Langennut langenneeseen [finnish]

Luku 16.

Tunsin kuinka iskeydyin kovaan maahan ja kuinka pensaiden raapaisut viilsivät kivuliaasti naamallani. Pysähdyin ja jäin hetkeksi makaamaan maahan kuunnelleen hiljaisuutta.

Nousin ylös vaivalloisesti ja yritin olla välittämättä kivusta.
En saanut vakavia vammoja, mutta haavat käsissäni vuotivat verta. Lähdin menemään syvemmälle metsään, kun aurinko oli nousemassa yhä korkeammalle. Aamu oli vasta alkamassa ja linnut visersivät.
Metsä oli täynnä elämää, mutta en pystynyt keskittymään siihen.
Kipu alkoi nousta sietämättömäksi, kun kompuroin metsässä.
Pysähdyin nojaamaan puuhun ottaakseni puukon käteeni.
Kun nostin katseeni, näin ihanan aukion, jonka keskelle avautui lampi.
Kävelin onnessani lammen luo ja kastoin käteni.
Vesi kirveli, mutta se auttoi pahimpaan kipuun. Pesin naamani, jonka jälkeen menin nojaamaan puuhun ja suljin silmäni.

Raotin silmiäni ja tunsin kirkkaan valon paistavan silmilleni.
Olin nukahtanut pariksi tunniksi, koska aurinko oli vieläkin nousemassa.
Menin taas lammen luo ja otin käsiini vettä, jonka hörpin kurkkuuni.
Huuleni olivat kuivat ja rohtuneet, mutta pahinta oli haavat käsissäni.
Ne eivät vuotaneet enää ja niihin oli syntyneet ruvet, mutta pelkäsin haavojen tulehtumista.
Jatkoin taas matkaa tuiki tuntemattomaan, puukko turvanani ja päämäärä tuntemattomana.

En tiennyt ollenkaan mitä Klara oli ajatellut, kun heitti minut tänne.
Minulla ei ollut minkäänlaista yhteyttä taisteluun tai Niclakseen.
Olin jo luovuttamaisillani, kunnes haistoin savun.
Savu tuli selvästi talon savupiipusta sekä yläpuolellani kulki savujana.
Käveltyäni vähän matkaa, näin edessäni pienen puisen mökin, jonka piipusta tuprusi savua, jonka olin haistanut.
Menin oven luo ja silmiini pisti merkki, joka oli kaiverrettu oveen.
Merkki näytti tutulta, mutta en juuri silloin saanut päähäni mistä.
Koputin ovea ja se aukesi välittömästi.
Sydämeni pakahtui onnesta, kun näin Vladin virnistelevän oven suussa.
Ryntäsin halaamaan häntä ja hän selvästi yllättyi reaktiostani.
Vlad talutti minut istumaan tuolille ja toi vesilasin.
Tarkkailin mökkiä ja yllätyin, kuinka iso se oli verrattuna ulkopuolelta.
Istuin pienen pöydän luona, jonka vieressä oli vaatimaton keittiö, mutta huoneessa oli myös takka, jossa paloi tuli, kaksi sänkyä ja ovi, jonka takana oli selvästi kylpyhuone.
Vlad tarkkaili minua koko sen ajan, kun söin hänen tuomaa ruokaa.
" Mitä on tapahtunut? Kuinka päädyit tänne? Missä Niclas? " Kysymykset ryöppysivät suustani ja näin kuinka Vlad katsoi minua ymmällään, mutta hän pysyi hiljaa.
Nousin ylös ja vahingossa otin liian nopeasti tukea tuolista, että pamautin käteni juuri haavojeni kohdalta tuolille.
Parkaisin ja purin huultani. Epäonnekseni haavat aukesivat ja alkoivat vuotamaan.
Vlad tuli luokseni salaman nopeasti ja istutti minut takaisin tuolille.
Hän juoksi kylpyhuoneeseen ja tuli mukanaan ensiapulaukku.
Katsoin hiljaa, kun Vlad hoiti käsiäni ja yritin pidättellä kiljaisuja.
En ollut tottunut kipuun ja miten olisinkaan, kun nappaamisestani ja sekaannuttamisestani tähän ei ole kauaa.
Koulu jäi kesken, ystäväni ovat tietämättömiä tapahtuneesta ja pahinta on se, että olen menettänyt ihmisiä.
Pelkkä ajatuskin sai kyyneleet valumaan, mutta pyyhin kämmenselällä ne pois.
Pian käteni olivat siteissä ja makasin pienellä ja kovalla sängyllä, yrittäen saada unen päästä kiinni.
Vlad oli kertonut tämän kuuluvan suunnitelmaan, että hän odotti minua täällä jos asiat eivät menisi hyvin.
Klara, toivon mukaan oli selvinnyt, mutta mistään ei voinut olla varma.

Olin nukahtanut sängylle ja heräsin Vladin kiroiluun.
Nousin ylös ja menin hänen luokseen.
Vlad puhui puhelimeen naama hätääntyneenä. Lopetettuaan hän katsoi minuun hetken, kunnes nousi ylös ja katosi kylpyhuoneeseen.
Odottelin kädet ristissä ja kun Vlad tuli, hänellä oli käsissään reppu, johon hän alkoi sulloa tavaroitaan.
" Mitä nyt? " kysyin arasti.
" Meidät on löydetty ja nyt täytyy lähteä mahdollisimman nopeasti pois. " Vlad sanoi kiireesti.
Menin oitis hakemaan keittiöstä ruuat ja laitoin ne pieneen reppuun.
Vlad oli pakannut jo kaiken muun, joten saimme lähteä välittömästi.