"Mä oon vähä niinku kusesa suhun" poika sanoo hiljaa, tarkkaillen reaktiotani.
En saa sanaakaan suustani, joten nojaudun lähemmäs ja suutelen häntä.
*****
17 vuotias Sarah Wakefield on kyllästynyt olemaan näkymätön. Hän haluaa elää villimmän nuoruu...
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
SARAH
Taas uusi ja niin ihana koulupäivä. Huoh. Kävelin tavallista varautuneemmin koulun käytävällä. On kulunut viikko siitä, kun kerroin Thealle ja Haileylle totuuden menneisyydestäni Benin kanssa. He ovat olleet niin ihanan ymmärtäväisiä. Olen huomannut Benin katsovan minua tunnilla, ja olen varma että hän on yrittänyt saada tilaisuuden tulla taas ahdistelemaan minua. Olen varma että ystävieni kuolettavat mulkaisut Beniä kohti ovat saaneet hänetkin tajuamaan ettei hän ole tervetullut elämääni.
Ignooratessani hänen yrityksensä päästä puhumaan minulle, olen huomannut hänen saaneen kavereita. Esimerkiksi se tyrkky Sherry, Sherryn kaveri Amanda ja Benin isosisko Sydney hengaa hänen kanssaan usein välituntisin.
Huomaan taas Benin tuijotuksen itsessäni ja yritän vielä epätoivoisemmin löytää jonkun ystävistäni. Uskon että Haileytä en tule löytämään, sillä nykyään hän viettää miltei kaiken vapaa-aikansa, jopa välitunnit Ryanin kanssa. He ovat nykyään yhdessä ihan virallisesti, joten luultavasti he ovat jossain täällä koululla nauttimassa yhdessäolosta. Theakaan ei ole tänään koulussa, sillä hänen piti jäädä kotiin suunnittelemaan Lindan kanssa yllätyssynttäreitä Edille.
Muitakaan ystäviäni ei näy, joten alan jo vaipua epätoivoon. Onnekseni miltei heti löydän kuitenkin Chasen hänen kaappinsa luota.
Huomatessaan minut hänen kasvoilleen leviää aito hymy.
"Hei" tervehdin hymyillen ja suukotan häntä poskelle.
"Hei" hän tervehtii takaisin. Hymyilemme hetken toisillemme, kunnes hänen hymynsä muuttuu enemmänkin virnistykseksi. "Sinulla taisi tulla ikävä minua" hän härnää itsevarmasti.
Pyöräytän silmiäni. "Älä luule itsestäsi liikoja" sanon muka välinpitämättömästi. Pokkani kuitenkin pettää, ja joudun myöntämään että oli minulla tullut häntä ikävä.
Sen kuultuaan Chase vain virnistelee tyytyväisen näköisenä.
"Millon saisin viedä sinut toisille treffeille?" Chase kysyy yhtäkkiä ja vakavoituen.
"Toisille?" kysyn kohottaen kulmiani.
Chase hieroo niskaansa hieman vaivaantuneena.
"Niin. Mi-minun mielestäni se tapaaminen siellä laavussa oli meidän eka treffi" Chase sanoo hiukan ujosti. Aaw, en ole koskaan nähnyt häntä tuollaisena. Söpöä.
Hymähdän, ja käännän katseeni Chasen silmiin. Astun askeleen lähemmäs häntä.
"Kyllä minäkin sen laskisin treffeiksi. Halusin vain härnätä sinua" kuiskaan ja virnistän.
Chase tuhahtaa muka vihaisena, mutta huomaan että sanani helpottivat.
"Niin, että milloin otetaan uudestaan?" kysyn hymyillen.
"Ihan milloin vain prinsessalleni sopii" Chase vastaa ja saa minut tönäisemään häntä leikkisästi käteen.
"En minä ole ainakaan vielä sinun prinsessasi" sanon mukamas tyynesti, mutta oikeasti nautin tuosta lempinimestä paljon.
Chase naurahtaa hieman, kuroo sentit välillämme umpeen, ja katsoo minua silmiin. Huomaan hänen laskevan kätensä lantiolleni ja vetävän minut itseään vasten. Tunnen vatsassani hulluna lentelevät perhoset, kun odotan mitä hän tekee seuraavaksi.
"Sinä voisit olla minun prinsessani jos haluaisit" Chase kuiskaa hieman käheällä äänellä.
"Mitä?" kysyn ihmeissäni. En nyt oikein ymmärrä mitä hän ajaa takaa tuolla.
"Niin. Haluaisitko sinä, Sarah Wakefield olla minun oma prinsessani, eli toiselta nimeltään tyttöystäväni?" hän kysyy katsoen minua odottaen ja jännittyneenä.
