12. Saksantunti

783 21 10
                                    

Kaadun selälleni makaamaan sängylleni. Vaikka mieleni on edelleen maassa perhejuttujen takia en silti voi olla ajattelematta Alexia. Se miten hän pyyhki kyyneleeni pois ja hymyili. Ja ne halaukset, perhoset täyttivät vatsani ja sydämeni suli. Minä taidan oikeasti pitää hänestä.

Kävelen koulun käytävää pitkin leuka ylväästi pystyssä. Todellisuudessa olen jännityksestä kankea. Saksantunti. Pääsemme luokkaan ja muutaman minuutin päästä luokkaan ryntää poika jota en toivonut näkeväni. Benjamin tietysti. Hänellä on musta silmä ja haava huulessa. Tuo mulkaisee minua ja istuutuu toiselle puolelle luokkahuonetta. Kummallista.

Koulupäivä kului nopeasti enkä onneksi nähnyt Benjaminia enää saksantunnin jälkeen, kuitenkin ihmettelen mitä hänen kasvoilleen on käynyt. Avaan ulko-oven ja astun sisään. Jätän nahkatakkini naulakkoon ja kenkäni eteisen lattialle. Kävelen keittiöön ja teen itselleni leivän jota käyn syömään pöydän ääreen. Hetken päästä isä tupsahtaa jostakin viereeni.

"Vilma" hän aloittaa. Luon häneen kysyvän katseen. "Äitisi muuttaa pois" hän jatkaa. "Miten me sitte asutaan? Mä ja Elias siis" kysyn sillä tiesin tämän tapahtuvan ennemmin tai myöhemmin. "Ajattelimme että voisitte asua täällä suurimman osan ajasta ja käydä vaikkapa joka toinen viikonloppu äidillänne" isä selittää. Nyökkään. "Miten vain itse haluatte" hän vielä lisää. Olen aina ollut enemmän isän tyttö, olin pienempänä tietysti myös äidin mutta kun veljeni syntyi hän vei suurimman osan äidin huomiosta. Tottakai silti rakastan äitiä, olen vain läheisempi isän kanssa.

Nousen pöydästä ja kävelen huoneeseeni. Nappaan työpöytäni laatikoista suuren piirustusvihon ja kynäsetin. Istun sängylleni ja rupean hahmottelemaan ääriviivoja paperille mutta se jää lyhyeksi sillä puhelimeni alkaa värisemään. Nostan puhelimen käteeni ja näytöllä näkyy ryhmävideopuhelun merkki tytöiltä. Painan vihreää nappulaa ja heilautan kättäni tervehdykseksi.
"Arvatkaa mitä kuultii Alexandran kaa tänää" Mea sanoo innoissaan. "No?" Kysymme Mintun, Gigin ja Emmin kanssa yhteenääneen. "Kouluhan täyttää tänä vuonna 30 vuotta ja niiden kunniaks järjestetään tanssiaiset!" Alexandra hihkuu. "Millon ne on?" Emmi kysyy. "Ja mistä saitte tietää" Gigi jatkaa. "Ei tiietä vielä ku kuultii tää vähä niinku salaa, tätä ei oo viel tiedotettu oppilaille, vissii vast myöhemmi täl viikol tulee ilmotus" Mea selittää. Juttelemme vielä kuulumiset ja lopetamme sitten. Myöhemmin, ennen nukkumaanmenoa ajatukseni harhailevat taas erääseen henkilöön...

Oon ihan super pahoillani et ei oo tullu lukuu vähään aikaan, tääki luku oli nyt vähä mitä oli mut yritän parhaani mukaan saada uutta tekstii kehii!

Terkkuja, Martta<3

Sydämen MokaWhere stories live. Discover now