Langennut langenneeseen [finnish]

Luku 7.

Makasin sängyllä silmät auki, mutta näkemättä kuitenkaan mitään kyyneleiden edestä. Kuinka juuri minä jouduin tähä tilanteeseen. Miksi minä? Nämä asiat pyörivät päässäni kunnes nukahdin. Käännyin ympäri ja mätkähdin naamalleni lattialle.Olin nukkunut levottomasti ja pätkittäin, mutta olo oli jo paljon parempi. Olin viimein hyväksynyt asian, että Niclas oli hylännyt minut jos hän siis koskaan välitti minusta. Olin hyväksynyt kohtaloni.

Ja paskat. Minä pääsen täältä pois avun kanssa tai ilman. Oli vain keksittävä suunnitelma, joka oli helppo osuus, mutta sen toteutus vaikeampaa.

Ovi aukesi ja sisään tuli nainen rääsyisissä vaatteissa, joka selvästi näytti olevan palvelija. Nainen oli nuori, ehkä kaksikymppinen, ja lyhyt. Hän kantoi tarjotinta ja olallaan hänellä oli pussi mukana. Nainen vältteli katsettani ja laski ruuat sängylle. Tarjottimella oli kaksi kolmioleipää ja vesipullo. Kun vihdoin nainen katsoi minuun, hymyilin hiukan ja katsoin avointa ovea.

'' Sinuna en yrittäisi. Et pääsisi pitkälle kun olisit jo taas täällä.'' nainen sanoi ja avasi pussin. Hän heitti sängyn päätyyn mustan pitkähihaisen ja mustat farkut. Kengät ja sukat hän myös laittoi lattialle. Otin vaatteet syliini ja odotin naisen lähtevän. Hän katsoi minua hetken ennenkuin poistui paikalta. Kun ovi oli sulkeutunut riisuin vanhat vaatteeni ja laitoin uudet päälle. Juuri minun kokoani. En tiedä pitäisikö minun pelätä, että minulle juuri sopivia vaatteita, mutta olen niin nälkäinen, että käyn suoraa tarjottimella olevan ruuan kimppuun. Syötyäni ja juotuani käännyin kyljelleni sängyllä ja pamauttelin vesipulloa seinään.

Ovi aukesi ja sisään tuli Phil. Hän nosti minua käsivarresta ja samassa kun olin pystyssä pamautin häntä päähän pullolla.

'' Auts! Oliko tuo nyt tarpeellista?'' Phil ärähti ja otti pullon kädestäni. Suuntasimme ovesta ulos ja menimme rappusia ylöspäin. Pysähdyimme pitkän käytävän varteen, jossa oli ainoastaan valkoiset seinät ja mustia ovia vähän väliä. Menimme muutaman oven ohitse ja pysähdyimme 67 numeroisen oven eteen. Paikka muistutti hotellia, mutta hotellissa ei pidetä vasten tahtoa.

Phil avasi oven ja pökkäsi minua menemään pidemmälle. Huone oli pimeänä kun astuin sisään, mutta kaaduttuani lattialle valot räpsähtivät päälle. Olin isossa huoneessa, jossa seinät olivat valkoiset ( yllätys yllätys) ja huone oli selvästi makuuhuone. Keskellä huonetta oli iso musta sänky, jonka vieressä oli kylpyhuone, joka näytti erittäin ylelliseltä.

'' Tämä on uusi huoneesi, että nauti vielä kuin voit.'' Phil sanoi ja poistui paikalta. Katseeni kiersi ympäri huonetta ja silmiini osui kahdet valkoiset ovet jotka johtivat ulos. Juoksin ovelle ja käänsin kahvaa. 

