Sydämen Moka

8. Tuntematon talo

Vilman näkökulma:

Raotan silmiäni varovasti ja nousen ylös sängystä. Se kuitenkin jää vain yritykseksi ja jäädyn paikalleni sillä huomaan että tämä ei todellakaan ole huoneeni. Tarkastelen itseäni ja huomaan että minulla on eilisen bile-toppini tilalla t-paita. Ei helvetti. En kyllä itse ole tätä vaihtanut.

Eilinen. Muistan että vedimme shotteja ja lähdimme ulos mutta sen jälkeen en muista mitään. Nappaan laukkuni ja lähden kävelemään kohti ovea. Avaan oven hiljaa. Tämä ei ole meidän talomme, tai Mintun. Kenen talossa minä oikein olen? Huomaan rappuset ja lähden kipuamaan niitä alas. Löydän kenkäni ilmeisesti eteisestäni. Helvettiin täältä. Se on ainoa asia mitä voin ajatella. Minun pitää päästä pois.

Ajatukseni kuitenkin katkeavat kun joku koskee olkapäähäni. Huudahdan kauhusta ja käännyn katsomaan kuka on tökännyt minua. Moodini valahtaa vielä alemmas kun tajuan sen olevan jumala- Alex. Siis mitä? Pikemminkin ärsyttävä- Alex. "Sul on vieläki mun paita" hän hymähtää. Kauhistuneena katson paitaani. Tai siis hänen paitaansa. "Sun pait- ei vittu, vittu, vittu" manaan hädissäni. "Chillaa, ei me mitää tehty. Vaihoin vaa sult sen topin pois ku aattelin et tol ois mukavampi nukkuu" hän naurahtaa. "Ei vittu, sä et tajuu" mutisen hädissäni. "Tajuu mitä" Alex kysyy hämmentyneenä. Tajuan että olen puhunut ohi suuni. "Ei mitään" sanon äkkiä. "Mitä sä teet täällä? Missä helvetissä mä olen? Ja missä Minttu on?" Latelen kysymyksiä toistensa perään. "Tää on mun kämppä, tai siis mun porukoitten. Minttu on ihan fine, ainaki eilen oli, toisin ku sä" hän sanoo virnistäen. Katson häntä hämmentyneenä. "Teijän piti Mintun kanssa kävellä sen kämpille mut sä sammuitki siihen keskelle pihatietä, nostettii sut sit mun mautoo ja olit täällä yötä" hän sanoo olkiaan kohauttaen. Samalla kun jään paikalleni prosessoimaan tietoa Alex kävelee ohitseni laittamaan kengät. "Mihin sä meet?" Kysyn kun tajuan että hän avaa oven. "Aattelin sut heittää sille kaverilles ku lupasin sille niin" hän sanoo katsoen minua. "Ai" tokaisen.

Seuraan Alexia hän mautolleen ja lähdemme liikkeelle. Sitten mieleeni juolahtaa asia. Mistä Alex tietää Mintun? "Hei tota tuli tässä mieleen, ooksä meijän koulussa kans?" Kysyn hieman ujona. Alex vilkaisee minua ja nyökkää. "Miten en oo nähny sua siellä? Tai siis joo muutin vasta mut luulis nyt et tunnistaisin sut sieltä" jatkan vielä. Huomaan kun Alexin kädet putistuvat tiukemmin ratin ympärille. "On ollu vähän huono viikko" hän mutisee. Nyökkään vain vastaukseksi sillä huomaan ettei hän halua puhua siitä.

Saavumme Mintun pihaan ja kiitän kyydistä. Kipitän soittamaan ovikelloa ja Minttu tulee avaamaan. "Vilma! Jes sä tulit, onko kauhee darra?" Hän sanoo virnistellen. "No vähä" sanon. "Sammuit iha kunnol sinne pihalle eilen" hän nauraa. Mutta vakavoituu sitten. "Eikai Alex tehny sulle mitää? oli vähän riskipelii antaa sut sille ku olit unessa" hän kysyy varovasti. "Ei kai, se ainaki sano ettei me mitää tehty ku heräsin" sanon. "Hyvä, muista et voit aina tulla kertoo jos jotai tapahtuu" hän jatkaa. "Juu" vastaan.
"Miks en muuten tienny et Alex on meijän koulussa" kysyn. "Kui? Oot uus ni ethän sä voi kaikkee tietää viel, vai tiesitkö sen jo jostain?" Hän kysyy hämmentyneenä. "Joo tai siis ei" mutisen. Mintun hämmennys muuttuu virneeksi. "Vai että on Vilmalla Alex kiikarissa" hän kiusoittelee. "Eikä oo, mut ootsä kiinnostunu kestää hottis jätkästä?" Puolestaan minä kysyn virnistellen. Sitten Mintun ilme muuttuu. Näen hänessä aivan uusia puolia ja tunteita. Hän vaikuttaa ujolta ja jännittyneeltä. "Minttu? Onks kaikki hyvin?" Kysyn. "Joo mä vaan... No en tiiä" hän takeltelee. "Hei kyl sä voit mulle kertoo" sanon varovasti. "No siis mul oon kyl kiinnostunu mut se ei oo mikää hottis jätkä" hän sanoo kierrellen. "Häh? Et kai sä nyt mihinkää rumaan jätkään oo kusessa" sanon naurahtaen. "Ei ku sä et tajuu" hän sanoo. Katson häntä kysyvästi.

"Se ei oo jätkä, oon bi" hän täräyttää.

Kiitos kaikille lukijoille, jos tykkäät ni votee ihmeessä tätä tarinaa! Oon täl hetkel autos ja mulla on eessä reilun kolmen tunnin automatka ni saatanpa täräyttää teille uuden luvun;)

Terkkuja, Martta<3