Se on sitä elämää~Y/N || Blind Channel

7.Ostoksia ja lukion suunnittelua

Y/N

Klo 8.00

"Huomenta rakas", kuiskasin Alexin korvaan herätessäni.

Alex ei tästä heti herännyt ja hänen hiuksensa olivat hänen naamallaan, joten siirsin niitä hellästi. Alex heräsi sitten siihen, vaikka ei minun ollut tarkoitus sillä häntä herättää.

"Huomenta muru", Alex sanoi hänen unisella aamu äänellään, joka oli kieltämättä ihanaa.

"Mä voin laittaa meille aamupalaa tänää",  huikkasin Alexille mennessäni jo keittiöön päin.

"Selvä, jos sä niin haluut", Alex vastasi lempeästi.

Aamupalalla

"Vähänkö sä teit ihanan aamupalan Y/N, oot tosi taitava!", Alex kehui.

"No mitäs pienistä!", Vastasin huolettomasti hänelle.

Alex

"Mitä jos mentäis sinne ostoksille nyt jo heti aamupalan jälkeen?", kysyin Y/N:lta.

"Joo käy mulle!", Y/N vastasi ihanasti, niin kuin aina.

Klo 12

Olemme lähdössä nyt sinne ostoksille Y/N:n kanssa. Odotan innolla tätä reissua, sillä rakastan yhteisiä shoppailureissuja hänen kanssaan.

Kävimme ostamassa uusia vaatteita ja myös jotain muitakin juttuja koulua varten. Meillä oli hauskaa ja päätimme lopulta vielä käydä kahvilla, jota emme olleet tehneet sitten ensimmäisten treffiemme jälkeen.

Klo 15

Olemme vihdoin lähdössä takasin kotiin päin. Kävelemme vesisateessa pitkin katuja käsi kädessä ja nauramme samalla kun juttelemme kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä. Nauran ku Alex sanoo, että minulla on söpö hymy. Sen jälkeen hän jatkaa vielä sanomalla, että minulla on ihana nauru, joten nauran vielä entistä enemmän ja Alex vain katsoo minua hymyillen.

"Mitä mietit rakas?", päätän lopulta muutaman hiljaisen hetken jälkeen kysyä.

"Sua, meitä, ja kaikkee ihanaa", Alex vastaa minulle hymyillen.

"Mä rakastan sua" , päätän lopulta sanoa samalla, kun liikahdan lähemmäs häntä kävellessämme kohti talomme rappukäytävää.

"Niin mäkin sua", Alex vastasi kietoen kätensä ympärilleni.

Alex alkaa kaivaa avaimia takkinsa taskusta samalla ku minä edelleen nojaan häntä vasten ja odotan, että pääsemme vihdoin kotiin ja sisälle lämpimään.

Nimittäin no Alexista en tiedä, mutta minulla oli ihan älyttömän kylmä, koska vaatteeni olivat kastuneet ulkona eikä siellä tänään ollut kauhean lämmin sää toisin kun pari viikkoa sitten, kun oli ainakin 20 astetta lämmintä.

Alex löysi vihdoin avaimensa ja menimme sisälle. Sanoin heti, että menen vaihtamaan vaatteeni ja Alex sanoi vain laittavansa ostokset paikalleen ja käyvänsä suihkussa sen jälkeen.

*Timeskip*

Olimme vihdoin kotona. Meidän piti tänään kokata yhdessä, mutta olemme molemmat sen verran väsyneitä, että päädymme lopulta vain tilaamaan pizzaa.

Pizzat onneksi tulevat nopeasti, joten pääsemme nopeasti syömään. Alex halusi päättää leffan, jota katsoisimme, joten suostuin ideaan ja menimme olohuoneeseen syömään.

Kaikki meni hyvin ja pystyin syömään, kunnes ahdistus valtasi taas pääni....

"Mitä jos mä lihoon iha liikaa jos syön tän koko pizzan...."

"Mitä jos mä vaa alan voimaa pahoin, jos syön tätä...."

"Ei en mä voi syyä tätä..."

"Mut Alex...mitä jos se näkee et en syö tätä..."

"Mitä mä voin sanoo Alexille...."

"Ei en haluu syyä..."

"Mun on pakko päästä pois nyt heti...."

"Mä meen vessaan ni voin itkee ilman et Alex näkee...."

"Paitsi mitä se ajattelee, ku yhtäkkii lähen vaa vessaa ja en oo syöny tost paljoo mitää ja se kuiteki tietää jotai täst...."

"Ei ei eii..."

"Ihan sama mä vaa meen nyt sinne vessaa"

Nieleskelin kyyneleitä ja lähdin kävelemään kohti vessaa. Alex ei onneksi kuullut pientä nyyhkytystäni, joten pääsin livahtamaan pois olohuoneesta.

Kun pääsin vessaan, nojasin seinää vasten, painoin pääni käsiini ja liu'uin hitaasti seinää pitkin lattialle istumaan. Päätin hetken tuijottaa seinää ja pari kyyneltä valui hitaasti poskeani pitkin. Hetken päästä painoin pääni polviini ja kyyneleitä alkoi tulla entistä enemmän, kunnes hiljainen nyyhkytys yltyi äänekkämmiksi niiskauksiksi ja pian kuulin koputuksen vessan ovelta.

"Y/N ootko sä siellä?", kuului Alexin ääni.

En vastannut mitään jatkoin vaan itkemistäni.

"Y/N oikeesti onks kaikki hyvin, oon älyttömän huolissani susta", Alex lopulta sanoi ja avasi oven.

Kuulin hänen äänestään, että hän todella oli huolissaa minusta, ja nyyhkytykseni vaan jatkui, en vain pystynyt lopettamaan sitä. Olin aivan liian ahdistuneessa ja paniikin omaisessa tilassa, että olisin pystynyt tekemään mitään.