"Mä oon vähä niinku kusesa suhun" poika sanoo hiljaa, tarkkaillen reaktiotani.
En saa sanaakaan suustani, joten nojaudun lähemmäs ja suutelen häntä.
*****
17 vuotias Sarah Wakefield on kyllästynyt olemaan näkymätön. Hän haluaa elää villimmän nuoruu...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
SARAH
Kun olin kertonut ystävilleni siitä, mitä tapahtui minun ja Chasen välillä, he olivat seota. Heistä molemmat hyppivät innoissaan ja kiljuivat.
Se oli kieltämättä aika kamalan noloa, sillä he tekivät sen koulussa. Keskellä koulupäivää ja käytävässä jossa oli muitakin ihmisiä. Nolostumisestani huolimatta minä vain nauroin heidän reaktiolleen. Tietenkin meidän välikohtauksemme keräsi katseita, mutta mitä pienistä. Itsensähän he siinä nolasivat, eivät minua... ainakaan niin pahasti.
Sen välitunnin jälkeen olen saanut kuulla pitkiä saarnoja siitä, kuinka he arvasivat tämän, ja että me olemme Chasen kanssa niin "superhypermegaihana" pari. Ja aina kun he näkevät Chasen jossain, he vilkuilevat toisiaan ja virnuilevat. Minua huvittaa, että he innostuivat noin kovasti jo siitä, että minä kerroin heille vain sen että minä ja Chase suudeltiin. En mitään muuta. Voi kumpa he vain tietäisivätkin...
*****
Tungin koulukirjat kaappiini ja vilkaisin kelloa. Minulla alkaisi kohta seuraava tunti, mutta vielä ei mitään kiirettä ollut.
Paiskasin kaappini oven kiinni, ja olin saada jonkinlaisen sydänkohtauksen, kun tunsin jonkun kirtävän kätensä ympärilleni takaapäin ja vetävän minut itseään vasten haliin.
En ehtinyt edes miettiä että kuka ihme se on, ennenkuin sain jo vastauksen.
"Hei söpöliini" kuulin hänen kuiskaavan korvaani.
Olen varma että kaatuisin juuri nyt jos hän ei pitäisi minusta kiinni. Tunsin itseni olevan täysin sulaa vahaa hänen sanojensa seurauksena.
Käännähdin ympäri, ja kohtasin Chasen ihanat silmät. Hymyilin hänelle ja tervehdin häntä myös.
Sitten tein jotain, mitä en uskonut uskaltavani tehdä. Minä nostin käteni hänen kaulansa ympärille, ja suutelin häntä. Keskellä koulupäivää, käytävässä jossa kuka vain voisi nähdä meidät. Siltikään, minä en välittänyt. Ihan sama näkisikö joku, sitten minun ei ainakaan enää tarvitsisi piilotella tunteitani Chasea kohtaan. Kyllä Alex on jo erostamme päässyt yli. Onhan?
Mahtavan intohimoisen suudelman jälkeen irrotin huuleni Chasen omilta, ja huomasin hänen katsovan minua hymyillen suloisesti.
"Oli ikävä" hän kuiskaa hieman käheällä äänellä.
Pyöräytän silmiäni. "Me nähtiin eilen. En usko että sinulla nyt niin kova ikävä kerkesi tulla" sanon vielä ja naurahdan.
Chase hymyilee. "Kyllä tuli. Sillä samalla sekunnilla kun jouduin eroon sinusta, minulle tuli ikävä"
Hymyilen tuolle ja suutelen noita niin houkuttavia huulia uudelleen.
