Feel something

28. Helpon vai vaikeen kautta

Aleksi

Keikka etenee normaalisti ja koko yleisö on täysillä mukana. On Sharks Love Blood:in vuoro. Tämän biisin aikana Nikolla ja Joonaksella on tapana pussata. Olen aina hieman ihmetellyt heidän läheisiä välejään, varsinkin kun tietojeni mukaan Nikolla on tyttöystävä. Mutta ei kai siinä. 

"Oottekste viel hengissä?!" Joel huutaa yleisölle ja seuraan katseellaani Nikoa, joka tapansa mukaan kävelee päättäväisesti kohti Joonasta. Yleensä pusu on nopea ja Niko jatkaa laulamista oikeaan aikaan. Tällä kertaa kumminkin näyttää pahasti siltä, että joudumme soittaa välisoittoa pari komppia pidempään. Yleisö on aivan sekaisin. 

Yleisöön se ei välttämättä näy, mutta lähempää katsottuna näyttää että Joonaksen kieli on Nikon suussa. Vilkaisen hämilläni Ollia, joka viheltää Nikolle ja Joonakselle, ja virnistää sitten minulle. Sitten vilkaisen Tommia joka näyttää yhtä hämmentyneeltä kuin minäkin. Joel menee naureskellen vetämään Nikon pois Joonaksen luota ja keikka jatkuu normaalisti. Semmonen välikohtaus sitten tänään.

-------------------

Keikan lopuksi otamme vielä selfien yleisön kanssa ja suuntaamme sitten bäkkärille. Kaikki ovat jälleen aivan täpinöissään onnistuneesta keikasta ja korkkaamme tapamme mukaan bisset. Hieman myöhemmin kävelemme kohti kotia Ollin kanssa. Emme tällä kertaa pitäneet jatkoja, sillä ketään ei huvittanut olla darrassa huomenna. 

"Sä tiiät jotain mitä mä en" sanon Ollille kävellessämme käsi kädessä kohti asuntoani. Olli yrittää peitellä virnistystä ja kohauttaa vain olkiaan vastaukseksi. Tämähän ei jää tähän, aion saada jutun selville keinolla millä hyvänsä. 

"Mitä Joonaksen ja Nikon välillä on?" yritän udella. "Mistä mä tietäsin?"Olli kyseenalaistaa, mutta nään hänen ilmeestään, että hän todellakin tietää, mistä on kyse.

Pääsemme talolleni ja naputtelen alaoven ovikoodin. Hetken päästä avaan asuntoni oven ja menemme kumpikin sisään. Jätämme kamamme eteiseen ja päätämme tehdä iltapalaa. Syömme iltapalan ja pestyämme hampaat menemme makkariin. Kumpaakaan ei väsytä joten päätämme chillailla hetken ennen nukkumaan menoa. 

"Okei joko tehään tää helpon tai sit vaikeen kautta" sanon hetken päästä Ollille joka katsoo minua hölmistyneenä. "Mitä Nikon ja Joonaksen välillä on?" toistan jo aikaisemmin esittämäni kysymyksen ja nousen istumaan Ollin syliin hajareisin, ettei tämä pääsisi pakoon. Olli tajuaa mitä haen takaa ja virnistää. 

"Sori vannotin Joonakselle etten kerro kellekkää" Olli vastaa ja esittää vetävänsä vetoketjun suunsa eteen ja lukitsevansa sen sitten. "Eli sil on pakko olla jotai salattavaa, jos se kerta vannotti sua olee kertomatta!" hihkaisen voitonriemuisena. Olli punastuu  tajuttuaan mokansa ja pyörittelee päätään. "Ei sitte, tehää tää vaikeemman kautta" sanon ja alan kutittaa Ollia kyljistä.

Olli

Kiemurtelen naurusta Aleksin alla, tämän kutittaessa minua. "No kerrotko, vai joudunko kutittaa viel enemmän?" hän kysyy ja virnistää. Pyörittelen päätäni. Aleksi alkaa kutittaa minua vielä enemmän ja en meinaa saada enää henkeä nauramisen takia. 

"Okei..okei.....mä kerron, jos vaa..... lopetat!" kiljun ja Aleksi virnistää. Hän lopettaa kutittamisen, mutta ei kuitenkaan nouse pois päältäni. "Mä en oikeesti ees tiiä mitään, sanoin vaa Joonakselle et sä olit vääräs ku sanoit sille et sentää täs bändis joku saa ja sit se meni punaseks ja joo" selostan Aleksille. "Ei muuta?" hän kysyy ja nyökkään vatsukseksi. 

"Mut mistä sä tiiät et se on saanu?" Aleksi kysyy ja virnistää. "En tiiäkkää, mut arvelin vaa sen ja Nikon käytöksest.......ja oon tuntenu sen nii kaua et kyl siit näkee" vastaan. Aleksi nyökkää ja nojautuu makaamaan päälleni. Siirrän käteni hänen hiuksiinsa ja alan pyöritellä niitä sormissani. 

Hetken päästä Aleksi nostaa päänsä pois rintakehältäni ja  tuijotamme toisiamme silmiin. Aleksin kasvoille leviää hymy, maksaisin mitä vaan jos voisin nähdä tuon hymyn joka aamu. Ajatus johtaa toiseen ja alan miettiä onkohan yhteen muuttaminen liian aikaista. Toki asunhan nytkin jo Aleksin luona, mutta haittaisikohan jos en palaisikaan omaan kämppääni enää kesän jälkeen? 

"Mitä mietit?" Aleksi kysyy ja havahduttaa minut ajatuksistani. "Een mitää ihmeellistä" mutisen ja tunnen kuinka Aleksi siirtää kätensä kyljilleni ja katsoo minua haastavasti. "Okei, okei okei, mietin vaan et onks yhteen muuttaminen susta iha mahoton idea, niinku sillee lopullisesti?" kysyn ja tunnen kevyen jännityksen tunteen leviävän kroppaani. 

Aleksi katsoo minua ensin hieman hämmästyneenä, mutta hänen ilmeensä vaihtuu pian leveimpään hymyyn minkä olen hetkeen nähnyt. "Ei, se ei ois todellakaan mahotonta!" tämä vastaa ja nojautuu suutelemaan minua. Suudelma on rauhallinen ja kestää pitään. Pitkästä aikaa minulla on rauhallinen ja turvallinen olo. 

Aleksi vetäytyy suudelmasta ja siirtää päänsä taas rintakehälleni. Siirrän käteni hänen selälleen ja alan silittää. Tunnen Aleksin hymyilevän rintakehääni vasten. Hetken päästä hän kuitenkin nostaa taas päänsä. Tällä kertaa hänen kasvoillaan on kuitenkin virnistys. 

"Mitä?" kysyn ja hymyilen tälle kysyvästi. "Näkeeks mustaki millo oon saanu?" Aleksi kysyy ja nostaa kulmiaan haastavasti. "Pitää varmaa selvittää" vastaan ja käännän hänet alleni.

Sanoja 744

Meni tosiaan hetki et sain aikaseks tehä tän, ku oon yrittäny vähä panostaa toho Jiko stoorii enemmä. Mul on kans atm koeviikko, ni en oo ees paljoo ehtiny kirjottaa. Toivottavasti kuitenki tykkäsitte.