Sydämen Moka

10. Benjamin

Nyt on mennyt noin puolitoista kuukautta niistä bileistä. Olen nähnyt Alexia välillä koulussa ja hallilla ohimennen mutta ei meillä mitään suuria juttutuokioita ole ollut. Hän on kyllä helkkarin söpö.

Tänään on maanantai. Se kaikista paskin päivä viikosta. 7 tuntia koulua ja 2 tuntia treenejä. Ihanaa. Astelen vaatehuoneeseeni ja valitsen asuni. Leveälahkeiset housut, lyhyt t-paita ja nahkatakki. Maiharit tähän vielä. Pingon alakertaan ja nappaan omenan, ei ole nälkä. Juon suuren lasin vettä ja pingon takaisin yläkertaan. Kun saan kaiken valmiiksi lähden kävelemään bussipysäkille.

Istun bussissa ja huomaan kun joku nousee bussiin. Muutama lukiolainen poika. Yksi kuitenkin on tuttu jo minulle. Alex. Sitten tapahtuu jotain odottamatonta. Hän vinkkaa minulle silmää. Käännän äkkiä pääni ikkunaan ja katselen maisemia. Oikealla pysäkillä hyppään ulos bussista ensimmäisenä ja lähden kipittämään koululle.

Etsin tytöt katseellani. Löydän heidät ja menen heidän luokseen. Kaikki ovat allapäin ja outoja. "Hei tyypit mitä on käyny ootte ihan outoja" naurahdan ilottomasti. Mea näyttää kaikista paskimmalta. Hänellä ei ole tavallista pepsodent-hymyään ja hänen katseensa on maassa. "Saanko kertoo?" Minttu kysyy varovasti Mealta. Hän nyökkää. "Mean koira kuoli, se oli meille kaikille tosi tärkee mut tietty erityisesti Mealle, se oli jo 12 vuotta" Minttu sanoo alakuloisesti. "Rest in peace Mauno" Gigi sanoo. Moodini vajoaa taas. Hirveää nähdä tytöt tässä tilassa.Tajuan mennä halaamaan Meaa. Hän halaa takaisin. "Oon tosi pahoillani" sanon hänen olkaansa vasten.

Astun Saksan tunnille. Istuudun jonkun pojan viereen sillä se oli ainut vapaa paikka. "Tänään saatte tehdä parityön, teette työn istumaparinne kanssa!" Opettaja kailottaa. Hän selittää vielä ohjeet ja kertoo että osa voi työskennellä käytävässä. Käännyn pojan puoleen. "Mennäänkö käytävää tekee tää?" kysyn. "Mennää vaa, oon Benjamin" hän sanoo hieman, viettelevästi? En tiedä. Menemme käytävään. Teemme työtä jonkun aikaa ja voin sanoa että kyllä tuolta Benjaminilta löytyy heittoja. Ja kaikki viittaavat tiedätte kyllä mihin. En oikein pidä hänestä. "Meen käymään vessas" sanon ja nousen ylös. "Saanks tulla mukaa" hän sanoo vinkaten silmää. "Haha hauskaa" tuhahdan katsomatta häneen samalla kun kävelen kohti vessoja. Astun vessaan ja olen avaamassa yhtä vessakoppia mutta joku lyö sen kiinni. Minut työnnetään seinää vasten ja käännän katseeni hänen kasvoihinsa. Benjamin. Hän virnistää. "Mähän kysyin et saanko tulla mukaan ja sä et sanonu ei" hän sanoo. "Mitä sä-" ehdin aloittaa mutta lauseeni keskeytyy kun tunnen Benjaminin huulet omillani.

Jäykistyn enkä todellakaan vastaa suudelmaan. Päinvastoin. Yritän työntää hänet pois. Hän siirtyy kaulalleni. "Lopeta Benjamin!" Soperran. Ahdistus sisälläni kasvaa. Pitää päästä pois. Yritän hätäisesti keksiä keinoa. Sitten tajuan. Kerään kaiken voiman ja rohkeuteni oikeeseen jalkaani. Sitten potkaisen. Suoraan haaroväliin. Benjamin parahtaa kivusta ja tiputtautuu polvilleen.