Ovi oli auki ja näkymä oli kaunis. Iso kaupunki ja kun katsoi kauemmas näki kirkkaan meren ja laskevan auringon. Ihailin maisemaa hetken kunnes siirryin sisätiloihin jättäen parvekkeen oven auki. Sänkyni päädyssä oli ruskea laatikko, johon oli kaiverrettu kiemuroita ja kukkia. Avaan laatikon ja se osoittautui vaatevarastokseni. Se oli täynnä erilaisia vaatteita yövaatteista juhlavaatteisiin. Suljin kannen ja menin kylpyhuoneeseen ja järkytyin kun näin peilikuvani peilistä. Hiukseni olivat sekaisin ja naamani likainen. Tutkin huoneen kaappeja ja onnekseni löysin hiusharjan jolla siistin hiukseni, vaikka se olikin turhaa, sillä huomasin ison kylpyammeen suihkuverhon takaa. Laitoin oven lukkoon ja tarkistin ettei mitään epäilyttävää näkynyt. Oloni tuntui turvallisemmalta kylpyhuoneessa kuin oven toisella puolella, joten laitoin kylpyveden valumaan ja menin hakemaan pyyhkeen telineestä. Kuoriuduin vaatteistani ja menin ihanan kuumaan vaahtokylpyyn. Hinkkasin likatahroja naamastani ja yritin puhdistaa naarmun jalastani, joka oli tullut jossain vaiheessa.

Aurinko oli laskenu tultuani kylvystä ja sängylleni oli ilmestynyt tarjotin. Vaikka täällä pidettiin huolta minusta, en aikonut jäädä tänne. Kylpytakissa ja pyyhe hiuksissani menin parvekkeelle katsomaan kaupunkia. En tiennyt missä olin, mutta sen uskoin selvittäväni. Menin parvekkeen aidalle ja katsoin alaspäin. Aavistin, että olin korkealla ja olin myös oikeassa. Kaikki muut talot näyttivät niin pieniltä ylhäältä katsottuna ja tunsin itseni isoksi katsellessani ihmisiä jotka kävelivät alhaalla. Suljin parvekkeen oven lähtiessäni ja menin sängylle syömään ruokaa mitä oli tuotu. Söin kaksi jugurtti purkkia ja omenan, jonka jälkeen olin täynnä. Vein tarjottimen oven eteen ja kokeilin ovea. Se oli lukossa niinkuin epäilinkin. Otin vaatelaatikosta päällimmäiset yövaatteet ja menin vessaan vaihtamaan ne sillä en luottanut, että huoneessa ei olisi videokameroita. Otin pyyhkeen pois päästä ja harjasin märkiä hiuksiani, kunnes ne olivat tikkusuorat. Hyppäsin isolle sängylleni ja piilouduin peittojen alle. Värisin vaikka ei ollut kylmä, vaan siksi, että yö pelotti minua enemmän kuin koskaan ennen.

 '' Ai perkele! '' 

Hätkähdän hereille tajuten jonkun muun olevan huoneessa.Se joku oli törmännyt tarjottimeen lattialla. Olin juuri kiljaisemassa kun tunsin käden suullani. Hakkasin käsilläni huoneeseen tullutta henkilöä kunnes käteni olivat lukittuna. Jokin henkilössä tuntui tutulta, mutta paniikissani en pystynyt keskittymään. Rimpuilin hetken kunnes tajusin jonkin tutun lähellä.

Niclas.

Irrottauduin Niclaksen otteesta ja juoksin parvekkeelle. Niclas tuli perässä kädet ylhäällä nähtyään kädessäni olleen tuolin, jonka nappasin parvekkeen seinustalta. Niclas pysähtyi oven suuhun ja katsoi minua anovasti. Ehkä hieman surullisesti, mutta olin niin raivoissani hänelle.

'' Maia''  

Se miten hän sanoi nimeni musersi minua ja tunsin kuinka suojamuurini laskeutui. Laskin tuolin alas, mutta pidin siitä kiinni. Katsoin häntä murhaavasti ja odotin hänen sanovan jotain, mutta sen sijaan ennenkuin huomasinkaan olin hänen syleilyssään. Adrenaliini virtasi minussa ja sain ihmeen voimalla pamautettua tuolin Niclaksen selkään. Niclaksen ote irtosi ja minä lähdin juoksemaan kylpyhuonetta kohti Niclaksen kiroillessa parvekkeella. En tiennyt mitä tehdä, mutta lukittauduin vessaan ja etsin jonkinlaista asetta. Pysähdyin siihen paikkaan kun ovi aukesi. Niclas seisoi rauhallisena ja itsevarmana, että otin käteeni osuneen kynsiviilan, joka olikin hyvä ase. 

