Langennut langenneeseen [finnish]

Luku 9.

Lysähdin sänkyni luo ja en ehtinyt maata siinä kauaa kun sisään rynnitsi ihmisiä. He olivat niitä jotka olivat etsineet minua ja heillä oli kummastunut ilme kasvoillaan. Heilutin heille kättäni ja he poistuivat sanaakaan sanomatta. Pian huoneeseeni tuli itse Kazimir luonnollinen ilme kasvoillaan. Heilutin kättäni hänellekkin vain ärsyttääkseni häntä. Hänen ilmeensä pysyi samana kun hän pysähtyi eteeni.
" Missäs on luurailtu koko päivän? " Hän sanoi ja lähti kiertelemään huoneessa. Muistin Niclaksen sanat ja yritin pitää naamani peruslukemilla.
" Terassilla. " vastasin pokkana. Olin hermostunut, mutta toivoin ettei se näkyisi. Kazimir katsoi minua pitkään ja poistui.
Vedin syvään henkeä ja lähdin kylpyhuoneeseen. Pesin itseni läpikotaisin ja vaihdoin omat vaatteet. En tiennyt epäilivätkö he minua, mutta vaatteitani he eivät toivottavasti tunnistaneet. Tämä tuntui liian helpolta. Menin sängylle istumaan ja siinä odotti minua kirjekuori. Avasin kirjeen ja tajusin sen olleen tuotu kun olin suihkussa. Vilkuilin ympärilleni ja aloitin lukemaan kun olin varma, että olin yksin.

' enkeli '

Pälyilin ympärilleni hermostuneesti. Enkeli? Mitä se tarkoitti ja keneltä tämä oli. Muistin Niclaksen tulevan yövuoroon oveni eteen, mutta minun täytyi puhua hänen kanssaan heti. Mutta miten tekisin sen. Minulla oli kiljuva nälkä eikä huoneessani ollut ruokaa.
Menin ovelle ja käänsin kahvasta. Ovi aukesi ja katsoin käytävään. Se oli tyhjä niinkuin aamulla. Menin samaa reittiä hissien luo ja painoin kolmatta kerrosta. En halunnut päätyä kenenkään käsiin, mutta halusin tutkia. Hissi lähti liikkeelle ja tömähti kolmanteen kerrokseen. Hissin ovet aukesivat, mutta en ollut yksin. Edessäni oli miehiä rivissä selkä minuun päin, mutta hissin aukeneminen sai heidät kääntymään. He katsoivat minua ällistyneenä ja olin itsekin jähmettynyt paikoilleni.
" Tehkää tilaa! " Joku huusi ja miehet siirtyivät sivulle. Eteeni astui mies, joka näytti tutulta, mutta en saanut päähäni kuka. Mies oli nuori ja hänellä oli pikimustat hiukset ja silmät olivat kirkkaan vihreät. Hänellä oli hiukset siististi takana ja kasvon piirteet olivat lumoavat. Hän katsoi minua silmiin ja hetki tuntui pysähtyvän. En tiedä mikä minuun meni, mutta hätkädin kun mies oli vierelläni ja piti kädestäni. Hän raahasi minua hissin luota pois ison oven eteen. Hän päästi irti ja laittoi kätensä tunnistimelle. Ovi aukesi ja menimme sisään.
Huone oli toimisto ja hyvin valaistu sellainen. Kaikki lamput paloivat kirkkaina ja loivat iloisen tunnelman. En tiennyt mikä minua odotti, mutta en voinut kuin istua tuolille johon hän ohjasi minut. Sitten hän istahti pöydän toiselle puolelle.
" Mikäs sinut tänne toi Maia? " Hän kysyi. Ääni kuulosti tutulta ja jotenkin turvalliselta, mutta en luottanut siihen.
" Ja kuka sä olet? " Kysyn katsoen häntä suoraan silmiin. Hän naurahti ja ojensi kätensä.
" Olen Diego Lavind, erittäin mukava tutustua. "
Ojensin käteni ja kättelin häntä. Diego vaikutti pirteämmältä kuin muut, joka varmaan johtui, että hän oli nuori ja korkea-arvoinen.
" Hyvä kun tapasimme näin niin voin selittää sinulle kaiken mitä tahdot. " Diego sanoi ja risti kätensä päänsä taakse.
Minulla oli niin paljon kysyttävää etten tiennyt mistä aloittaa. Lapusta jonka olin löytänyt en aikonut kertoa. Diego katsoi odottavasti, mutta minä pidin suuni kiinni.
" Jaa, että hiljaiseksi rupesit, mutta siitä lapusta en tiedä mitään. "
Tuijotin häntä järkyttyneenä ja muistin kuinka Niclas oli lukenut ajatuksiani kerran.
" Tunnet Niclaksen siis, hän on oikea käteni ja luottohenkilöni. Vaikka ei sitä uskoisi hänestä. " Diego puhua pälpätti ja odotin hänen kertovan miksi olen täällä.
" Tuo on erittäin hyvä kysymys. Aloitetaan alusta."
Tiesin hänen lukevan ajatuksiani koko ajan, mutta se alkoi ärsyttää.
" Kaikki alkoi kaksitoista vuotta sitten, kun olit vielä pieni lapsi. Me olimme ystäviä silloin, vaikka et muistakkaan minua. Isäsi oli varovainen kanssani, koska minulla oli taipumus saattaa sinua ongelmiin. No kuitenkin isäsi oli tai no on edelleen enkeleiden johtaja. Ja usko pois kaikki mitä sanon on totta. "
Enkeleitä? Isäni kertoi minulle aina satuja enkeleistä, mutta se että ne olisivat totta sai minut voimaan pahoin.
" Sinä olet itsekin enkeli niinkuin minä olin. Vuodet vierivät ja olimme parhaita ystäviä vielä viisitoista vuotiaina. Silloin se tapahtui. Lankesin tehtyäni pahan virheen ja minut potkittiin enkeleiden keskuudesta ja lähetettiin langenneiden joukkoon. Sinun muistosi minusta pyyhittiin pois ja unohdit kaiken. Sinä tiesit silloin vielä mikä olit, mutta isäsi halusi sinun unohtavan kaiken ja piilottaa sinut langenneilta." Diego jatkoi ja katseli minua kun yritin sulatella asiaa. Jos hän oli ollut paras ystäväni, miksi olen täällä.
" Enkeleitä. " sanoin ja hieroin ohimoitani sillä migreeni alkoi ottaa valtansa. Diego liikku tuolissaan, mutta en nähnyt mitä hän teki kunnes huoneeseen tuli nainen. Nainen oli sama, joka oli ensimmäisenä päivänä tuonut minulle vaatteita. Hän hymyili minulle taas ja laski eteeni tarjottimen jossa oli lasi vettä ja tabletti. Epäilin sen olevan särkylääke, joten nielaisin tabletin kokonaisena veden kanssa. Join lasin tyhjäksi ja tunsi välittömästi kuinka pääkipu hellitti.
" Nyt kun olet taas kunnossa jatkan tarinaa. " Diego sanoi viekas hymy kasvoillaan ja se sai minut hymyilemään hieman. Hän näkisen ja naurahti.
" Ja kun sinut oli piilotettu meiltä emme löytäneet sinua millään. Minä olin se joka tunsi sinut parhaiten joten minä johdin operaatiota. Ja tässä sitä ollaan. " Hän sanoi ja levitti kätensä.
" Joten mitä te teette minulla? " Kysyin.
" Katsos on tulossa sota enkeleiden ja langenneiden välillä ja sinä olet meidän valttikorttimme. Ei hätää ei sinun käy huonosti. En anna niin tapahtua. " Diego sanoi hymyillen. Jokin hänessä viehätti minua, mutta mieleeni pulpahti Niclas . Diego katseli minua ja tajusin hänen lukeneen ajatuksiani.
" Lopeta ajatusteni lukeminen! " Räyhäsin hänelle kun hän rupesi nauramaan kovempaa. Huokaisin ja ristin käteni. Huoneen ovi aukesi taas ja minulle tuotiin tarjottimella jugurttia ja hedelmiä. Menin heti ruuan kimppuun. Diego poistui huoneesta kun söin ja oven suljettua menin Diegon pöydän taakse. En luottanut keneenkään täällä ja minun oli pakko tutkia jos löytäisin jotain tärkeää. Pöytä oli siisti ja suurin osa laatikoista oli lukittu. Ensimmäinen laatikko oli auki ja siellä oli puhelin, puukko ja vihko. Tungin puukon taskuuni varmuuden vuoksi ja toivoin, että Diego ei tarvitsisi sitä. Otin vihon käteeni ja avasin sen.

