Säpsähdän musiikin loppumiseen, kuulokkeistani om nähtävästi loppunut akku. Just. Siirrän katseeni pois ikkunasta muuhun autossa istuvaan perheeseeni. Isä ja äiti juttelevat jotain etupenkillä, Elias pelaa Clash Royale:a äänet päällä vieressäni. "Voitko laittaa ne äänet pois tai hankkia kuulokkeet helvetti vie" murahdan Eliakselle. "Älä viitsi olla niin kärttyinen veljellesi Vilma" äitini tokaisee pelkääjän paikalta. Jätän äidin lauseen omaan arvoonsa ja käännyn isän puoleen; "kauanko vielä matkaa?" kysyn. "Hetken päästä kaarramme pois moottoritieltä eli noin 15 minuuttia" isä toteaa. Hetkinen? 15 minuuttia? Nukuinko oikeasti kaksi tuntia putkeen? Mitä hittoa?
Ajattelette varmaan nyt että hei, voitko pohjustaa tätä nyt hieman? No tottakai voin. Eli aloitetaan ihan alusta: Olen Vilma Haapakoski, 16 vuotta ja harrastan taitoluistelua, tarkalleen ottaen yksinluistelua. Onhan sitä tullut muodostelmaluisteluakin testattua mutta ei ollut mun juttu.
Elän neljähenkisessä perheessä johon kuuluu siis äitini Karoliina, isäni Juha sekä yhdeksänvuotias veljeni Elias. Asutaan, korjaan asuimme* perheeni kanssa Turussa mutta isäni sai jonkun siirron töissä ja olemme siis matkalla Lahteen, toisinsanoen uuteen kotiimme.
Mutta palataan takaisin nykyhetkeen.
Huomaan edessä liikennevalot ja tunnen vauhdin hidastuvan. "Lahdessa ollaan" äiti hihkaisee. Istumme hiljaisuudessa loppumatkan tutkaillessamme taloja. Talomme ei kuulemma ole kaukana jäähallista, jes. Isä kurvaa kadultamme omakotitalon pihaan. "Perillä!" hän sanoo.
Avaan automme oven ja astun ulos. Taivaalta tihuttaa vettä. Nostan laukkuni ulos ja lähden kävelemään etuovelle. Tutkailen taloa ulkoa, se on vaaleansininen, kaksikerroksinen ja siinä on muutama suuri ikkuna. "Aika kiva" tokaisen. Isä avaa oven ja päästää minut sisään. Muuttoauto on jo käynyt joten huonekalut ovat jo täällä, ne pitää vain järjestellä. Jätän kengät ja takin eteiseen ja lähden etsimään huonettani. "Huoneesi on viimeinen käytävän päässä!" Isä huikkaa perään ja lähtee hakemaan laukkuja autosta.
Huoneeni on oikeasti ihana. Siinä on suuri ikkuna josta näkee tielle leveän ikkunalaudan kera. Sen lisäksi huomaan kaksi ovea. Toinen paljastuu suureksi vaatehuoneeksi josta olen innoissani, olen aina halunnut suuren vaatehuoneen johon mahtuu vaikka ja mitä. Toisen oven avattuani leukani tippuu varmaan lattiaan asti, minulla on oma vessa. Pällistelen vessaa varmaan viisi minuuttia kunnes tajuan lähteä hakemaan loppuja tavaroitani autosta. Hyppelen innosta ja hihkun: "Mulla on oma vessa ja vaatehuone hahaa" jolle isä alkaa nauramaan. Kun saan tavarat kannettua ylös alan miettimään huoneeni järjestystä. Päätän siirtää ison jenkkisänkyni ikkunan viereen. Yöpöytä siihen kaveriksi ja kirjoituspöytä toiselle puolelle huonetta. Kirjahyllyn sain myös laitettua. Astun vaatehuoneeseeni ja alan laittamaan vaatteitani. Niitä on ihan järkyttävästi. "Topit tuolle rekille ja mekot tuonne, hameet tuohon ja pitkähihaiset toppien viereen" höpötän itsekseni.
Noin tunnin päästä saan kaiken laitettua ja olen tyytyväinen. Olen aloittamassa laittaa kirjoja hyllyyni mutta mahani keskeyttää ajatukseni. "Jaa no kai voisin syödä jotain" lähden tepsuttamaan alakertaan.
Keittiöön saavuttuani huomaan Eliaksen vetämässä Hesburgerin kerrosateriaa naamaansa. "Mistä vitusta sä noi sait" kysyn hämmästyneenä veljeltäni. "Äiti kävi hakee, tos on sulleki jos kana-ateria kokiksella kelpaa" veljeni virnistää. "Kelpaa kelpaa mut missä välissä se ehti hakee nää, en kuullu mitää?" kysyn kaivaessani hesen pussia. "Sun musiikkis oli aika kovalla nii tuskin sen läpi mitää kuuleekaan" Elias hymähtää. Olin kokonaan unohtanut että kuuntelin musiikkia kaiuttimella järjestellessäni. "Aa hups totta" totean naurahtaen.
Syön ateriani hyvällä ruokahalulla ja lähden sitten etsimään äitiä kiittäkseni. Löydän hänet olohuoneesta, sohvalta. "Kiitti ku hait Hesee, mä lähen nyt järjestelee loput tavarat ja käyn sit varmaa nukkuu" sanon äidille. "Eipä mitään, hyvää yötä!" Hän toteaa takaisin.
Lähden tallustamaan yläkertaan. Nyt laitan ne kirjat hyllyyn ja niiden laiton jälkeen avaan kirjoitus pöytäni kaikki kaapit ja laatikot. Otan kaikki taidetarvikkeeni ja laitan ne alimpaan laatikkoon. Seuraavaan laatikkoon laitan hiustarvikkeeni yms. Jätän yhden kaapin tyhjäksi koulukirjoille ja vihoille mutta loput laatikot menevätkin meikeille. Lopulta olen tyytyväinen huoneeseeni ja päätän käydä nukkumaan. Käyn kuitenkin pesemässä hampaani ja tekemässä ihonhoitorutiinini vessassa ennen sitä. Sitten kömmin peiton alle sänkyyni ja katson kelloa, se näyttää viittätoista yli yhtätoista. Huomenna on viimeinen Hiihtolomapäivä joten en tarvitse herätystä.
Kiitos ihan superisti jos luet tätä! Aloitin mun ekan kirjan wattpadissa ja oon ihan ylpeä tästä ekasta luvusta. Oon pahoillani mahollisista kirjoitusvirheistä yms, toivottavasti kuitenki ymmärrätte!
Terkuin, Martta<3
YOU ARE READING
Sydämen Moka
Random"Hyi helvetti tääl haisee" "Väitäks ettet ite hikoile" Vilma harrastaa taitoluistelua, kuitenkin isän työn perässä joutuu Vilma muuttamaan Lahteen Turusta joka tarkoittaa uutta koulua, luisteluseuraa ja ihmisiä. Huomautuksia! -Tarina saattaa sisäl...
