Feel something

32.Vävypoika pisteitä

Ei tullukkaa viel Ollin kuulustelua, mut ens osassa ehtii xd. Kivoja lukuhetkiä. 

Olli

Herään aamulla ennen Aleksia. Join eilen niin vähän, että minulla ei ole edes darraa ja olen huolestuttavan iloinen siitä faktasta. Minulla on kuitenkin järkyttävä vessahätä ja päätän lähteä etsimään vessaa.

Pujottaudun pois Aleksin vierestä ja hiippailen hiljaa tuon huoneen ovelle. Katson häntä hetken. Hän tuhisee hiljaa onnellisen näköisenä ja olen melko varma, että hän nukkuu vielä melko pitkään.

Pujahdan tuon huoneen ulkopuolelle ja suljen oven hiljaa perässäni. Olen jälleen kompastua hieman makkaran näköiseen koiraan. Koira olisi selvästi halunnut mennä Aleksin huoneeseen, mutta halusin antaa Aleksin nukkua.

"Ei herätetä Allua vielä, sil oli rankka ilta" kuiskaan koiralle ja otan sen varovasti syliin. Lähden hiippailemaan portaita alas ja suuntaan keittiöön, josta kuulen kolinaa.

"Huomenta" sanon Aleksin äidille, Johannalle, keittiön ovelta ja tuo kääntyy katsomaan minua hieman säikähtäneenä. "Sori jos säikäytin, tulin vaa kysyy, et missähän teil on vessa" selitän hieman nolona ja lasken koiran lattialle. Se kipittää heti Johannan jalkoihin kerjäämään ruokaa.

"Voi ei se mitään, säikähdin vain kun luulin että nukutte vielä" tuo naurahtaa. "Eihän Hilma herättänyt?" tuo kysyy ja katson häntä hämmentyneenä. "Ai niin et tiedäkään. Tämä tässä on Hilma" hän selittää ja nostaa koiran syliinsä.

"Aa joo ei se herättäny" naurahdan. "Ois vaa halunnu Aleksin huoneesee, mut en päästäny sitä, ku aattelin et annan Aleksin viel nukkuu" selitän ja Johanna hymyilee minulle sen näköisenä, että alkaa kohta itkeä. Yksi vävypoika piste ansaittu.

"Vessa on tuolla käytävän päässä oikealla" Johanna kertoo ja viittoo kädellään käytävään päin ja jatkaa toisella kädellä puuron hämmentämistä. Kiitän ja lähden vessaan. Kun saan tarpeeni hoidettua, palaan keittiöön.

"Voinks mä auttaa jotenki?" kysyn Johannalta, sillä tyhjänpanttina seisoskelu tuntuisi epäkohteliaalta. "Voi, ei sun mitää tarvii tehä, sähän oot täällä vieraana" tuo vähättelee ja ottaa lautasia kaapista.

"No enks mä ees vois vaik kattaa pöydän? Tuntuu turhalta seisoskella vaa täällä" ehdotan ja ojennan käteni ottaakseni lautaset. "Jos sinä nyt niin kovasti haluat" Johanna naurahtaa ja ojentaa pinon minulle. Alan kattaa pöytää.

Hetken päästä portaikosta kuuluu kaamea ryminä, kun Aleksi juoksee vessaan. "Hui kauhea, mihinköhän sillä tollanen kiire" Johanna kauhistelee ja laskee puurokauhan kädestään. 

"Vissiin vähä huono olo eilisen jäljiltä. Ne tais ottaa shottikisan Joelin kaa...tai nii mä sen puheista ymmärsin" naurahdan ja täytän lasin vedellä viedäkseni sen Aleksille. "Ei teil ois buranaa? Must tuntuu et tolle pörröpäälle saattas kelvata" naurahdan ja nyökkään vessan suuntaan. "Joo siellä vessan yläkaapissa. Voi kun Aleksi on saanut niin ihanan miehen itselleen, kun huolehdit siitä tuolla tavalla" hän hymyilee.

