Kuulen jostain todella kaukaa pienen, heleän ja kauniin äänen. Tanssin sen tahdissa samalla, kun se voimistuu ja muuttuu kirkkaammaksi. Muutun kotkaksi, joka pyrähtää ilmaan yhä voimistuvan äänen kannattelemana. Kimeä korvia vihlova ääni voimistuu ja raapii korviani. Jähmetyn ja lähden putoamaan kiihtyvää vauhtia maankamaraa kohti.
***
"Joo joo! Mä tulen!" Huudan käheällä kiukkuisella äänellä saadakseni ovikellon hiljentymään ja nousen sängyltäni aivan järkyttävästä päänsärystä huolimatta seisomaan. Odotan hetken, että tasapainoaistini herää ja lähden kävelemään ulko-ovea kohti. Päälläni on vain eilinen toppi ja alusvaatteet. Tartun metalliseen ovenkahvaan, joka tuntuu ainakin kymmenen kertaa kylmemmältä ja ikävämmältä näin aamusta.
"No mitä?" Kysyn tylysti oven takana seisovalta henkilöltä, jota en ole vielä edes ehtinyt katsomaan, koska hieron parasta aikaa unihiekkaa silmistäni.
"Onneks sä oot täällä. Ehdittiin jo huolestuu susta," Tuttu miesääni huokaisee helpotuksesta. Nostan katseeni käsistäni ja näen punaposkisen toppatakkiin pukeutuneen Zappiksen edessäni.
"Tiedäks sä mitä kello on?" kysyn tylysti, vaikka minulla itselläni ei ole kellosta hajuakaan.
"Proto soitti eilen Rauskin kännykkään ja pyys mua soittamaan sulle. Eipä sua kännykällä saanu kiinni niin täällä olen ja ihan sun takias," mies selittää vakavasti.
"Ei mun perässä tarvii juosta," tuhahdan vihaisesti.
"Proto yritti saada sua ja Rauskii kiinni, mut kumpikaan ei vastaa puhelimeen ja lähtee yksinään baarista keskellä yötä! Kyl siinä pakostakin vähän huolestuu."
"Me molemmat oltiin baarissa eilen ja lähettiin baarista eilen. Rauski ei oo kotona ja mä en vastaa puhelimeen. Eikö sulla mikään kello soi?" Syyllistän minua melkein toista päätä pidempää miestä, joka tajuttuaan mitä haen takaa punastuu hennosti.
"Se olikin se toinen syy miks tänne tulin," mies huvittuu ja nostaa toista kulmakarvaansa.
"Haista paska Zappis," totean kylmästi ja painan oven kiinni. Juuri ennen, kuin ovi paiskahtaa kiinni, Zappiksen jalka pysäyttää oven liikkeen.
"Mitä mä nyt oon sulle tehny?" mies tiuskaisee takaisin ja kävelee päättäväisesti perässäni sisään.
"Ei sitten kellot soinu vai?" Totean näsäviisaasti ja käännyn taas mittaamaan miestä katseellani.
"Jos sun ja Rauskin välillä ois jotain tapahtunu, niin sä olisit nyt kymmenen kertaa paremmalla tuulella," mies torjuu taitavasti hyökkäykseni. "Tai sitten se mies on vaan totaalisen paska sängyssä", hän jatkaa ja hymyilee ivallisesti.
"Jos sulla ei ole muuta sanottavaa niin voit lähteä samantien," turhaudun ja kävelen vaatekaapilleni.
"Anteeksi vain, mutta mistä lähtien tää kaikki on ollu mun syytä?" mies huutaa perääni ja jää vähän matkan päähän seisomaan kädet puuskassa. Repäisen mustat college-housut henkarista niin voimakkaasti, että henkari lentää telineestä lattialle. Nostan sen maasta ja käännyn vihaisesti sienään nojaavaa mistä kohti.
"Anteeksi vain, mutta siitä lähtien, kun tunkeuduit darrasen ihmisen kämppään vaikka näit, että mulla on päällä vain alusvaatteet ja toppi. Mä en ole harjannut mun hiuksia, enkä katsonut edes peiliin tänä aamuna. On siinä meillä herrasmies," aloitan ja otan muutaman uhkaavan askeleen miestä kohti samalla uhaten häntä henkarilla.
"Sitten sä kehtaat alkaa arvostelemaan Rauskin petitaitoja ja mun elämäntyyliä," lopetan ja alan repimään mustia housuja jalkaani.
"Sä oot niin nainen," Zappis huokaisee ja punnitsee hetken minua katseellaan.
