Viikko hurahti nopeasti ja tänään on luvassa ne bileet.
Astumme tyttöjen kanssa koulun ulko-ovista sisään ja yhtäkkiä iskee hirveä ahdistus. Hengittäminen on vaikeaa ja jalat tuntuvat heikoilta. Muut ilmeisesti huomaavat sen nimittäin Gigi katsoo minuun huolestuneena. "Hei Vilma ootko okei? Jos tää johtuu niistä bileistä ei sun tartte tulla jos et haluu" hän kysyy. "Joo tai siis... mä meen käymään vessassa" minä totean.
Lähden juoksemaan kohti vessoja ja tunnen monien silmäparien kääntyvän minuun. Avaan yhden vessakopin ja lukitsen oven. Rojahdan seinää vasten istumaan ja haukon henkeä. En edes tiedä mikä laukaisi ahdistuksen, kaikki on ihan hyvin...
Tunnen kyyneleiden valuvan poskilleni mutta pyyhkäisen ne heti pois. "Itkeminen on heikkoa" ajattelen.
Istun siinä hetken sikiö-asennossa ja tuijotan seinää. Hätkähdän koputukseen vessakopin ovelta.
"Se oon mä, Gigi" tuo sanoo oven läpi. Huokaisen pienesti. "Muut tytöt lähti jo tunneille ku sanoin et tuun tsekkaa et oot okei" hän jatkaa. Olen vain hiljaa. "Avaa ovi, sä selvästi et oo ok" Gigi sanoo ovea vasten. Huokaisen ja nousen hitaasti avaamaan lukon. Gigi vetää oven auki ja tulee istumaan viereeni. Hän katsoo minua hetken ja kaappaa minut halaukseen. "Ahdistusta?" Gigi kysyy tietäväisenä. "Mistä tiesit?" Mutisen hänen olkaansa vasten. "Mul on ihan tota samaa välillä" hän jatkaa. "Oon pahoillani" sanon ja rutistan häntä tiukempaan halaukseen.
"Jos olo on yhtään helpottanu ni lähettäiskö tunnille, mul on samaa ku sulla, fyssaa." hän kysyy hetken päästä. Nyökkään ja lähdemme kävelemään fysiikan luokkaan.
Koulun jälkeen nousen bussiin ja istuudun bussin takaosaan. Laitan kuulokkeet korviin ja Ariana Granden Ghostin- biisin soidessa taustalla mieleeni juolahtaa se poika sieltä jäähallilta, Alex. En edes tiedä miksi ajattelen häntä, kuitenkin toivon että näkisin hänet uudestaan.
Kun vihdoin saan jotain muuta ajateltavaa joku nousee bussista. Katson takaovelle ja kukas muu kuin Alex se siellä. Mitä ihmettä? Milloin hän nousi bussiin? Ja miten en huomannut häntä? Käykö hän meidän koulua? Pääni on täynnä kysymyksiä.
Kotiin päästyäni syön välipalan ja lähden heti vaihtamaan treenivaatteet päälle sillä treenit ovat tänään viideltä joten minun pitäisi kohta jo lähteä. Bileisiin menisin treenien jälkeen, bileet alkavat kahdeksalta ja lupasin mennä ennen sitä vielä Mintun luo.
Olemme Mintun kanssa lähentyneet viikon aikana todella paljon, muidenkin tyttöjen kanssa tietysti myös mutta erityisesti Mintun.
Lähden kävelemään hallille treenikassi olallani. Kun pääsen pukukoppiin sisään huomaan että muut eivät ole vielä siellä ja olen ensimmäinen. Lähetän Amandalle tekstiviestin kysyen onko hän tulossa. Amanda sanoo että olisi täällä noin neljässä minuutissa. Kuulen kuitenkin jo noin minuutin päästä oven käyvän. "Joko sä tulit? Kuinka kovaa sä oikee tulit ku noin nopeesti oot jo täällä" kysyn huvittuneena mutta naamani venähtää kun käännän katseeni tulijaan. Se ei ole Amanda. "Kävely vauhtia tulin, oottelitko jo mua?" Alex kysyy. "Mitä sä taas teet täällä, ootin Amandaa ihan tällee tiedokses" kysyn turhautuneena. "Kuiteski halusit nähä mut" hän sanoo virne naamallaan. Niin halusin. Ja haluan. "Mhm joo" sanon vahingossa ohi suuni. Alexin virne levenee. "Että mitä sanoit? En oikee kuullu, tais mun komeus viedä puhekyvyn sulta" Hän sanoo omahyväisenä. Puna nousee poskilleni ja näytän varmaan aivan tomaatille. "Mä tulin ny- mitä heleä sä täällä teet, tää on tyttöjen pukkari, vittuun siitä!" Amanda sanoo pelastaen minut. Alex tallustelee ovesta ulos ja Amanda läimäisee oven kiinni.
"Tunnetko Alexin jostain?" Kysyn. "Joo se on mun broidi" Amanda sanoo kyllästyneenä. Leukani loksahtaa auki. "Alex on sun veli? Minkä ikänen sä oot ja minkä ikänen se on, ootteks kaksosii tai jotain?" Kysyn ihmetellen. "Oon 15, käyn vikaa vuotta peruskoulus ja Alex on mua kaks vuotta vanhempi eli se on luokion kakkosel" Amanda sanoo huokaisten. Nyökkään hyväksyvästi. "Mistä sä sit sen tunnet?" Amanda kysyy kääntyen minuun. "En mistää, se vaa ilmesty tänne koppii ekojen treenien jälkee ja kerran se törmäs muhun sillee et kaaduin" sanon naurahtaen. "Mut nyt ku miettii mitä se ees tekis meijän pukkaris" tajuan. "Varmaa etti mua, sisaruksia ku ollaan" Amanda sanoo. "Totta" hymähdän.
Siinä kuudes luku, anteeks et kesti näin kauan julkasta, ei ollu oikee motivaatiota:( kiitos ihan superisti jos oot jaksanu tänne asti lukee!
Terkkuja, Martta<3
ČTEŠ
Sydämen Moka
Nezařaditelné"Hyi helvetti tääl haisee" "Väitäks ettet ite hikoile" Vilma harrastaa taitoluistelua, kuitenkin isän työn perässä joutuu Vilma muuttamaan Lahteen Turusta joka tarkoittaa uutta koulua, luisteluseuraa ja ihmisiä. Huomautuksia! -Tarina saattaa sisäl...
