Feel something

24. "Mä oon vaa nii vitun väsyny tähän kaikkeen"

Tää saattaa olla osittain aika raskasta luettavaa joten sori siitä jo valmiiks. Ollu ehk vähä rankkaa itellä, ni se heijastuu näihi teksteihin.

Aleksi

Pääsemme kotiin.....tai siis minun kotiini......ei Ollin.........ainakaan vielä. Istumme sohvalle sylikkäin katsomaan jotain satunnaista sarjaa mitä telkkarista nyt sattuu tulemaan. Avaan redbullin ja hörpin siitä samalla kun Olli hiplaa hiuksiani. Hän katsoo kun juon ja pyörittelee hymyillen päätään. 

"Millon sä meinasit kertoo meistä sun vanhemmille?" kysyn ja nostan katseeni tuohon takanani istuvaan mieheen. Tunnen hänen kroppansa jännittyvän. 

"En varmaa iha hetkee, musta tuntuu et ne ei ota asiaa iha noi helposti ku sun vanhemmat" tämä vastaa. "No miten niin, hei vähä optimistisuutta kehiin" sanon ja hymyilen tälle. "Ei siin paljoo optimistisuus auta ku koko perhe täynnä tyyppejä jotka kääntää kanavaa heti jos jossai puhutaa homoudesta ja veti välit mun serkkuun joka on Bi" Olli mutisee. Koko illan kestänyt hymy on tiessään. Vasta nyt huomaan kuinka väsyneeltä Olli näyttää. 

"Ooks sä viel nähny niitä painajaisia?" kysyn ja käännyn niin, että kasvoni ovat Olliin päin. "Joka hemmetin yö" Olli mutisee ja sulkee silmänsä. Se ei kuitenkaan estä kyynelten valumista tämän poskille. Nousen pystympään ja pyyhin kyyneleitä tämän poskilta hihaani. 

"Haluuks puhuu siitä?" kysyn ja nojaudun samalla halaamaan häntä tiukasti. "Mä oon vaa nii vitun väsyny tähä kaikkee" Olli sanoo itkemisen välistä, oltuaan hetken hiljaa. Halaan häntä kovempaa. En tiedä mitä sanoa. 

"Meinaatko niit unia vai vaa yleisesti kaikkee?" kysyn hetken päästä. "Kaikkee, äläkä käsitä väärin, sä oot tehny mun elämästä elämisen arvosta ja rakastan sua iha helvetisti, mut liian usein on alkanu tuntuu taas silt et tääl ei oo mulle enää mitää nähtävää" Olli sanoo hiljaa, kyyneleiden edelleen valuessa hänen poskilleen. 

Tuijotan Ollia hiljaa, en tiennyt että hänen päässään pyörii tuollaisia ajatuksia. "Hei kaikki järjestyy kyllä, ooks miettiny et puhuisit jollekki ammattilaiselle? Siit vois oikeesti olla apuu." kysyn ja pyyhin kyyneleitä jälleen pois Ollin kasvoilta. Hän pudistaa päätään ja halaa minua tiukemmin. Hetken päästä kuulen tuhinaa vierestäni. Itkeminen ja huonot yö-unet vievät selkeästikin veronsa.

-----------------

Puoli tuntia myöhemmin käyn hakemassa puhelimeni ja jätän Ollin nukkumaan sohvalle. Laitan viestiä Joonakselle, sillä hän on tuntenut Ollin pisimpään.

Joonas

Minä: Moi ooks linjoil?

Joonas: Joo, wassup?

Minä: Oon vähä huolissani Ollista ja piti kysyy, et ooks huomannu siin mitää outoo viimesen puolen vuoden sisää?

Joonas: Ööö no joskus reilu puol vuotta sitte se ei pitkää aikaa käyny treeneis, mut se kyl oli Oulussaki aika paljo, et ei sen puolee. Ja no on se viimeaikoina ollu aika väsyneen olonen, tosin sulla saattaa olla osas ja arpas siin asias....;)

Minä: Haista vittu

Joonas: Mut siis kui?

