Langennut langenneeseen [finnish]

Luku 10.

// Kuvassa Maian saama koru

" Mitä!? " Huusin ja siirryin kauemmas hänestä.
" Et voi olla tosissasi. Olen Niclaksen kanssa yhdessä ja sitten suutelet minua ja paljastat hänen olevan veljesi! " Räyhäsin hänen katsoessaan minua huvittuneena. En ymmärtänyt häntä ollenkaan. Siis olimme olleet Diegon kanssa ystäviä pienenä niinkuin hän oli kertonut, mutta missä Niclas oli silloin.
" Hyvä kysymys, mutta en tiedä. En silloin tiennyt veljestäni. " Diego vastasi taas ajatuksiini. Hän ärsytti minua niin paljon, että minun teki mieli paiskata hänet seinään. Heilautin kättäni nopeasti ja menin parvekkeen luo, mutta en ehtinyt mennä ulos sillä kauhea pamahdus sai minut kääntymään ympäri.
Diego oli yhtäkkiä lentänyt nurkasa olevan keinutuolin päälle ja rikkonut sen. Tunsin kädessäni kihelmöintiä ja voimaa. Katsoin Diegoa kauhuissani, mutta rupesin lopulta nauramaan.
" Perkeleen perkele! " Diego kiroili ja minä nauroin vielä lujempaa. Niclaksella ja Diegolla oli näköjään enemmän yhteistä kuten se, että kiroilivat molemmat samalla tavalla.
Hän katsoi minua närkästyneenä ja yritti päästä ylös tuolin jämistä. Menin hänen luokseen ja ojensin käteni. Hän katsoi kättäni hetken kunnes hän laski kädet maahan. Siinä samassa Diego lensi pystyyn eteeni leuhka ilme kasvoillaan. Tiesin hänen olevan langennut, mutta en tiennyt hänen kyvyistään tai siitä miten hän lensi tuolia päin.
" Se olit sinä joka heitti minut tuonne. Et tainnut itse tietää sitä. " Diego sanoi ja raapi päätään, joka oli täynnä puunpalasia. Katsoin käsiäni jotka olivat normaalit, mutta silti eivät olleet. Olin lennättänyt Diegoa ja häntä oli sattunut. Ties mitä muuta pystyin tehdä.
" Selvä, minua ei tarvitse käyttää koekaniinina enää kiitos. Jos haluat voin järjestää sinulle apulaisen jos haluat testata voimiasi. " Diego sanoi huolettomasti. Hän ei tajunnut voivani heittää hänet seinään uudestaan. Diego katsoi minua varoittavasti lukien ajatuksiani.
" Minun pitää nyt mennä pärjäile, äläkä karkaa tai tee mitään tyhmää. " Diego sanoi varoittavasti ja poistui.
Hyppäsin sängylleni, joka heitti minut siitä lattialle.

