Herään vituttavaan piippaukseen. Herätyskelloon tietysti. Kello on 6.00 ja koulu alkaa kahdeksalta. Mitäköhän tämäkin päivä tuo tullessaan...
Lähden etsimään vaatehuoneestani sopivaa asua tälle päivälle, päädyn beigeihin leveälahkeisiin farkkuihin ja mustaan collegepaitaan jonka alle laitan valkoisen kauluspaidan. Lisään kaulakorun ja sormuksia niinkuin aina. Pakkaan koulureppuni ja lähden aamupalalle. Aamupalan jälkeen kipitän huoneeni kautta vessaan jossa pesen hampaani ja kasvoni. Teen arkimeikkini ja katson kelloa, se näyttää kahtakymmentä yli seitsemää.
Nyt pitää mennä.
Vedän takin päälle ja maiharit jalkaan, huikkaan ovelta vielä heipat ja lähden hölkkäämään bussipysäkkiä kohti. Juuri kun pääsen pysäkille bussi tulee hiljentäen. Ei hetkeäkään liian aikaisin. Nousen bussiin ja etsin katseellani vapaita paikkoja, keskellä on aika tyhjää jotain istahdan siihen. En ole varma millä pysäkillä minun kuuluisi jäädä mutta huomasin että täällä on muitakin lukiolaisia joten eiköhän se selviä.
Nousen bussista muiden oppilaiden perässä ja seuraan heitä koulurakennukselle. Koulu on suuri, punainen tiilitalo, aika normaali tympeä koulu. Kellot soivat ja oppilaslauma alkaa vyörytä sisään. Nyt minun pitäisi etsiä rehtorin kanslia.
Hetken etsinnän jälkeen vihdoin löydän sen ja koputan muutaman kerran oveen. Oven avaa vanha nainen tekopirteällä hammashymyllä. "Hei öh olen uusi oppilas täällä nimeni on Vilma Haapakoski" sanon samalla kun nainen vetää minut sisään kansliaan. "Mukava tavata, olen Anna-Liisa Leppänen, olen tämän koulun rehtori." Nainen sanoo ja alkaa koluta läpi kansioita ja papereita. Rehtori tuuppaa nipun papereita syliini "Siinä on koulun kartta, lukujärjestyksesi, järjestys-säännöt sekä lomake vanhemmillesi joka pitäisi palauttaa tämän viikonloppuun mennessä." Hän selostaa vielä perään. "Nyt voit rientää tunnillesi." Hän jatkaa vielä hymysuin. Kiitän häntä ja lähden etsimään luokkaa jossa minun pitäisi olla, maantiedon luokkaa.
Kun vihdoin löydän oikean luokan koputan oveen ja kireän oloinen nainen avaa oven. "Mikä on nimesi ja miksi olet myöhässä?" Hän alkaa heti kyselemään kiukkuisen oloisena. "Öh olen Vilma Haapakoski ja olen uusi" mutisen hiukan säikähtäneenä. Naisen ilme hellyy hiukan. "Ai hei, olen Kristiina Mäkelä. Voit etsiä itsellesi tyhjän istumapaikan ja voimme aloittaa." Hän sanoo hieman rennommin. Nyökkään pienesti ja huomaan tyhjän paikan takarivissä. Istuudun ja vaivun omiin ajatuksiini.
Hyvin alkoi tämäkin päivä, en kuunnellut mitään ensimmäisellä tunnilla. Hyvä Vilma. Juuri näin.
Aamupäivän tunnit menivät ihan okei, en puhunut kyllä yhdellekään oppilaalle mutta ainakaan en saanut huutoja opettajilta höpöttämisestä.
"Vihdoin pääsee syömään" ajattelen astellessani fysiikan luokasta pois. Saavun ruokalaan ja otan ruokaa lautaselleni. Etsin tyhjää pöytää ja löydän sellaisen ruokalan nurkasta. Istahdan pöytään ja alan tökkimään ruokaani; nakkikastiketta ja perunoita.Kuulen lähestyvät askeelet mutta en kiinnitä niihin huomiota. Vasta kun joku istahtaa samaan pöytään minun kanssani käännän katseeni tulijaan. Vastapäätä minua istuu vaaleahiuksinen tyttö jolla on siniset silmät. Hänellä on päällään ainoastaan vaaleanpunaista ja valkoista ja ainoa ajatukseni on: Barbie.
"Sä oot uus, Vilma eikö?" Hän kysyy. "Joo, miks istut mun kaa?" Vastaan. "No olit yksin ja vaikutat aika rennolta tyypiltä, sen lisäks, rakastan sun asua!" Tyttö huokaisee. Vilkaisen nopeasti itseäni kummissani. "Aa no kiitos paljon" ja luon huulilleni pienen hymyn. "Minttu" hän sanoo ja ojentaa kätensä hymyillen. Puristan hänen kättään ja hymyni levenee.
