittää saada konetta toimimaan näpyttelemällä ohjaimen nappeja. Pian mikään ei enää liiku eli ohjelma kaatuu ja Zappis laskee ohjaimensa pettyneenä sohvapöydälle.
"Ei pelatakkaan tänää..," hän sanoo hiljaa ja yrittää peittää vittuuntuneisuuttaan äänessään, siinä onnistumatta.
"No.. Katotaa vaik leffa," sanon rauhallisesti, vaikka mieleni tekee heittää ohjain päin seinää. Vilkaisen vieressäni istuvaa miestä ja hymyilen pikaisesti. Hän mittaa katsettani hetken, mutta ottaa sitten kaukosäätimen vierestään ja alkaa selailla kanavia.
***
"No tääl on kova meininki," Rauski sanoo nojaten seinään, marea hymy huulillaan. Päällään hänellä on valkoinen t-paita, jossa lukee "Laeppavika," ja jalassa mustat farkut. Päässään hänellä on musta pipo, vaikka ulkona lämpötila hipoo 30°c.
Voin kuvitella kuinka pirteiltä minä ja Zappis näytämme. Mies istuu sohvalla leveästi nojaten selkänojaan. Minä makaan poikittain, pää käsinojalla ja jalat miehen sylissä. Telkkarissa pyörii, joku maailman tylsin romanttinenkomedia, joka sattui pyörimään telkkarissa. Kumpikaan ei siitä ollut kiinnostunut alun perinkään, muttei viitsinyt vaihtaa kanavaakaan tai valittaa asiasta. Nyt Rauski ja joku muu olivat saapuneet, joten toivon, että ilmapiiri piristyisi.