Minä: Noku, sil ei mee kovin hyvin, en tiiä haluuks se, et puhun tästä kellekään, mut se ei oikee jätä vaihtoehtoja, ku ei se suostu puhuu kellekkää ammattilaiselle. Sähän muistat ku joskus puolisen vuotta sitte keskustas tapahtu se aseistettu ryöstö mis kuoli väkee?

Joonas: joo muistan, ikävä homma

Minä: Joo, no Olli oli sillon sielä.....

Joonas: Mitä vittua!

Samassa puhelimeni alkaa soida. Soittaja on tietenkin Joonas. Menen parvekkeelle, etten herättäisi Ollia ja vastaan puhelimeen. "Mitä vittua!?" Joonas huutaa puhelimeen. "Rauhotu vähä ja anna ku mä kerron sen koko stoorin" sanon ja kerron sitten koko tarinan Joonakselle. 

"Ei hemmetti" Joonas mutisee lopetettuani selostuksen. "Miks ihmeessä se ei oo puhunu mitää?" hän kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen. "Ei se kai vaa halunnu, olihan se aika rankkaa sillekki" pohdin. "Mut ei sul ois mitää ideoita mitä täs vois tehä? En uskalla jättää sitä enää yksin ku pelkään et se tekee jotai itelleen" kysyn ja tunnen palan nousevan kurkkuu pelkästä ajatuksesta. 

"Onks se sit aikasemmin tehny jotai?" kuulen Nikon kysyvän. Hetkonen........Nikon? "Ei se tietääkseni oo mitää tehny. Luulin et puhun Joonaksen kaa" naurahdan vähän. Linjalle tulee hetkeksi hiljaista. "Aa joo sori mäki oon tääl" Niko naurahtaa ja kuulen hänen äänestään vaivautuneisuuden. "Joo huomasin" naurahdan, kuitenkin hieman hämmentyneenä. Mikähän homma tää ny on...... "

Ootko miettiny, et jos muuttaisit Ollin luo vähäks aikaa tai toistepäin? Silleen voisit kattoo vähä sen perää ja se ei joutus olee yksin" Joonas kysyy varovasti. Pohdin asiaa hetken hiljaa. "No siis toisaalta miks ei" vastaan lopulta. Juttelemme vielä hetken ennen kuin lopetan puhelun.

Olli

Herään unesta ja huomaan olevani Aleksin sängyllä. En muista milloin olen nukahtanut ja minne. Vilkaisen kelloa. Se näyttää aamu neljää. Mieleeni muistuu edellis illan keskustelut Aleksin kanssa. Toivottavasti häntä ei alkanut ahdistaa, en halua että joku muu kärsii takiani.

 Vilkaisen viereeni nähdäkseni tuon pörröpään, mutta häntä ei näy missään. Nousen istumaan sängylle ja olen juuri nousemassa ylös kun Aleksi hiippailee makuuhuoneeseen. "Sori, en kai herättäny?" hän kuiskaa ja kömpii viereeni. "Et, mut kui oot vieläki hereillä?" kysyn ihmeissäni ja siirryn takaisin makaamaan. 

"En mä tähän asti valvonu, kävin vaa vessassa" Aleksi vastaa haukotellen ja suukottaa sitten otsaani. "Mut nyt ku oot hereillä, ni mitä mieltä oisit jo muuttaisit toistaseks tänne?" hän kysyy pyöritellen hiuksiani sormissaan. "No siis mikä ettei, mut miks?" kysyn ja vedän Aleksin lähemmäs itseäni. "

En haluu et joudut olee yksin, ja en haluu et teet ittelles mitää" Aleksi mutisee rintakehään vasten. Nyökkään. Ehkä se on parempi näin.

Sori kirjoitusvirheet, en jaksanu alkaa tarkistaa ainakaa vielä.

Sanoja 831