Langennut langenneeseen [finnish]

Luku 5.

//Joo anteeksi tähän asti on ollut vähän tylsä, mutta nyt vasta pääsen kunnolla vauhtiin ;)//

Matka oli lyhyt ja kouluun päästyämme oppilaat, jotka olivat silloin parkkipaikalla, tuijottivat meitä. Nousin kyydistä ja ojensin kypäräni Niclakselle, joka laittoi sen penkille.
" Kiitos kyydistä." sanon ja suoristin takkiani.
" Eipä mitään." Niclas sanoi ja tuli luokseni.
" Mennäänkö samaa matkaa?" Niclas ojensi kätensä ja minä tartuin siihen. Lähdimme yhdessä englannin tunnille ja istuimme omille paikoillemme, mutta katseemme kohtasivat tunnin aikana enemmän kuin pari kertaa. En ollut saanut vielä tilaisuutta kysyä Niclakselta kysymyksiä, mutta aijoin tehdä sen tänään. Tunnit alkoivat ja loppuivat, mutta en saanut aikaa jutella Niclakselle. Jessica ei tiennyt, että tulin Niclaksen kyydillä ja pidin sen niin. En kaipanut Jessican härnäämistä asialla ja enkä varsinkaan sitä, että Alice saisi tietää asiasta, koska hän oli koulun juorukello. Koulun loputtua hyvästelin Jessican ja menin Niclaksen moottorpyörälle odottamaan.
Niclas tuli melkein heti jälkeeni Jack vierellään. Niclas tuli vierelleni seisomaan ja Jack jäi eteeni.
" Mitäs serkku?" Jack sanoo väläyttäen tyhmän virneen.
" Oot näköjään tutustunut jo Niclakseen." sanon ja katsahdin Niclakseen, joka katseli minua.
" Joo, me ollaan samalla liikunta tunnilla. Tiesitkö, että se on mahtava jalkapallon pelaaja." Jack sanoo ja viheltää.
" En tiennyt." sanon.
" No mä meen nyt, nähään huomenna Niclas."
Jack lähtee autollensa jättäen minut ja Niclaksen kahdestaan. Vedin kypärän päähäni ja menin Niclaksen mopon kyytiin, jossa hän jo odotti.
" Mennäänkö kahvilaan, joka on tässä lähellä?" kysyn.
" Selvä." Niclas vastaa lyhyesti ja lähtee liikkeelle.
Kahvilassa oli hiljaista, joten saimme olla rauhassa. Menin vakiopaikalle ja Niclas istahti viereeni, vaikka vastapäisellä penkillä olisi ollut vapaata.
" Haluatko syödä tai juoda jotain vai jutella?" Niclas sanoi ja kääntyi minuun päin.
" Ajattelin, että voisimme jutella."
" Selvä."
" Tulitko eilen talolleni?" möläytin, vaikka minun olisi pitänyt kysyä se viimeisenä. Niclas näytti hämmentyneeltä. Käänsin katseeni pöytään päin ja pian tunsin Niclaksen käden poskellani. Nostin katseeni ja Niclas hymyili minulle.
" Ei, en tullut. Kun lähdit ikkunaltasi pois menin takaisin kotiin, koska luulin pelästyttäneeni sinut.Miksi kysyt?"
" Joku oli tullut sisälle sen jälkeen ja pelkäsin, että se olisit sinä kun lähdit tulemaan taloa kohti." myönsin Niclakselle ja se sai hänet nauramaan. Niclas laski kätensä poskeltani ja veti minua lähemmäs itseään.
" Pelkäsit minua?" Niclas nauraa ja katsoi minua kiiltävin silmin.
" Ei, en pelännyt sinua vaan, että sinä olisit murtautunut sisään ja tehnyt ties mitä. Ja kun en tunne sinua hyvin niin en tiedä millainen olet." sepitin hermostuneena Niclaksen läheisyyden takia.
" Olen Niclas ja olen 18-vuotias, vanhempani ovat kuolleet, asun yksin. Sinun vuorosi." Niclas sanoi totisena ja tajusin vasta mitä hän tarkoitti.
" Olen Maia ja olen 17-vuotias, ömm asun äitini ja isäni kanssa, Jessica on paras kaverini olet varmaan nähnyt hänet jo tai no hänet erottaa mistä tahansa hiustensa takia."
Lopetettuani Niclas otti kädestäni kiinni ja suuteli kättäni. Punastuin kun hän laski käteni alas ja hymyili minulle.
" Kiitos, minun pitää nyt mennä. Tulen illalla vielä käymään luonasi jos se käy." Niclas sanoi ja nousi ylös. Vastaukseni jäi kurkkuuni kiinni joten tyydyin nyökkäämään.Niclas lähti hymysuin pois kun minä taas jäin suu auki tuijottamaan hänen peräänsä. Nousin ylös penkiltä ja juoksin hänen peräänsä. Niclas odotti pyöränsä luona kypärä päässään ja toinen kädessään.
" Ajattelinkin, että tuletko ollenkaan."
Otin kypärän ja menin pyörän selkään.
" Luulin, että unohdit minut." sanoin, kun Niclas kiipesi pyörän selkään ja kääntyi minua kohti.
" En koskaan voisi unohtaa sinua." Niclas lähti liikkeelle ja matkalla näin Jessican tulevan kotoansa ulos ja tuijottavan minua suu auki. Niclas nopeutti vauhtia ja olimme tuossa tuokiossa kotona.
Niclas ajoi taloni eteen ja otti kypärän päästään ja saattoi minut ovelle.
" Kiitos kyydistä ja koko päivästä." sanoin hymyillen.
" Kiitos itsellesi, otetaan joku toinen kerta uudestaan, että tulisit käymään luonani." Niclas ehdotti.
" Sovittu" sanoin flirttailevasti ja käännyin katsomaan autotalliin, että vanhempani eivät olleet kotona. He eivät olleet. Niclas tarttui yhtäkkiä vyötäröltäni ja painoi huulensa hitaasti huulilleni. Vastasin suudelmaan ja tunsin kuinka pulssini kiihtyi. Niclas suuteli hellästi ja pitkään. En tiennyt kauanko aikaa oli mennyt, mutta en välittänyt. Kun erkanimme toisistamme, Niclas piti kädestäni silti kiinni ja silitti peukalollaan kättäni.
" Sinun pitäisi mennä sisälle." Niclas sanoi ja avasi oven minulle.
" Selvä." sanoin ja tukahdutin halun suudella häntä uudestaan. Menin sisälle ja kun käännyin, näin Niclaksen loitonevan selän. Laitoin oven kiinni ja yritin saada hengitystäni tasoittumaan. En tiennyt mitä tekisin, Niclas oli sanonut tulevansa takaisin vielä, mutta koska.
Illalla seitsemän aikaan olin tehnyt läksyt ja syönyt ruuan. Sisäisesti odotin innolla Niclaksen tuloa, mutta päältä päin olin rauhallinen. Jessica oli soittellut koko illan ja olin selittänyt koko jutun, paitsi suutelu kohtaa. Sen halusin pitää vielä itselläni.
Menin huoneeseeni, otin lipastolta biologian kirjan ja aloitin lukemaan tulevaan kokeeseen, joka olisi viikon päästä. Odotin koko lukemisen ajan, että Niclas ilmestyisi huoneeseeni, mutta turhaan. Äiti tuli töistä yhdeksältä ja meni suoraan nukkumaan aamuisen herätyksen takia. Katselin ikkunasta Niclaksen talolle, mutta en nähnyt häntä, enkä nähnyt valojakaan talossa. Menin sängylle makaamaan ja suljin silmäni.