Eka kaveri? Voiko tää olla totta? Herään ajatuksistani kun Minttu nousee ylös ja lähtee jonnekin, hän viittoo minuakin tulemaan. Nousen ylös ja lähden seuraamaan häntä. Minttu käy viemässä astiat ja lähtee kävelemään jollekin käytävälle. Seuraan perässä. Hän pysähtyy odottamaan minua ja ottaa minut käsikynkkään. "Esittelen sut mun kaveriporukalle!" Hän sanoo innoissaan. Okei mitä? "Öö okei" kykenen sanomaan.
Astumme ulos koulun ovista ja kävelemme pihan poikki jonkun porukan luo. Porukassa on neljä tyttöä. "Täs on Vilma, se on uus ja ihan super symppis!" Minttu hihkaisee. "Moiii" kaikki sanovat yhteen ääneen.
"Täs on Mea, se on ehkä pieni mut älä anna ulkokuoren hämätä, se osaa tapella" Minttu sanoo ja osoittaa lyhyempää tyttöä joka heilauttaa kättään mulle. Heilautan takaisin.
Seuraavaksi hän osoittaa minun pituistani tyttöä ja jatkaa: "sit on Alexandra, se puhuu varmaa seittemää kieltä sujuvasti ja soittaa kitaraa" Alexandra hymyilee.
"Seuraavaks on Gigi, ikisinkku lesbo" Minttu sanoo osoittaen hieman pidempää tyttöä. "No haista vittu" Gigi sanoo ja näyttää keskaria Mintulle jolle alan nauramaan.
"Ja sit vikana on viel Emmi, kuolaa joka viikko eri jätkän perää ja kittaa viinaa" Minttu sanoo taputtaen taas hieman lyhyempää tyttöä olalle. "Kiva tutustuu" sanon hymysuin.
Kaikki katsovat mua odottavasti. "Mitä?" Kysyn hämmentyneenä "Tjeijen berätta något om dig själv!" Tokaisee Alexandra. Katson häntä hämmenktyneenä kunnes Minttu lyö Alexandraa takaraivoon avokämmenellä. "Au!!" Alexandra parkaisee. "Oon sanonu et puhu Suomea" Minttu sanoo. "Se tarkoitti et kerro jotai itestäs" hän vielä jatkaa. "Jaa" nauran. "No tota, harrastan yksinluisteluu ja öö en tiiä, en tykkää koulust" jatkan. "No kuka siitä tykkäis" Gigi hymähtää.
Sisään päästyämme kysyn: "mul on seuraavaks matikkaa, mitä teil on seuraavaks?" "Mullaki on matikkaa, jes!" Mea hihkaisee. Hymyilen hänelle. "Bilsaa" Alexandra sanoo turhautuneena. "Sitä helvetin kreeminaamaa" Gigi tuhahtaa ärsyyntyneenä. "Kuka on kreeminaama?" Kysyn hämmentyneenä. "Se on Kristiina, opettaa mantsaa" Minttu sanoo. "Kristiina Mäkelä? Mul oli sitä ekal tunnil, ja se alko heti paasaamaan ku tulin myöhäs koska olin rehtorin luona" mutisin. "Vituttava ämmä, mul on onneks hissaa" Emmi toteaa. "Mullaki" Minttu sanoo.
Sanomme heipat muille ja minä ja Mea lähdemme kävelemään matikan luokkaan päin.
"No onko löytyny kuumii jätkii täältä?" Mea kysyy minulta virnistäen. "Eip" sanon lyhyesti. "Oikeesti? Ootko ees puhunu yhellekkää vielä?" hän kysyy ihmeissään. "No en" sanon raapien niskaani jolloin Mea rupeaa nauramaan. Nauru tarttuu minuunkin. "No et sä mitään jätkää saa jos et ees puhu niille jänishousu" Mea sanoo kun lopetamme nauramisen. Kävelemme luokkaan ja alamme kuuntelemaan opetusta. Tai ainakin yritämme.
Ja bäm, siin ois kolmas luku! Kiitos taas paljon jos luet tätä, oon tosi kiitollinen!
Terkkuja, Martta<3
YOU ARE READING
Sydämen Moka
Random"Hyi helvetti tääl haisee" "Väitäks ettet ite hikoile" Vilma harrastaa taitoluistelua, kuitenkin isän työn perässä joutuu Vilma muuttamaan Lahteen Turusta joka tarkoittaa uutta koulua, luisteluseuraa ja ihmisiä. Huomautuksia! -Tarina saattaa sisäl...