"Mä oon vähä niinku kusesa suhun" poika sanoo hiljaa, tarkkaillen reaktiotani.
En saa sanaakaan suustani, joten nojaudun lähemmäs ja suutelen häntä.
*****
17 vuotias Sarah Wakefield on kyllästynyt olemaan näkymätön. Hän haluaa elää villimmän nuoruu...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
____SARAH
On kulunut kokonainen viikko siitä, kun karkasin koulusta kesken päivän. Viikko siitä, kun koko elämäni kamalin ihminen palasi takaisin. Viikko siitä, kun juttelin viimeksi kenellekkään ystävistäni.
Olen istunut nyt kotona siis viikon. Yksin. Äitini ymmärsi ja antoi minun jäädä kotiin, mutta nyt alkaa kuulemma olla korkea aika palata kouluun. Juuri nyt istun siis meikkipöytäni ääressä ja yritän tehdä itsestäni edes jotenkin ihmisen näköistä.
Valitsin tänään päälleni hieman erilaiset vaatteet. Laitoin päälleni mustan pitkähihaisen Adidaksen ihonmyötäisen napapaidan ja valkeat korkeavyötäröiset tiukat farkut. Lisäksi kietaisin lantiolleni vielä flanellipaidan. Saatuani itseni valmiiksi, juoksin alakertaan ja nappasin kulhosta omenan jonka söin aamupalaksi.
Koulu alkaa puolen tunnin päästä, joten minulla ei ole enää paljoa aikaa. Onneksi äitini aikoi käydä viemässä minut koululle ennen töihin menoa.
Huristellessamme äidin kanssa kohti kouluani, emme puhu paljoa. Hiljaisuus ei kuitenkaan ole kiusallinen, vaan enemmänkin jännittynyt.
"Muista sitten soittaa minulle, jos Ben tekee jotain ja minun täytyy tulla antamaan hänelle pataan" äitini sanoo hymyillen kun pysähdymme kouluni eteen.
"Juu" vastaan hiukan tylsistyneesti ja astun ulos autosta. Sanon kuitenkin vielä heipat, ennenkuin äitini kaahaa pois pihasta.
Huokaisen äänekkäästi, ja alistun kohtalooni. Minun on aika kohdata ystäväni...
*****
Astuessani koulun ovista sisään, kuulen kirkaisun käytävän toisesta päästä. Miltei heti huomaan Haileyn ja Thean juoksevan luokseni.
He vetävät minut isoon rutistukseen. "Mitä helvettiä Sarah! Me ollaan oltu ihan hiton huolissaan kaikki ku sua ei oo näkyny. Oikeasti missä sää oot ollu? Oisit voinu ees antaa itsestäs kuulua jotain" he nuhtelevat minua.
"Sori oikeesti. Mun vaan piti saada olla rauhassa. Jotain vaan sattu enkä voinu hetkeen kohdata sitä asiaa ja tulla tänne. Mun olis kyllä pitäny olla yhteydesä teihin" selitän katuvasti.
En tiedä miten selvisin kokonaisen viikon ilman ystäviäni.
"No niin sinun olisi pitänytkin. Oikeesti me pelättiin että sulle olisi käynyt jotain" Thea sanoo kuulostaen vihaiselta.
"Tiedän, ja olen pahoillani" huokaisen ja olen lähellä purskahtaa itkuun.
"Voitko edes kertoa mitä teit, ja miksi? Mitä niin kamalaa tapahtui?" Hailey kysyy.
Hiljaisuus laskeutuu hetkeksi välillemme ja mietin mitä sanon seuraavaksi.
"Tytöt" aloitan ja saan ystäväni katsomaan minua odottavasti.
"Voidaanko lintsata eka tunti? Minä haluan kertoa teille kaiken"
