Se on sitä elämää~Y/N || Blind Channel

18."Mikään ei kestä ikuisesti"

Niko

Kuulin, kun Y/N huusi vihaisena makuuhuoneessa saadessaan tietää Ollin pettäneen häntä. En todellakaan tajua mitä helvettiä täällä on tapahtunut, mutta toivon Ollin heräävän sairaalassa, vaikka häntä kyllä odottaakin Y/N:n kuulustelu.

Mietin sitäkin miksi ne pillerit löytyivät olohuoneesta. Sekä että miksi Olli oli tajuttomana vessassa ja koko kämppä kuin pommin jäljiltä. Olemme on onneksi nyt saaneet suurinpiirtein siivottua täällä. Tai no totta puhuen minä siivosin loppuun, sillä Y/N on todella rikki Ollin takia. Toivon vain voivani auttaa häntä jotenkin. Y/N ei ansaitse tuollaista. Kukaan ei ansaitse, sitä että oma kumppani pettää ihan sama mikä tilanne se on.

Kieltämättä käy sääliksi Y/N:aa. Hän on niin ihana ihminen kaikin puolin. Totta puhuen rakastan häntä, mutta en uskalla kertoa asiasta. Pelkään rikkovani meidän hyvän ystävyys suhteen, jos kerron totuuden. Tiedän kyllä, että ei saisi valehdella, mutta eihän tämä ole valehtelua, vai onko? Enemmänkin totuuden kertomatta jättämistä.

Kun Y/N oli rauhoittunut päätimme lähteä sairaalalle, jotta saisimme tietää, mikä Ollin tilanne olisi.

Löysin Ollin auton avaimet, joten päätimme lainata autoa, sillä sairaalalle olisi kuitenki matkaa noin 5km. Oli jotenkin outoa, että Olli oli pettänyt Y/N:aa. Mutta vielä oudompaa oli se, miltä Ollin kämppä oli näyttänyt ja ne pillerit. Sekä tietenkin, että Olli oli tajuton, kun löysimme hänet.

Olimme melkein sairaalalla. Huomasin Y/N:n itkevän. Päätin ajaa auton sairaalan parkkipaikalle. Pysäköin auton ja käänsin katseeni itkevään Y/N.

"Hei, mikä on?" Kysyin huolestuneena.

"Mä..mä muistin just yhen tosi tosi surullisen asian..." Y/N kuiskasi itkien.

"Haluutko puhuu siitä?" Jatkoin edelleen huolestuneisuutta äänessäni.

"Se...se liittyy mun perheeseen...pitkä tarina" Y/N nopeasti vastasi.

"Ei sun pakko oo siitä puhuu, oon vaa huolissani, jonka takia kysyin", Kerroin
Y/N:lle.

"Noh siis tästä tuli mieleen, kun mun äiti kuoli, ku olin pieni. Sit iskä noh...se on alkoholisti...", Y/N itkien kertoi.

"Hei tuus tänne", sanoin ja otin Y/N:n halaukseen.

"Kiitos Niko, ku oot siin", Y/N sopersi.

"Tietenki mä oon rakas Y/N", vastasin "piirrellen" Y/N:n selkään.

"Rakas?" Y/N toisti hämillään.

"Noh kai mun pitää sanoo suoraa...mä rakastan sua Y/N, niiku iha oikeesti..must tuntuu tosi pahalta sun puolesta, et Olli petti sua, koska sä oot nii hieno ihminen, että et ansaitse sellasta", selitin Y/N:lle.

Y/N

Wow, mikä pommi just putos taivaalta. Ajattelin, kun Niko oli kertonut juuri, että on rakastunut minuun.

Tietysti se tuntui ihanalta. Niko on ihana ihminen ja tosi hyvä ystävä, mutta voisiko hän olla jotain enemmän. Siinä kysymys, jota mietin. Niko on tietysti auttanut minua nyt tosi paljon selviämään vaikeista asioista. Hän on ollut tukenani ja tsempannut. Niko on älyttömän hyvä kuuntelija. Hän kohtelee minua hyvin. Olli petti minua juuri, joten en usko, että olisi hyvä idea palata yhteen hänen kanssaan. Emmehän me olleet kuin kuukauden yhdessä, mutta silti se sattui aika paljon tietää pettämisestä noin. Eniten se kyllä vain vitutti.

