Se on sitä elämää~Y/N || Blind Channel

13.Pitäskö sittenki vaa uskoa kohtaloon?

Y/N

Olimme Ollin kanssa juuri tulleet Ollin kämpille. Mä olin menny vaa istumaan sohvalle koska halusin vielä katsoa Alexin kirjettä. En vain vieläkään uskonut, että tämä on minun viimeinen muistoni hänestä...ainut mitä hänestä on jäljellä... Minua harmittaa myös, että hän ei puhunut minulle siitä, mitä tunsi.

"Ajattelikohan se et ei voi puhuu mulle, koska mä oon kärsiny nii paljon..." Mietin melkein itkien.

Mutta noh turhaan, koska enhän mä koskaan enään siihen vastausta saisi. Ainut asia, jossa oli edes jotai vastauksia Alexin tunnetiloihin, joita hän kävi läpi oli siinä kirjeessä...tässä joka on juuri nyt kädessäni...

Luin sitä ja kyyneleet tulivat taas uudelleen. Minusta tuntuu, että joka kerta kun edes kuulen Alexin nimen kyyneleet tulevat väkisin.

"Pitäisköhän mun vaa yrittää päästää tästä irti ja uskoa mun kohtaloon, että jotain hyvää vielä tulee..." Ajattelin, koska haluaisin oikeasti tämän tuskan pois, mutta en todellakaan sillä, että lähtisin ennen aikojani.

Hetken päästä kuulin, kun Olli oli kävelemässä keittiöstä tänne. Olin melkein jo vahingossa unohtanut, että hän on täällä tai no, että minä olen hänen asunnossaan.

"Mitä mietit?" Olli kysyi istuessaan sohvalle.

"Elämää...ja vähän kaikkee mahollista" Vastasin hieman epämääräisesti.

"Hei Y/N, mä tiiän, että sulla on tosi vaikeeta ja rankkaa nyt mut sanon kuitenki et mä oon tässä, jos sä ikinä koskaan haluut puhuu ni oon avoin" Olli sanoi ihanan rauhallisella äänellään.

"Okei okei Y/N nyt hold up....mitä sä just aattelit...ooks sä nyt jo rakastunu Ollii tai jotai...." Ajattelin ja melkein panikoin mielessäni.

"Y/N kaikki hyvin et jotenki vaikuta omalta itteltäs?" Olli vielä kysyi.

"Ööö ei tai siis joo tai ku en mä tiiä...." Sopersin ja huomasin taas itkeväni.

"Okei tuus tänne" Olli sanoi ja otti minut halaukseen.

Nojasin taas Olliin ja itkin. Tunsin Ollin käden silittävän selkääni ja jotenkin se rauhoitti minua.

"Haluuks kattoo jotai leffaa?" Olli kysyi minulta hetken päästä kun olin rauhoittunut.

"Joo katotaan vaa" Vastasin hiukan hymyillen.

Päädyimme lopulta johonkin kauhuleffaan. En tykkää katsoa kauhuleffoja, koska ne ovat vain niin pelottavia, että en pysty. Huomasin säikähtäväni kaikkea elokuvassa.

"Haluuks tulla tänne mun kainaloo, ku sua selvästi pelottaa aika paljon" Olli kysyi, kun huomasi, että säikähdän koko ajan.

Hetken päästä käperryin Ollin kainaloon. Siinä oli itseasiassa aika mukava olla. Ei ainakaan ollut kylmä ja Olli oli vain tosi ihana ihminen. Jonkun ajan päästä huomasin, että elokuva oli loppunut ja tajusin, että olin ilmeisesti nukahtanut tähän Ollin kainaloon. Ei siinä ei se minua kyllä haitannut vain päin vastoin, mutta en tiedä Ollista.

Kuitenkin kaikesta huolimatta päätin kysyä pääsisinkö ensi yöksi Ollin viereen.

"Pääsenks sun viereen yöks?" Kysyin varovasti katsoen häntä koiranpentu ilmeellä.

"Tottakai sä pääset ihana Y/N" Olli vastasi eikä vissiin itsekkään tajunnut, että sanoi minua ihanaksi, mutta tuo ei minua haitannut se oli vain tosi söpöä ja ihanaa...

_______________________________________________----------------------------------------------------------------------

Moiii!!!
Eli joo päätin nyt taas kirjottaa vähä ees jotai jatkoo tälle ja jooh... Toivottavasti tykkäätte tästä, vaik tää on ehk vähä tylsä luku mut ainaki luettavaa. Mutta joo yritän tehä tätä mahollisimman aktiivisesti, mut nyt vaa on kouluhommii ja oon ite tosi väsyny ni en sit vaan yksinkertasesti koulun lisäks välttämättä jaksa tätä kirjottaa nii paljoo. Mut en oo ainakaa lopettamas ennen ku saan tälle sit jonku kivan ja järkevän lopun ja jonkun verran viel lisää pituutta. Mutta joo nyt mä varmaa alan yrittää nukkuu et jaksan huomenna aamul herää joten joo toivottavasti tykkäätte ja mielelläni otan teiltä lukijoilta kommentteja tästä vastaan ja saa myös laittaa ideoita miten te haluisitte, että tää jatkuu.

Mutta nyt Moikkaa!!!🤎✨

Hyvää lukuhetkee ja kivaa viikkoo teille✨🖤