Se on sitä elämää~Y/N || Blind Channel

4.Olenko mä kunnossa?

Alex

Ihmettelin miksi Y/N ei ollut halunnut ruokaa ja miksi hän oli juossut vessaan ja vaikuttanut siltä, että hän itkisi. Mietin liittyyköhän tämä siihen, että hän vaikutti olevan todella laiha. Minun teki mieli mennä koputtamaan vessan oveen ja jutella Y/N:n kanssa, mutta en uskaltanut. Minusta tuntui, että hän ei haluaisi puhua asiasta minulle, koska pelkäsi että jättäisin hänet yksin niin kuin hänen vanhat kaverinsa jotka puhuivat hänestä seläntakana paskaa.

"Ai että mä vihaan niitä idiootteja", ajattelin vihaisena.

Menin makuuhuoneeseen sängylle odottamaan, jos Y/N kohta tulisi sinne.

Y/N

Meinasin jäädä vessaan vielä jatkamaan itkemistä, mutta päätin kuitenkin, että menisin makuuhuoneesee, vaihtaisin mukavat vaatteet ja kävisin sängylle makaamaan tai no jos totta puhutaan itkisin kunnes nukahdan. Menin makuuhuoneesee, mutta kun menin huomasin Alexin makaamassa sängyssä. Hän ilmeisesti arvasi, että tulisin.

"Miksi sä täällä oot?", Kysyin itkukurkussa häneltä, mutta menin kuitenkin etsimään minulle sopivia vaatteita.

Löysin itselleni oversize T-paidan ja lyhyet shortsit. Ne olivat ihan hyvät yöksi.

"Mä meen vaihtaa vessaan vaatteet", huikkasin Alexille ja lähdin kävelemään vessaan päin, mutta Alex keskeytti minut.

Alex

Tiesin, että Y/N tulisi makuuhuoneeseen ja niin hän tulikin.

"Ai miksi mä oon täällä?!", kysyin uudestaan.

"Mä olen täällä, koska sä lukitsit itsesi vessaan... mä olen huolissani... mä olen huolissani susta Y/N! en haluu et sulle käy mitään... haluun et voit puhuu mulle jos sulla on joku ettei sun tarvis pitää sitä kipuu ja tuskaa itelläs...mä voin auttaa sua ja mitä tahansa tapahtuukin mä oon sun tukena AINA enkä oo lähössä mihinkään sun elämästä", selitin hänelle.

"Ja hei muuten sä voit vaihtaa ne vaatteet tässäkin.. mä voin mennä pois, jos haluut mut ehkä mun ei tarvii ku mä vaan nukun tässä enkä kato sua", sanoin Y/N:lle.

Y/N vaihtoi kuitenkin vaatteet makuuhuoneessa. Hän oli söpö niillä hänen yö vaatteillaan, jotka hänellä oli päällään.

"Sä oot ihan älyttömän söpö rakas<3", kehuin häntä rakkaudella.

Y/N

"Ihana Alex mä rakastan sua nyt ja aina<3", vastasin hänen rakkaudenosoitukseensa.

Sitten menin sängylle hänen kainaloonsa ja pidin kiinni hänen toisesta kädestään.

"Lupaatko että et lähe ikinä pois mun elämästä?", kuiskasin hänelle söpösti.

"Mä lupaan<3", Alex vastasi katsoen mua silmiin kunnes pussasi mua otsalle.

"Voisinks mä avautuu sulle nyt?", kysyin hiljaa.

"Tottakai sä voit mulle avautuu luota muhun mä autan ja vähintä mitä voin tehä on, että kuuntelen sua ja oon sun tukena", Alex kertoi mulle rauhallisesti.

"Okei no siis sä tiiät jo et mul on paniikki- ja ahdistushäiriö...no mul on vähän muutakin...mul on syömishäiriö...en tiiä huomasitko mut mun kylkilyyt tuntuu ja näkyy tosi helposti siks käytän oversize vaatteita ja juoksin vessaan, kun kysyit multa siit ruuasta.. ja no mä meinasin viillellä nii ku oon joskus tehny mut sun vuoks ajattelin, että en tee sitä nyt", selitin itkien Alexille kaiken.

Alex

"Hei ihan rauhassa Y/N, mä oon tässä sul ei oo mitään hätää, ihana et avauduit mulle, mut ikävää kuulla et joudut kärsii noin kauheesta tuskasta, mut mä autan ja tuen sua ja annan sulle voimaa päästä parempaan", selitin Y/N:lle rauhallisesti samalla, kun hipsutin hänen hiuksiaan, että saisin hänet rauhoittumaan ja rentoutumaan.

Sain Y/N nukahtamaan. Huomenna kysyisin häneltä haluaisiko hän lähteä kanssani opiskelemaan uuteen lukioon, joka avattaisiin syksyllä.