Olisiko hyvä idea aloittaa jotain vakavaa Nikon kanssa? Mietin sanomatta sitä ääneen.

Istuimme vielä hetken autossa ja halasimme samalla kun radio oli päällä taustalla. Radiosta tuli Metallican Nothing else matters. Se on yksi suosikki biiseistäni, joita on tosi monta, sillä en osaa päättää vain yhtä.

Hetken päästä päätimme lähteä sairaalaan sisälle. Kävelimme oville ja menimme sisälle. Heti ensimmäisenä nenääni tuli se sairaaloissa oleva haju, joka oli ehtinyt tulla jo hieman liian tutuksi. Menimme kysymään hoitajalta, missä Ollin huone mahtaisi olla.

"Hei anteeksi, missä on Olli Matelan huone?", Niko kysyi hoitajalta.

"Oletteko hänen läheisiä?", Hoitaja kysyi.

"Joo mä oon sen hyvä ystävä ja tässä mun vieressä on sen ex tyttöystävä", Niko jatkoi.

"Selvä, no se on huone 69 kolmannessa kerroksessa", hoitaja kertoi sen jälkeen, kun oli katsonut sen papereistaan.

"Selvä kiitos!" Niko huikkasi vielä hoitajan perään.

Lähdimme Nikon kanssa kävelemään kohti hissiä päästäksemme kolmanteen kerrokseen. Pian olimmekin jo oikeassa kerroksessa eli enään pitäisi löytää se huone 69. Löysimme oikean huoneen, joten koputimme oveen ja lääkäri tuli avaamaan sen.

Niko

"Tulimme katsomaan Olli Matelaa, onko hän täällä?" Päätin kysyä oven avanneelta lääkäriltä.

"Kyllä on odottakaa ihan hetki vielä, niin voin kohta päästää teidät sisään", lääkäri sanoi laittaen oven takaisin kiinni.

Istuimme Y/N:n kanssa käytävällä olevalle sohvalle. Otin hänen kädestään kiinni, sillä häntä selkeästi jännitti nähdä Olli.

Jonkin aikaa siinä istuttuamme lääkäri tuli avaamaan oven.

"Olli on hereillä, vaikkakin hiukan tokkurassa, mutta voitte mennä katsomaan häntä", lääkäri lopulta sanoi.

"Okei selvä juttu!" Sanoin astellessani Y/N:n kanssa sisälle huoneeseen.

Huone oli suht pieni ja siellä oli kaksi tuolia sairaalasängyn lisäksi, jonka päällä Olli oli.

Menin istumaan toiselle tuoleista ja Y/N kävi istumaan toiseen. Katselin hetken tokkuraista Ollia, kunnes huomasin sen katseen hänen silmissään. Se katse oli täynnä pelkoa, ahdistusta, surua ja kaikkea siltä väliltä.

"Olli ootko sä kunnossa?" Kysin tältä järkyttyneeltä mieheltä.

"Se..se nainen..., huumeet..., pesäpallomaila..., rikki mennyt peili..., vessan lattia..., pettäminen....", Olli epämääräisesti selitti.

Ilmeisesti hän oli unohtanut, mitä oli käyny tajuttomuutensa seurauksena. Mutta näköjään muistoja vähittellen palautui hänen mieleensä noista sanoista päätellen, mitä ne sitten tarkoittavatkaan. Se selviää luultavasti Ollin ollessa kokonaan tajuissaan ja hereillä...

----------------------------------------------------------------------_______________________________________________

Haha empäs paljastanukkaa vielä, mikä oli Ollin tajuttomuuden, pettämisen ja kämpän sekasuuden syy.

Mutta noista Ollin sanoista sitä voi miettiä, mikä se mahtais sit olla.

Seuraava luku tulee taas heti ku saan sen aikaseks ja en oo päättäny viäl monta lukuu tähä tulee mut nii monta ku on tarvis siihen asti, et tähän saa järkevän lopun. Oli se sit onnellinen loppu tai ei, se jää nähtäväks.

Mut nyt toivottavasti nautitte ja mä tästä lähen nukkumaa, koska kello on taas iha liia paljo ku kirjotan tätä mut noh eipä siinä.

<3: kirjoittaja🖤🥀