'' Maia, kiltti laita se pois ennenkuin satutat itsesi.'' 

Miten Niclas kehtasi sanoa tuollaista? Eikö hän tajunnut satuttaneensa minua jo. 

'' Tiedän satuttaneeni sinua, mutta anna minun selittää.'' Niclas sanoi ja lähti. Jos hän haluaisi tappaa minut kai hän olisi tehnyt sen jo? Ja lukiko hän ajatuksiani juuri.

Lähdin huoneesta jättäen viilan huoneeseen. Niclas istui sängyllä katse kohdistettuna minuun. Istahdin toiseen päähän sänkyä välttäen katse kontaktia.

'' En ole se joksi minua luulet. Minulla on salaisuuksia ja velvollisuuksia joita minun pitää totella. Olen tehnyt pahoja asioita ja se on päätynyt tähän. Joudun tekemään tämän kaiken pakosta, en siksi, että pitäisin tästä.'' Niclas sanoi ja siirtyi lähemmäs minua. 

Istuin jäykkänä katsomatta Niclakseen. En ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, mutta odotin vastauksia.Niclas jatkoi.

'' En voi kertoa sinulle kaikkea, mutta tunteeni sinua kohtaa olivat aitoja. Tiedän ettet luota minuun ja haluat tälläkin hetkellä varmaan posauttaa pääni, mutta yritä ymmärtää.''

Katsoin viimeinkin Niclasta silmiin ja hän olikin metrin päässä minusta. Haistoin hänen ihanan tuoksunsa ja minun teki mieli hypätä hänen syliinsä, mutta voisinko luottaa häneen.

'' Jos et halua satuttaa minua niin kerro miksi olen täällä.'' sanoin. Niclas epäröi hetken ja aavistin, että mitään hyvää en kuulisi. 

'' Olet täällä sukusi takia Maia, isäsi takia oikeastaan. Pian alkaa sota ja se muuttuu pahemmaksi kun meillä on sinut.''  Niclas katsoi minua murheissaan ja tuli nyt viereeni. En siirtynyt pois vaan nojasin hänen kättänsä vasten. Samassa Niclas nosti minut syliinsä ja  sanoi.

'' Ei hätää, olen täällä ja aijon pelastaa sinut vaikka se maksaisi henkeni. En anna minkään viedä sinua.''

Niclas oli tosissaan ja olisin halunnut kertoa kuinka rakastan häntä, mutta en saanut sanotuksi mitään. Olin väsynyt ja halusin nukkua, mutta en voinut Niclaksen ollessa täällä. Niclas luki kuin luki ajatuksiani ja siirsi minut sängylle.  Hän nousi ylös ja oli menossa ovelle kohti, mutta tartuin häntä kädestä. Niclas pysähtyi oitis ja katsoi niin rakastavasti, että sydämeni pakahtui. Pidin yhä Niclaksen kädestä ja käänsin kämmenen ylöspäin. Painoin huuleni hänen kämmenelleen ja päästin irti. Niclas oli hiljaa koko sen ajan jonka jälkeen hän lähti ovea kohti. Menin peiton alle ja katsoin Niclaksen loitonevaa selkää. Niclas kääntyi oven kohdalla ja avasi oven katsoen koko ajan minuun.

'' Rakastan sinua Maia.''  Ne olivat Niclaksen viimeiset sanat minulle ennenkuin hän katosi ovesta. Halusin vastata hänelle takaisin, mutta hän oli jo mennyt. Tiesin Niclaksen kuuntelevan ajatuksiani joten ajattelin vastauksen ja tiesin sen olevan totta. Rakastan sinua Niclas, vaikka mitä tapahtuisi.

// Kiitos kaikille lukijoille kun olette vaivautuneet lukemaan tätä ja tiedän tästä kappaleesta tuli oikein siirappinen (eli romanttinen, miten sen nyt sanoisi), mutta toivottavasti pidätte ja kertokaa mielipiteenne tästä :) Seuraava osa tulee jos hyvin käy kuukauden sisällä, koska koulujutut alkavat nyt olla tiellä. Joten nauttikaa :)