Ilta laskeutui ja ulkona alkoi sataa rankasti. Pysyttelin sisällä katsoen tv:tä ja seikkailemalla talossa. Paikka ei ollut niin kummoinen kun pidettiin huolta vaikka olinkin vankina täällä. Niclas tulisi tänään luokseni ja päätin kertoa kaiken hänelle. Toivoin vain ettei hän suuttuisi minulle tai Diegolle.
Olin käynyt suihkussa ja pesenyt jo hampaat kun Niclas koputti oveen. Minulla oli päälläni harmaat collegehousut ja musta toppi, joilla minulla oli kuuma kuitenkin. Avasin oven ja kohtasin Niclaksen ihanat vihreät silmät, jotka kutsuivat minua lähemmäs. Vedin Niclaksen sisään ja kurotuin suutelemaan häntä, mutta hän ehti ensin ottamalla vyötäröltäni kiinni ja kumartumalla tasolleni. Niclas oli minua päätä pidempi, mutta se ei haitannut.
Niclas katsoi minua viettelevästi ja veti lähemmäs.
Ja siinä me olimme, kaksi rakastavaista suutelemassa toisiaan sateen pisaroidessa ulkona. Olisiko mikään voinut olla sen parempaa.
Kunnes ovi aukesi ja Niclas työnsi minut taakseen.
Yksi henkilö tuli sisään ja sulki oven. Huoneeni oli pimeänä ja erotin vain hahmon.
Hahmo naurahti ja Niclas rentoutui.
Tulin Niclaksen takaa ja edessämme seisoi Diego.
" Tiedätte kai, että huoneessa on videokamerat ja tuo äskeinen ei ole sallittua. " Diego sanoi virnistellen sormeaan heilutellen ja laittoi valot huoneeseen. Katselin huoneen nurkkia ja näin viimein kameran, joka kökötti oven yllä. Miksi en huomannut sitä aikaisemmin.
" Onneksi olen videokameroiden valvoja niin ette jääneet kiinni. " Diego jatkoi ja istahti sängylleni.
Katsoin Niclasta, joka taas katsoi Diegoa murhaavasti.
" Älä katso veljeäsi noin murhavasti. " sanoin Niclakselle ja näin hänen ilmeensä hämmentyvän.
" Diego on kertonut sinulle siis. Mitä kaikkea? "
Mietin mitä kaikkea kertoisin ja katsoin Diegoa. Hän viittoi kädellään minua kertomasta mitään, mutta tiesin etten voinut salata asioita.
" Hyvä kun ajattelit tuota. Minulla on sinulle jotain. " Diego sanoi kaivellen taskujaan. Hän käveli luokseni, mutta Niclas tukki tien. Diego pökkäsi Niclasta taaksepäin jolloin tämä lensi parveketta päin. Peräännyin kauhuissani kauemmas kunnes seinä tavoitti selkäni. Diegon kädessä oli musta rasia ja hän ojensi sitä minulle. Katsoin Niclakseen päin, mutta hän tuijotti veljeään ja pysyi paikoillaan. Otin rasian vastaan ja Diego perääntyi. Hän katsoi minua tiukasti kun avasin rasian.
Koru oli vihreän värinen ja se näytti sitä kuin joku olisi kovettanut sammalta. Se oli kaunis ja ketju kimmelsi.
Otin sen käteeni ja tutkin sitä kunnolla. Diego ja Niclas katsoivat molemmat minua kun astuin eteenpäin.
" Laittaisiko joku tämän kaulaani? " Kysyin ja samassa molemmat olivat edessäni. Katsoin molempia hetken silmiin ja astuin askeleen vasemmalle.

Pudotin korun Niclaksen käteen ja nostin hiuksiani.
Tunsin kuinka koru painautui ihoani vasten.
" Kiitos. " sanoin Niclakselle ja käännyin Diegoon päin.
" Miksi tämä koru? " Kysyin ihmeissäni kun Diego rupesi virnistelemään. Niclas seisoi vieressäni ja piti kädestäni kiinni.
" Muistathan kun valitit minulle kun luin ajatuksiasi, no tämä estää ne. " Diego sanoi ylpeillen.
" Maia, oletko ollut Diegon kanssa kahdestaan tänään? " Niclas kysyi loukkaantuneella äänellä, mutta tiesin etten voinut valehdella.
" Saatoin livahtaa ulos ja Diego sai minut kiinni ja hän kertoi minulle pari juttua. " sanoin vältellen katsekontaktia Niclaksen kanssa, mutta jouduin kohtaamaan Diegon katseen. Hän vain virnisteli ja tajusin miksi hän virnisteli.
Se kun Diego suuteli minua.
Onnekseni minulla oli tämä koru, mutta minun oli kerrottava Niclakselle sitten kun olisimme kahden.
" No lähdenkin tästä, Niclas ole varovaisempi tästä edes. Jään oven eteen vartioimaan ellette halua vieraita." Sanoi Diego naureskellen ja poistui.
Kello oli jo yli kymmenen ja väsymys alkoi painaa. Hyppäsin sängylleni ja Niclas tuli viereeni. Painoin pääni hänen rintaansa vasten ja Niclas upotti kasvonsa hiuksiini.
Katsoimme tv:stä toiminta-elokuvaa, jota en oikeastaan katsonut. Selitin Niclakselle kaiken mitä Diego oli kertonut minulle ja hän otti kaiken rennosti. En tietenkään kertonut Diegon pusu-juttua. Kerroin myös kuinka heitin Diegon seinään ja Niclas tärisi naurusta.
" Koska olet enkeli pystyt liikuttamaan esineitä mielen avulla niinkuin teit, kun heitit Diegon seinään. Teit sen vihasta ja tunteet yleensä aiheuttavat voimiesi lataantumisen. "
" Ja pystyt toki lukemaan muiden ajatuksia jos he sallivat sen, mutta sinun pitää saada lupa. Niinkuin minä olen pystyttänyt muurin ajatuksiini ettei kukaan pysty lukemaan niitä. " Niclas jatkoi ja minä kuuntelin tarkasti. En voinut uskoa mitä hän sanoi, mutta halusin tietää kaiken.
" Eli pystyn kaikkeen mihin langenneet? " kysyin ihmeissäni sillä eiväthän he erottuneet meistä mitenkään muuten. Katsoin Niclakseen kun hän pureskeli huultaan empien kertoisiko minulle.
" No yksi juttu mihin enkelit pystyvät, mutta langenneet eivät. "
Uteliaisuuteni kasvoi koko ajan ja huomasin nousseeni istumaan Niclaksen viereen tuijottaen häntä kiinteästi. Pitkän empimisen jälkeen Niclas avasi suunsa.
" Pystyt kontroilloimaan muiden ajatuksia, tekemisiä eli pystyt hallitsemaan mieltä. "
" Wow. " Se oli ainoa sana minkä pystyin sanomaan ja sitten olinkin seisaallani halusta kokeilla kykyjäni. Niclas seurasi perässä, mutta haikean oloisena.
" Mikä on Niclas? " Kysyin huolestuneena, mutta Niclas pudisti vain päätään. Menin hänen luokseen ja kiedoin käteni hänen ympärilleen ja painauduin häntä vasten. Niclas nosti päätäni ja suuteli minua hellästi. Olisin voinut suudella häntä ikuisesti, mutta unelmissani en olisi vankina tässä paikassa.
Niclas nosti minut käsivarsilleen huulet huulillani ja kantoi sänkyyni. Kuulin hänen huokaisevan kun hän laski minut. Suikkasin vielä pienen suukon hänen poskelleen ja nojauduin tyynyä vasten. Niclas lähti ovelle ja kun ovi oli sulkeutumassa, näin hänen vinkkaavan silmäänsä ja katosi.

