"Mä oon vähä niinku kusesa suhun" poika sanoo hiljaa, tarkkaillen reaktiotani.
En saa sanaakaan suustani, joten nojaudun lähemmäs ja suutelen häntä.
*****
17 vuotias Sarah Wakefield on kyllästynyt olemaan näkymätön. Hän haluaa elää villimmän nuoruu...
Hoppla! Dieses Bild entspricht nicht unseren inhaltlichen Richtlinien. Um mit dem Veröffentlichen fortfahren zu können, entferne es bitte oder lade ein anderes Bild hoch.
SARAH
Astelimme kahvilan ovista sisään. Chase lähti tilaamaan meille kahveja, ja minä valitsin meille loossin.
Istuskelin siinä jonkin aikaa, kunnes Chase saapui ja istui minua vastapäätä.
"Tilasin sulle vaniljalatten. Toivottavasti tykkäät siitä" Chase sanoi ja hymyili minulle hieman epävarmasti
"Oikeesti. Se on mun lempi kahvi! Mistä tiesit?"
Chase vain kohauttaa olkiaan ja hymyilee.
"Näytät vaniljalatte tyypiltä. Tuli vain semmonen viba sust"
Tuhahdan muka suuttuneena, mutta lopulta pokkani pettää ja alan nauramaan. Miten voi näyttää vaniljalatte tyypiltä?
Nauramme siinä hetken, kunnes kahvimme tulevat pöytään. Istumme hetken hiljaa juoden kahvejamme, kunnes Chase avaa suunsa.
"No, kerroppas minulle mitä koulussa tapahtui?"
Lasken katseeni käsiini. Mitä kaikkea minä uskallan Chaselle kertoa?
"Ja jos sinä luulet että menen heti raportoimaan Alexille, niin olet väärässä. Meidänkin välimme ovat vähän hankalat sen hänen tempauksensa jälkeen" Chase sanoo ihan kuin olisi lukenut ajatukseni.
Päätän kertoa Chaselle hieman lyhyemmän version tapahtuneesta.
"No ompa kyllä, en ois siitä uskonu tollasta" Cahse toteaa kertomukseni päätteeksi.
Minä vain nyökyttelen ja hörpin kahviani.
"Minä vain pelkään että hän on oikeasti pettänyt tai jotain, sellaista en helpolla voisi antaa anteeksi" nyyhkäisen ja tunnen kyynelten alkavan vieriä poskillani.
"Voi sua" Chase huokaa myötätuntoisesti ja nousee ylös.
Hän astelee vierelleni ja vetää minut tiukkaan haliin. Siinä minä sitten nyyhlytän hänen rintaansa vasten niin kauan, että rauhoitun. Ja koko sen ajan Chase vain silitti selkääni rauhallisesti ja lohdutti.
Kun olen saanut itseni rauhoitettua, irrottaudun halista, ja katson Chasea.
"Kiitos" kuiskaan.
"Eipä mitään. Tätä vartenhan ystävät ovat" hän vastaa ja hymyilee minulle söpösti.
Hetkinen, sanoinko juuri että söpösti? Ehei, en minä voi sanoa häntä söpöksi... vai voinko?
Kävelen takaisin omalle puolelleni ja jatkan kahvini hörppimistä.
"Sori että pilasin sun paidan" sanon huomattuani märän läntin Chasen paidassa.
Hän katsahtaa paitaansa ja naurahtaa.
"Ei se haittaa. Minulla on repussa huppari jonka voin vaihtaa päälleni" hän toteaa ja hymyilee minulle lämpimästi.
Nyökyttelen vain.
Hetken olemme vain hiljaa. Chase katselee ulos ikkunasta mietteliään näköisenä, ja minä lipitän hieman jähtynyttä kahviani.
"Voi paska" hän yhtäkkiä tuhahtaa.
Katson häntä ihmeissäni.
"Mitä?" kysyn ja kohotan toista kulmakarvaani.
Chase nyökkää kohti ikkunaa, ja käännän katseeni samaan suuntaan kuin Chase. Jähmetyn paikalleni. Kuinka kauan hän on tuossa seissyt?
Näen kuinka Alex pudistaa päätään pettyneen näköisenä ja lähtee kävelemään poispäin. Selvästi hän näki kaiken. Tai ainakin sen verran, että vetää siitä omat johtopäätöksensä.
