Heitämme laukkumme Alexin mauton takakonttiin jonka jälkeen lähdemme ajamaan mahdollisimman huomaamattomasti pois pihasta. "Noni kertois jo, mihin me ollaan menossa?" kysyn kärsimättömänä. "Enpä kerro" Alex virnuilee. "Mitä jos vaik tainnutat mut ja kidnappaat mut johonki siperiaan" valitan. Alex alkaa nauramaan. Hänen naurunsa lämmittää sydäntäni vaikka se kliseiseltä ja ällöttävältä kuulostaakin. Huuleni kaartuvat hymyyn ja katselen maisemia.
Hetken päästä Alex kaartaa tutun jäähallin pihaan. "Mitä me täällä tehää, halli on kiinni" kysyn. "Tuu" hän sanoo ja ohittaa kysymykseni. Nousen vastahakoisesti ulos autosta ja huomaan että Alexilla on minunkin kassi jo mukana joten päätän seurata häntä. Pääsemme ulko-ovien luo ja Alex taikoo jostain hiuspinnin. Poika laskee laukkumme maahan ja kyykistyy oven eteen, taivuttaa pinniä ja työntää sen lukkoon. Hän kiertelee sitä tovin jonka jälkeen hän nousee ylös, heittää molemmat laukut olalleen ja vetää oven auki. "Onks mitään mitä sä et osaa? Luulin et hiuspinnil lukkojen aukasu toimii vaa leffois" totean ja astun halliin sisään. "Pitää olla tietynlaine lukko, vaatii harjotusta" Alex sanoo ylpeänä. Sitten hän marssii seuraavalle ovelle joka vie kaukaloiden puolelle ja vetäisee sen auki. Hän jatkaa matkaansa yhdelle kaukaloista ja alkaa vetää luistimia jalkaan. Istun ja katselen pojan tekemistä kunnes hän nousee ylös ja vilkaisee minuun. "No tuutko?" Alex kysyy. Tajuan vetää kollegehousut shortsieni päälle ja alan itsekin solmimaan luistimia kiinni.
"Millon sust tuli pariluistelija" nauran kun Alex pyöräyttää minut kädestäni pitäen ympäri jäällä. "Sillon ku tapasin sut" hän vastaa. "Oon varmaa sit aika special jos onnistuin käännyttämää lätkäjätkän taitoluistelijaks" jatkan. "Niin oot" Alex sanoo ja vetää minut itseään kohti. Nostan katseeni pojan kauniisiin vihreisiin silmiin ja lasken käteni varovasti hänen niskaansa. Nousen piikkieni päälle ja painan huuleni hänen huulilleen. Perhosparvi lepattelee vatsassani kun Alex vastaa suudelmaan. Irrottaudun ja nojaan häneen.
"Ootko nyt varma ettei jäädä kiinni?" kysyn Alexilta kun hän sulkee jäähallin oven kiinni perässään. "Oon, tää ei ollu mun eka kerta ku oon tonne murtautunu ja usko pois, turvatoimet täällä ei oo kummoset" Hän sanoo. Nyökkään ja lähdemme kulkemaan kohti hänen mautoaan. "Sanoit ettei toi ollu eka kerta ku murtauduit tonne, kuinka monta eri tyttöö oot tonne oikee vieny" virnistän kun Alex ajaa hiljaisia teitä eteenpäin. "En yhtäkää ennen sua, yleensä vaa käyny yksin tyhjentämäs mieltä" hän naurahtaa. "Oho, et ookkaa niin playeri ku luulin!" totean dramaattisesti. "Auts!" Alex vastaa samalla energialla.
"Hyvää yötä" kuiskaan ja käännyn Alexiin päin talojemme välissä. "Hyvää yötä Vilma" hän kuiskaa ja suo minulle syötävän söpön hymynsä. Sitten hän kääntyy ympäri ja lähtee nousemaan tikkaita pitkin omaan huoneeseensa.
Anteeks et on kestäny tosi pitkään uuden luvun kaa, tääki on aika lyhyt mut aattelin et voisin julkasta jotain luettavaa teille pitkästä aikaa, toivottavasti tykkäätte:)
Terkkuja, Martta<3
YOU ARE READING
Sydämen Moka
Random"Hyi helvetti tääl haisee" "Väitäks ettet ite hikoile" Vilma harrastaa taitoluistelua, kuitenkin isän työn perässä joutuu Vilma muuttamaan Lahteen Turusta joka tarkoittaa uutta koulua, luisteluseuraa ja ihmisiä. Huomautuksia! -Tarina saattaa sisäl...
