Feel something

10.Pettäjä

Aleksi

Ajoin autoa hiljaisuuden vallitessa. Punnitsen menenkö käymään Millan luona vai menenkö suoraan kotiin. En ollut nähnyt häntä muutamaan päivään ja ajattelin, että voisin siirtää ajatukseni johonkin muualle kuin edelliseen iltaan ja yöhön.

 Olen juuri kääntymässä Millan luo vievälle tielle, kun tajuan katsoa peruutuspeiliin ja näen jälleen fritsut kaulassani. Teen U käännöksen ja suuntaan kotiin. Päätän käydä Millan luona myöhemmin, sillä ensin on pakko keksiä millä peitän jäljet kaulassani.

 Matkalla kotiin, poikkean lähikaupassani ostamassa meikkivoidetta. Kassalla on vanhahko nais myyjä joka tuijottaa kaulaani tuomitsevasti. Enpä taida käydä täällä kaupassa hetkeen.

--------------

Illalla päätän suunnata Millan luo. En ole ilmoittanut tulostani mitenkään, sillä haluan yllättää hänet. Olen saanut fritsut peitettyä täydellisesti, joten ei ole huolta, että jäisin kiinni.

 Kaarran autollani Millan pihaan ja avaan oven omilla avaimillani. Kello on jo aika paljon, mutta tiedän Millan olevan hereillä.  Hiippailen sisään, kun yhtäkkiä kuulen ääniä. Äänet kuuluivat makkarista. Hiivin lähemmäs kuullakseni paremmin. Ei helvetti. Se pettää mua.

 Kävelen makkariin ja kuten arvelinkin, niin eikös siellä Millan kanssa ole joku äijä. Milla nousee salamana istumaan ja tuijottaa minua säikähtäneenä. "Eiköhän tää ollu tässä" , totean kylmästi, heitän Millan avaimet tämän lattialle ja kävelen kohti ovea. "Oota Ale, mä voin selittää, tää ei oo sitä miltä näyttää!" Milla huutaa perääni. 

Käänny katsomaan tätä silmiin. "Ai jaa no mitä tää sit on, jos kerta et oo tääl nussimassa jotain random jätkää", sanon tylysti. "No mut sä et ollu koskaa mun kaa ja hengaat vaa niitte sun bändiläisten kanssa" Milla tiuskaisee. "Aa nii joo, se on siis mun vika et joudun tekee töitä et saisin sut ehk joskus elätettyä?" tiuskaisen takaisin.  "Et sä mitää mua ois kumminkaa elättänyt vitun homo", Milla kirkuu. Siinä vaiheessa mulla kilahtaa.

  "Haista vittu!" huudan Millalle ja lähden ovet paukkuen ulos tämän kämpästä. Matkalla nappaan mukaan kaikki hupparini mitä olen jättänyt hänelle.

--------------------

Puolen tunnin päästä istun autossani keskellä Prisman parkkipaikkaa. Kyyneleet kirvelevät silmiäni. Sinänsä olen helpottunut siitä että nyt ei tarvitse potea huonoa omatuntoa viime öisestä, mutta minua on petetty niin monta kertaa että tämä kerta sattui ihan vitusti. 

Avaan autoni hansikas lokeron ja löydän sieltä muutaman kalja tölkin (älkää kysykö XD). Avaan ensimmäisen ja vedän sen nopeaan tahtiin kurkusta alas. Saman toteutan kahdelle seuraavalle tölkille.

 Silmistäni valuu ensin yksi kyynel ja sitten alan itkeä kunnolla. Käteni tärisevät ja tiedän etten ole ajokunnossa. En voi kuitenkaan nukkua autossani, sillä se olisi laitonta. Nousen autosta ja lähden päämäärättömästi kävelemään ympäriinsä.

Hetken päästä löydän itseni Ollin ovelta. Kello on puoli kaksi yöllä ja olen todella väsynyt. Itkuni on lakannut ja olen hieman humalassa. Soitan ovikelloa kädet täristen.

Olli

Havahdun siihen kun joku soittaa ovikelloani monta kertaa putkeen. Vilkaisen kelloa ja huomaan sen olevan puoli kaksi yöllä. Hämmentyneenä vedän t-paidan päälleni ja menen avaamaan oven.

 Ovella on Aleksi joka purskahtaa itkuun sillä sekunnilla kun näen hänet. Vedän hänet sisälle asuntooni ja halaan tätä. Aleksi nyyhkyttää holtittomasti olkapäätäni vasten ja minä yritän parhaani mukaan saada tämän rauhoittumaan.

  "Se-se p-petti mua", Aleksi saa sanottua nyyhkytystä välillä. Ironista sinänsä, sillä sitähän Aleksi eilen itsekin teki, ajattelen. Nyt ei ole kuitenkaan sopiva aika vittuilla hänelle kyseisestä asiasta. 

"Ootsä Ale juonu?" kysyn, sillä hänen äänensä kuulosti hieman humalaiselta. Aleksi nyökkää ja tuijottaa nyyhkyttäen lattiaa. Alan taluttaa häntä kohti vessaa ja sinne päästyämme hän kumartuu välittömästi oksentamaan. Kerään tämän hiuksia nippuun pään päälle ettei ne olisi tiellä. Taas joudun pitää huolta tästä pojasta.

---------------

Myöhemmin Aleksin lopetettua oksentamisen nousemme ylös. Aleksi nyyhkyttää edelleen hiljaa kun talutan häntä makuuhuoneeseen. Hän kipuaa sänkyyn ja vetää peiton päälleen. Menen makaamaan hänen viereensä ja otan tämän halaukseen.

 Pikkuhiljaa Aleksin nyyhkytys alkaa vähentyä ja hänen hengityksensä tasaantua. Tunnen kuinka hän painautuu tiukemmin minua vasten ja alan silittää tämän hiuksia. Pysyn hereillä silittämässä hänen hiuksiaan niin kauan, että kuulen tasaista tuhinaa vierestäni. Jossain vaiheessa vaivun itsekin uneen, halaten edelleen tiukasti Aleksia.

Sanoja 622