Heräsin yöllä siihen, että ikkunaani raapi joku. Nousin pystyyn liian nopeasti, joten hoipertelin ikkunan luo. Avasin ikkunaani hieman, mutta sen tehtyäni, käsi avasi ikkunan ja tumma hahmo tuli huoneeseeni. En ehtinyt kiljaista sillä jonkun käsi oli jo suuni edessä. Niclas naurahti ja veti minut halaukseen. Nojauduin Niclasta vasten ja tunsi kuinka Niclas veti minut lähemmäs itseään.
" Minähän sanoin tulevani takaisin." Niclas sanoi ja talutti minut sängylleni istumaan.
" Tiedän, mutta en odottanut tulevasi tähän aikaan ja ikkunastani vielä." sanoin hiljaa, sillä äiti oli jo nukkumassa. Niclas veti minut syliinsä ja painoi päänsä hiuksiini. Nojasin hänen olkapäähänsä vasten ja nautin tästä hiljaisesta hetkestä.
" Tulisitko joku päivä luokseni?" Niclas kysyi. " Näyttäisin sinulle taloani ja kertoisin enemmän itsestäni jos haluat." hän jatkoi ja laittoi kätensä poskelleni. Katsoin Niclakseen päin ja nojauduin häntä vasten, kunnes huulemme koskettivat. Suutelimme aluksi hellästi ja sitten kovemmin. Laitoin käteni Niclaksen niskan taakse ja vedin häntä lähemmäs. Pian Niclas vetäytyi, mutta piti minua silti sylissään.
" Tarkoittiko tuo kyllä?" Niclas sanoi naurahtaen.
" Tulisin mielelläni käymään luonasi." sanoin varmistaen.
" Minun pitää mennä takaisin, sillä en usko äitisi tykkäävän yövieraista."
" Voin tulla saattamaan sinut ovelle." sanoin ja nousin ylös.
" Ei tarvitse, menen ikkunasta takaisin." Niclas avasi ikkunan ja sujahti ulos.
" Mutta mehän olemme toisessa kerroksessa." kuiskan äkkiä Niclaksen perään ja kun katsoin ikkunasta ulos, näin Niclaksen jaloillaan maassa vilkuttaen hyvästiksi. Kurkistin kauhuissani ikkunasta ja yritin nähdä miten Niclas pääsi ikkunani luo ja pois. Tajusin, että Niclas oli kiivennyt viereisestä puusta tänne, mutta se ei näyttänyt kovin tukevalta. Annoin asian olla ja käperryin sängylleni, tuntien edelleen Niclaksen huulet huulillani.

// Muistakaa kommentoida mielipiteenne ja ehdottaa muutoksia//