Otan jalat alleni ja lähden juoksemaan käytävään. Juoksen ovista ulos ja bussipysäkille. Hyppään bussiin ja istun shokissa bussissa. Omalla pysäkilläni kipitän kotiin. Läimäytän oven kiinni ja kengät pois. Kuulen keskustelua keittiöstä. Outoa, vanhempieni pitäisi olla töissä. Kävelen keittiöön. Vanhempani keskustelevat keittiön pöydän ääressä jostakin. He huomaavat minut ja kääntävät vakavat katseensa minuun. "Eikö sinun pitäisi olla koulussa?" isä kysyy. "Tuli yks juttu ni en pystyny enää olla siellä" mutisen. Vanhempani tietävät etten lintsaa turhaan joten he eivät kysele mitään. "Mut eiks teijän pitäs olla töissä? Miks te ootte täällä?" Kysyn hämmentyneenä. He vilkaisevat toisiaan ja nyökkäävät. "Kuule Vilma, me tuota...me otamme avioeron" äitini sanoo. Olen kuin puulla päähän lyöty. "Mitä?" Älähdän. Molemmat katsovat minua säälivästi. En sano enää mitään vaan lähden ylös.

En halua olla täällä. Pitää päästä hallille. Ainoa paikka jossa voin rauhoittua. Vedän treenivaatteet jo päälleni ja luistinkassin olalleni. Lähden kävelemään rivakkaa tahtia kohti toista kotiani. Jäähallia.

Saavun hallille ja lähden suoraan etsimään tyhjää kaukaloa. Voin vetää luistimet jalkaan kaukalon reunalla, en tarvitse pukukoppia. Istun penkille ja kaivan luistimet esiin. Vedän ne raivokkaasti jalkaan ja solmin nauhat. Suorastaan hyppään jäälle ja alan luistella kaukaloa ympäri. Mitä tapahtuu. Vanhempani ottavat avioeron. Äitini sanat kaikuvat mielessäni. Alan agressiivisesti tekemään kaksoisflippiä. Teen kaksois hyppyjä muutaman kun viha, suru, pettymys ja ahdistus hallitsee mieltäni. Siirryn kolmoishyppyihin. Kaksoishypyt menevät helposti mutta kolmoishypyissä on vielä hiomista. Turhautuneisuus saapuu myös mieleeni. Kolmois lutzin kohdalla kaadun. Kyyneleet kastelevat poskeni istuessani jäällä halaten jalkojani. Mitä vittua tapahtuu. Lyön nyrkilläni jäätä. Tekisi mieli huutaa.

Miksi elämä on näin paskaa

Alexin näkökulma:

Ei huvittanut ne kreeminaaman tunnit koulussa niin tulin hallille. En tullut luistelemaan, ei ole tavaroita mukana.
Ohitan ensimmäiset kaksi kaukaloa ja menen katsomaan onko viimeisessä ketään. Pysähdyn kauemmas katsomaan, siellä on taitoluistelija. Tunnistan tytön heti, Vilma. Itsepäinen ja rohkea, niillä sanoilla voisin häntä kuvailla. Tällä kertaa hän kuitenkin vaikuttaa oudolta, vihaiselta. Liikkeet eivät ole sulavia ja rauhallisia vaan pikemminkin agressiivisiä ja raivokkaita. Hetken päästä huomaan kun Vilma kaatuu. Nään kuinka tyttö lyhistyy maahan ja halaa jalkojaan. Hän painaa päänsä alas. Ei kai se noin paljoa sattunut? Sitten hän nostaa päänsä ja lyö nyrkillä jäätä. Hieman säikähdän sillä ei Vilma tuollainen ole. Tai mitä minä muka hänestä tiedän, enhän kunnolla edes tunne häntä. Jokin on vialla.

Lähden rauhallisin askelin lähemmäs kaukaloa. Vilma istuu edelleen samassa asennossa ja lähden varovasti kävelemään kengilläni jään yli kohti häntä. Kyllä, tiedän että jäälle ei saisi mennä kengillä mutta tällä hetkellä vähät välitän. Tarvon Vilman luo kyykistyn hänen eteensä.

No tota, mul ei oikee oo mitää sanottavaa ni hyviä lukuhetkiä:D

Terkkuja, Martta<3