Näin hänet taas. Pitkästä aikaan ja hän on muuttunut paljonkin. Kaunis hän on aina ollut, mutta hän ei ole enää niin elollinen. Sain hänet takaisin, mutta kuinka saan hänen luottamuksensa ja ystävyytensä. Rakastin häntä, mutta rakastiko hän minua...

Käänsin seuraavan sivun.

Hän ei ole nähnyt minua vielä. Olen katsonut häntä ja veljeni on iskenyt silmänsä häneen. Onnistuin tuhoamaan kameroiden todisteet hänen karkumatkastaan ja veljeni auttoi häntä. Miten voisin koskaan kertoa hänelle totuutta meistä. Ja nyt on suurempia asioita menossa, mutta silti. Pidän hänestä huolen ja toivon löytäväni hänet vuoden päästä vierelläni.

Pamautin vihon kiinni ja tajusin tuon olleen kirjoitettu tänään ja että minä olin se henkilö josta hän puhui. Laitoin tavarat paikoilleen ja istahdin juuri tuolilleni kun Diego tuli takaisin. Otin tarjottimelta omenan ja esitin, että olin syönyt sitä ja tutkinut ympärilleni. Diego istuutui viereiselle penkille ja katsoi minua.
Olin syönyt tarpeeksi ja nousin ylös tuolilta. Diego nousi myös ja lähti saattamaan minua huoneelleni. Käytävät olivat tyhjentyneet ja kuljimme hiljaisuuden vallitessa.
Oven edessä vilkutin hänelle, mutta Diego tuli perässä ja sulki oven.
" Mit.."
Ehdin sanoa kun olin jo painautunut oveen kiinni ja Diegon huulet olivat huulillani. Suudelma oli hidas ja syvä enkä tiedä mikä minuun meni kun vastasin siihen. Se tuntui turvalliselta, mutta samaan aikaan päässäni hälytti. Koska olin painautunut ovea vasten en pystynyt liikkumaan tai ottamaan puukkoa taskustani. Suudelmassa oli jotain tuttua, mutta en saanut päähäni mitä.
Diego perääntyi ja katsoi minua palavin silmin. Päähäni putkahti silloin Diegon vihko ja tajusin vasta liian myöhään, että hän luki ajatuksiani.
" Sinä siis tiedät. " Diego sanoi ja otti kädestäni kiinni. En riuhtaissut sitä irti enkä pitänyt hänen kädestään. Olin veltto ja en tiennyt mitä ajatella. Olin Niclaksen kanssa ja jos hän kuulisi äskeisestä hän raivostuisi. Diego rykäisi ja avasi suunsa.
" Minun pitäisi varmaan kertoa, että Niclas on veljeni. "