Feel something

33. Aikuisten juttuja

Aleksi

Olimme viettäneet päivän vain hengaillen ja käytimme Ollin kanssa Hilman lenkillä. Äiti oli halunnut säästää kaikki kuulustelut Olliin liittyen iltaan, jotta isäkin pääsisi osallistumaan. 

"Moi!" kuuluu isäni ääni ovelta. Tunnen Ollin kropan jännittyvän, kun hän istuu takanani sohvalla. Ilmeisesti isäni tapaaminen jännittää. Pelko on kyllä ihan turha, sillä isäni on chillein ihminen maailmassa. Lasken käteni Ollin käden päälle ja vilkaisen tuota rauhoittavasti.

"Tulepa sinäkin Matti tänne niin voidaan jutella kuulumisista" äitini huikkaa eteiseen ja kohta isäni lampsiikin olohuoneeseen. Hän moikkaa meitä ja istuu sitten nojatuoliin. Äiti tuntuu kihisevän innostuksesta. Siirryn Ollin sylistä tuon viereen ja nappaan pöydältä itselleni karkin kulhosta, jonka äiti oli tuonut.

"No kertokaapa mistä tää juttu alko" äiti kehottaa ja katsoo meitä odottavasti. Vilkaisen Ollia, joka ei selkeästikkään aio avata suutaan. "No mehä tavattiin ekan kerran joskus aikoja sitten ku tehtii se yhteine biisi" aloitan selittämään. Äiti ja isä  vain nyökkäilevät.

"Nii ja no en mä tiiä, Aleksi liitty bändiin ja alko seurustella sen Millan kaa, mut se petti Alee ja sit Ale tuli sinä yönä kännis mun luo.....ja no loppu on kai historiaa" Olli yllätyksekseni jatkaa. Vilkaisen tuota hymyillen.

"Niin soitiks sä bassoa" isäni kysyy Ollilta ja hörppää kahvistaan, jonka äiti oli vartavasten hänelle kaatanut. "Joo, sain ekan basson kakstoista vuotiaana ja oon soitellu sitä sit siitä asti" Olli kertoo ja pystyn kuulla innostumisen hänen äänessään kun aiheeksi tulee musiikki.

"No mut minkälainen perhe sul on?" äitini kysyy ja huomaan Ollin menevän vaikeaksi. "Öö no tota äiti ja iskä ja sit mul on isosisko, joka on mua about viis vuotta vanhempi" tuo kertoo ja hymyilee.

"Onks sul sisko?" kysyn hämmentyneenä. "Enks mä oo kertonu? Se asuu Tampereella" tuo naurahtaa. "No et oo kertonu, mitä muit luurankoja sul viel on kaapissa?" kysyn epäilevästi ja käännyn paremmin katsomaan tuota. 

"No on mul kans koht puol vuotias kummityttö"hän kertoo ja kohauttaa harteitaan. "Mitä?! Miks mä en oo tavannu niit?" kysyn hämilläni. "Aattelin kertoo meist ensi porukoille. Olivia tuppaa olee aika kova juoruumaa" Olli naurahtaa vähän kireänä.

"Eikö sinun vanhemmat sitten hyväksy teitä?" äitini kysyy ja katsoo meitä uteliaana. "En tiiä, mut epäilen vähän et ei. Lähen ens viikol Ouluu kertoo niille. Saa nähä lähenkö samalla oven avauksella takas kotii" Olli selittää ilottomasti.

"No voi kuinka harmi. Mutta muistakaa, että, me ollaan teijän tukena aina" äitini hymyilee osaaottavasti ja isäni nyökkäilee vieressä. "Kiitos" sanon ja hymyilen onnellisesti. Ollikin kiittää ja vetää minut taas vähän lähemmäs itseään. 

"Me muutettiin muute yhtee pari viikkoo sitte, voitte tulla joku päivä käymää" kerron ja painan pääni Ollin rintakehää vasten ja tuo alkaa silittää hiuksiani. "Voi että, pitääkin katsoa joku päivä jos tultaisiin käymään" äiti hymyilee ja hörppää kahvistaan.

Olli

Time skip 20min

Istuskelemme edelleen Kaunisvesien olohuoneessa ja Aleksi on nukahtanut syliini. Silittelen tuon hiuksia ja katselen tuon nukkumista hymyillen. Päätin antaa tuon nukkua darraa pois hetken aikaa, mutta herättäisin hänet kohta, että hän saisi yöllä unta.

"Ööö hei Johanna?" kuiskaan hiljaa Aleksin äidille. Katsomme siis telkkarista jotain satunnaista kokkiohjelmaa. "No?" tuo vastaa ja nostaa katseensa minuun hymyillen.

"Mietin et onks ne kaikki teijän naapuriin syntyneet pennut jo varattuja? Mietin et ku Aleksin synttärit on tulossa, ni siin ois hyvä lahjaidea" kerron ideani tuolle hiljaa niin, ettei Aleksi herää.

"Voi kuinka ihana idea. Arvelinkin, että tuo meidän Aleksi saa sinut puhuttua ympäri, kun se tykkää noista koirista. Mutta minäpä käyn soittamassa ja kysyn. Käskenkö varaamaan sinulle yhden, jos niitä vielä on?" tuo kysyy.

"Jos millään viittit, täs on mun puhelinnumero jos haluut antaa sille kasvattajalle" sanon ja ojennan pienen  lapun Johannalle. Tuo nyökkää kiitokseksi ja lähtee eteiseen soittamaan naapurilleen. 

Olin laskeskellut, että pennut oisivat luovutusiässä juuri Aleksin synttäreiden paikkeilla, joten ajoitus olisi täydellinen. Ja samalla se voisi tavallaan toimia minunkin synttärilahjana itselleni. Onhan koirat aika kivoja (en sit oikeesti tiiä mitää koirien luovutusikä jutuista, mut sovitaan et se menee täs loogisesti)

Aleksin äiti palaa olkkariin. "Sovittiin Marjutan kanssa, että hän on sinuun viestillä yhteydessä, mutta kyllä te koiran saatte. Ihanan lahjaidean kyllä keksit" Johanna päivittelee. "Mitä vaa mun rakkaalle" sanon ja suukotan Aleksia otsalle.

Aleksi havahtuu unestaan ja katsoo minua haukotellen unisesti. "Mistä te puhutte?" tuo kysyy ja hankaa unihiekkaa silmistään. "Ei mitään tärkeetä. Aikuisten juttuja" virnistän ja tuo näyttää minulle keskaria. Sitten hän nousee pystympään ja kietoo kätensä tiukasti ympärilleni. "Oot rakas" tuo kuiskaa rintakehääni vasten tuskin kuuluvasti. "Nii säki" vastaan ja hymyilen.

Sanoja: 729

Täst tuliki vähä lyhyempi osa, mut ei se varmaa mitää. Must tuntuu, et oon tehny Aleksin äidistä iha mummelin, ku sen kaikki vuorosanat on tollasia mummohtavia xdd. Mut joo mikä meno jengillä? Mulla atm iha hyvä!