"Kuuluu toimenkuvaan" kohautan harteitani ja hymyilen, ennen kun lähden Aleksin luokse vessaan. Vessassa rakas pörröpääni halailee vessanpönttöä. Kyykistyn tuon viereen ja alan silittää tuon selkää hitain vedoin.

"Mä valittaisin mun olosta, mut oot liian ihana, etten viitti" tuo mutisi ääni käheänä ja nojasi päänsä olkapäähäni, saatuaan tyhjennettyä vatsalaukkunsa sisällön.

Vedän vessan ja ojennan vesilasin ja särkylääkkeen poikaystävälleni. "Mä alan koht itkee. En mä ansaitse sua" tuo niiskuttaa. "Rakas, muistuta etten anna sun juua jatkos noin paljoo" naurahdan. Ilmeisesti tuolla on pahemman laatuinen darra. Tosin mielialan vaihtelut viittaa enemmänkin mies menkkoihin. Naurahdan omalle ajatukselleni.

"Mitä?" Aleksi kysyy ja nostaa katseensa. "Ei mitään" pyörittelen päätäni ja painan suukon tuon otsalle.

Aleksi

Kärsin vuosisadan pahimmasta darrasta, kun kävelen Ollin perässä keittiöön. Ihan kun tässä jaksaisi mitään sosialisoitua. Haluaisin vain makoilemaan Ollin viereen ja saada tuolta ainakin tuhat halia ja pusua.

Pääsemme keittiöön ja meitä vastaan tepsuttaa varmaan maailman suloisin mäyräkoira. "Mistä lähtien teil on koira ollu?" kysyn yllättyneenä äidiltäni joka juuri nostaa puurokattilaa pöytään.

"Viime viikosta. Se on tuosta naapurista, kun heidän toinen koiransa sai pentuja, niin he toivat Hilman meille hoitoon siksi aikaa, että pennut kasvavat vähän isommiksi" tuo selittää ja viittoo meidät istumaan.

Pidän katseeni tiukasti koirassa. Olen aina rakastanut koiria ja kun olin pienempi, meillä oli koira, mutta se kuoli. Katson Ollia mahdollisimman anovasti ja söpösti. "Voidaanko hommaa meille koira?"

"Kysyit tota samaa yöllä, mut pistän harkintaan" tuo naurahtaa ja katson tuota hämmentyneenä. "Kysyin vai?" "Joo, mut et tainnu olla iha täs maailmassa ni en ihmettele jos et muista" tuo naurahtaa ja pörröttää hiuksiani. Näytän tuolle keskaria.

"Missä iskä on?" kysyn ja vilkuilen ympärilleni nähdäkseni edes jonkin merkin hänestä. "Lähti töihin. Sille tuli joku kiireellinen asia, mutta kyllä se iltaan mennessä tulee" äiti kertoo ja kaataa meille kahvia.

"Kai jäätte vielä toiseksi yöksi?" hän kysyy ja istuu meidän kanssa pöytään. Vilkaisen Ollia, jolla ei näytä olevan mitään asiaa vastaan ja nyökkään. "Ihanan miehen oot kyl löytäny vierelles" äitini sanoo ja katsoo meitä hymyillen.

"Tiiän" vastaan ja hymyilen Ollille."Oon keränny tänää jo paljo vävypoika pisteitä" Olli selostaa kun äiti nousee hakemaan jääkaapista maitoa. "Nii mitä oli?" naurahdan hämmentyneenä ja nojaan tuon olkapäähän.

"No sellasia pisteitä mitä saa ku on kaikkien äitien unelma vävypoika" tuo selostaa ylpeänä. "Mulle riittää et oot iha vaa meijän äidin unelma vävypoika" naurahdan ja olen suutelemassa tuota, mutta hän kääntää kasvonsa poispäin.

"En varmasti pussaa sua ennen ku oot pessy hampaat" tuo marmattaa. Näytän tuolle surullista naamaa ja hän vain hymyilee. Ärsyttävä.

Sanoja:818