Odotin muutaman minuutin Niclaksen lähdön jälkeen kunnes otin yhden tyynyistä ja tein siihen reiän löytämilläni kynsisaksilla. Tyyny oli täynnä höyheniä joten sain valita niiden joukosa isoimman.
Laskin höyhenen sängylleni ja yritin saada höyhenyä nousemaan.
Pidin kättäni höyhenen päällä ja yritin vetää sitä tahdonvoimalla, mutta mitään ei tapahtunut. Kokeilin uudestaan ja uudestaan, kunnes luovutin. Tuhahdin ja viskasin kädelläni tyynyn lattialle turhautuneena, mutta tajusin myöhässä tehneeni sen koskematta tyynyyn. Kättäni alkoi kihelmöidä taas ja tunsin voimaa.
Yöpöydällä oli lamppu ja kaukosäädin.
Otin kaukosäätimen käteeni välttyäkseni ongelmilta lampun kanssa ja viskasin kaukosäätimen lattialle koskematta.
Sitten leijatinkin säädintä jo ilmassa jolloin kihelmöinti valtasi kokonaan minut. Se alkoi kutitaa ja jouduin tiputtaa säätimen lattialle jolloin tuli kova pamahdus. Irvistin ja jäin kuuntelemaan tulisiko ketään. En kuullut mitään, joka tarkoitti ettei muut kuulleet tai kukaan ei ollut oveni edessä. Hiippailin hakemaan kaukosäätimen ja muistinkin videokameran nurkassa. Vilkutin kameralle ja se heilui edestakaisin pariin kertaan. Diego oli valvomassa minua aina niin minun et tarvinnut salata voimiani.
Vein säätimen paikoilleen ja hyppäsin takaisin sänkyyn. Pieni valo paloi yöpöydällä ja pian se sammuikin kun nukahdin.

Niclas osoittaa aseella minua kohti kyyneleet silmissä. Tämä tuntui toistolta, mutta nyt Niclas lyyhistyi maahan ja kuului pamahdus.
Niclaksen takaa ilmestyi Diego.
Hänellä oli ase kädessään ja kasvoillaan huolestunut ilme. Juoksin Niclaksen luokse, joka katsoi kyyneleet silmissä minua ja pyyteli anteeksi. Nousin pystyyn ja itkin kun
Diego tuli luokseni ja veti syleilyynsä. Ei tämän näin pitänyt mennä.