Se on sitä elämää~Y/N || Blind Channel

10. Ei mitää menetettävää enään...

Alkuteksti
Okei tähä sanon nyt et tähän nyt sit alkaa tulee se Bc pikkuhiljaa mukaa ja nyt tää tästä sit etenee ja sain inspiraation kirjottaa nyt ni katotaa ny paljon tätä sit tulee mut joo jätin viimeks sellasee kohtaa et päästän teijät nyt lukee.
Hyvää lukuhetkee!

P.s
Y/L/N tarkottaa "your last name"
______________________________________________

Olli Matela (auton kuskina)

Olin ihan normaalisti ajamassa studiolta kotiini. Olin ihan ajatuksissani enkä edes tajunnut ensin, että joku tuli auton eteen. Huomasin sen juuri sillein, että saatoin osua siihen johonkin. Menin katsomaan, mikä se oli johon osuin. Näin maassa makaavan naisen, joka oli ilmeisesti pyörtynyt, kun oli osunut autooni. Nainen oli aika nuoren näköinen eli oletin, että hän on varmaan aika samanikäinen, kuin minä.

Sen enempää miettimättä päätin ottaa hänet autoni kyytiin, koska hänellä ei ollut näkyviä vaurioita ja luultavasti hän olisi vain eksyksissä ja pyörtynyt. Vein hänet autooni ja hänen taskustaan tippui lompakko, joka oli ilmeisesti hänen, koska siinä oli hänen ajokortti, jota nopeasti vilkaisin nähdäkseni hänen nimensä joka oli Y/N, Y/L/N.

Nostin lompakon takaisin ja lähdin ajamaan. Yhtäkkiä hänen puhelimensa soi ja päätin vilkaista sitä. Soittaja oli ilmeisesti hänen poikaystävänsä, koska nimenä oli "Rakas Alex<3". Päätin vastata, vaikka se ehkä oli virhe.

"Y/N ootko kunnossa? Missä sä oikeen oot?" Kuului miehen ääni puhelimesta.

"Ööm hei Y/N on kunnossa ei hätää, hän on vain pyörtynyt ja...." Aloin selittää kunnes minut keskeytettiin.

"Kuka helvetti sä oikee oot ja mitä teit Y/N?" Kuului puhelimesta.

"Ei en tehny sille mitää, pelastin sen, ja mä oon Olli Matela" selitin hänelle.

"Häh kui nii pelastit? Miks se on pyörtyny ja kai se on hengissä?" Kuului erittäin huolestunut ääni puhelimen toisesta päästä.

"Jooo on se hengissä, ja se pyörty kun se oli ilmeisesti osunut autoa päin" selitin rauhallisesti.

"Missä se on nyt, sekä viel yks kysymys, miks sulla on sen puhelin?" Minulta kysyttiin.

"Se on mun autossa, kun pelastin sen sielt tieltä ja sen puhelin soi ni kurkkasin kuka soitti ja aattelin et oot sille tärkee ni päätin vastaa" kerroin.

"Ainii ja mul on kysymys sulle, Onks sun nimi siis Alex?" Kysyin vielä varmistaakseni asian.

"Okei selvä juttu, ja joo oon Alex" hän vastasi.

"Minne muuten meinasit mennä ja viiä Y/N" Alex vielä kysäisi nopeasti.

"Olen menossa kotiini, joten sinne, jos se vain sopii, mutta nyt kun olet siinä kävisikö jos lähetän nopean viestin osoitteestani niin voisit tulla sinne, koska en usko, että Y/N innostuu, jos herää vieraan miehen kotoa ilman mitää tietoa kenen luona on ja missä päin" jatkoin puhumista Alexille.

"Jooo voit vaikka sanoa sen suoraan niin tulen heti" Alex reippaasti vastasi.

"Okei eli mun osote on *****, tuu sinne, kun ehit ni nähää" Kerroin nopeasti vielä.

(Lukija voi keksii osotteen ite)

"Okei nähään!" Alex vielä nopeasti vastasi ennen, kuin lopetti puhelun.

Olin melkein kotipihassani, joten Y/N pääsisi kohta ainakin turvalliseen paikkaan ja hänen poikaystävänsä tulisi, jotta se ei ole outoa, että hän on luonani.

Saavuin vihdoin kotipihaani. Nousin autostani ja menin ottamaan Y/N syliini, jotta saan hänet kannettua sisälle asuntooni. Lukitsin vielä autoni, ja lähdin kävelemään kohti etuovea. Kaivoin nopeasti avaimet taskustani. Kannoin Y/N sohvalleni, sekä laitoin hänelle sohvalla olevan viltin ja siirsin hänet hiuksensa pois hänen naamaltaan.

Kävin itse vielä syömässä iltapalaa ja nopeasti suihkussa. Hetken päästä kuulin, kun oveeni koputettiin. Menin katsomaan ovelle ja se oli Alex. Hän oli onneksi tullut, joten laskin hänet sisälle.

Alex halusi heti mennä katsomaan Y/N, joten sanoin hänen olevan sohvalla ja menin itse makuuhuoneeseeni istumaan sänkyni reunalle.

Alex

Menin istumaan sohvan reunalle ja katsoin sohvalla olevaa pyörtynyttä Y/N. En tiedä mitä olisi pitänyt tehdä. Olin aivan hukassa. Olin menettänyt itseni ja kohta menettäisin varmaa Y/N.

Viimeviikolla olin juonut itseni niin kauheaan kuntoon, että olin oksennellut ja nukkunut koko seuraavan päivän. Y/N oli onneksi silloin ollut muualla, joten hän ei tiennyt siitä, vaikka ihmettelikin pari päivää aiemmin, kun oli kotia tullessaan löytänyt minut sammuneena eteisen lattialle. Sekin oli rankka ilta. Olin nimittäin ollut kävelyllä, mutta itsetuhoiset ajatukset valtasivat pääni, joten päätin mennä baariin ja tuo oli lopputulos.

Olin erittäin lähellä luovuttaa kaiken suhteen, mutta en tiedä. Olisihan se aika helppoa, jos miettii, mutta sitten taas tiedän, että se olisi ihan kaiken loppu, mutta toisaalta mitä menetettävää minulla edes oli , kun Y/N:kin oli tuossa kunnossa.

Niin ei mitään, joten siinä hetkessä päätin, että lopetan kaiken. En vain kestä enään. Lähdin hitain askelin kohti tämän talon ulko-ovea, mutta havahduin, kun kuulin Ollin tulevan tänne päin.

"Minne sä oot menossa?" Olli päätti kysyä.

"Pois...kokonaan..." Ajattelin mielessäni, mutta en sanonut sitä ääneen.

"Mä meen kävelylle" Sanoin nopeasti ja yritin näyttää rennolta ja iloiselta.

"Okei no hyvä on..." Olli epäröiden vastasi lauseeseeni.

"Kyl sä pärjäät Y/N kanssa, ja sano sille terveisiä multa pilven reunalta" huikkasin nopeasti ja lähdin ennen, kuin Olli ehti sanoa mitään.

Olin vihdoin ulkona ja kohta olisin pilvenreunalla. Olin jättänyt Y/N kirjeen tätä hetkeä varten. Sitä varten olin äsken käynyt Ollin luona katsomassa Y/N ja vaivihkaa ujuttanut kirjeen, jossa oli viimeiset sanani hänen tyynynsä alle.....