Se on sitä elämää~Y/N || Blind Channel

11. Kuka helvetti sä oikeen oot?!

Olli

Y/N poikaystävä oli lähtenyt kävelylle. Ihmettelin miksi hän lähti niin myöhään, ja hän on muutenkin ollut jo monta tuntia poissa. Kävin vielä itse katsomassa Y/N. Hän oli kieltämättä söpö, vaikka makasikin sohvallani pyörtyneenä. Ajattelin mennä jo nukkumaan, koska väsytti ja Alex ei varmaan enään tulisi takaisin tänne.

Alex

Olin vihdoin paikassa, jossa minun oli tarkoitus tehdä tämä. Vanhalla sillalla, keskellä yötä, ja sen alapuolella voimakkaasti virtaava, erittäin syvä joki.

Kävelin hitaasti kohti siltaa, kyyneleet valuivat poskiani pitkin, olin ihan tuskissani, halusin vain tämän tuskan pois, halusin sinne pilven reunalle, jossa tätä tuskaa ei olisi.

Pian tein sen, mitä halusin...tiputtauduin sillalta alas, ja tiesin, että tästä ei olisi paluuta....

Tipuin jokeen, tunsin kun vesi tunkeutui keuhkoihini ja minun oli yhä vaikeampi hengittää, myös jalkani kolahti kovaa johonkin, mutta sen enempää en ehtinyt tuntea, kun koko tajuntani pimeni....

*Timeskip seuraava aamu*

Olli

Heräsin, kun auringon valo tuli suoraan huoneeseen. Minua ei ihme kyllä väsyttänyt yhtään, vaikka olin valvonut eilen erittäin myöhään. En vain ollut pystynyt nukkumaan, koska koin jotai pakollista tarvetta koko ajan katsoa heräisikö Y/N, sekä tarkistaa, että hänen sydämensä lyö vielä.

Päätin nousta ylös ja mennä heti olohuoneeseen kurkkaamaan, onko Y/N hereillä. Menin istumaan sohvan reunalle ja päätin silitellä tuon kauniin naisen hiuksia. Hänen hiuksensa olivat niin pehmeät ja ihanat. Päätin mennä tekemään aamupalaa ja keittämään kahvia, jos hän vaikka siinä välissä heräisi.

Hetken päästä kuulin olohuoneesta varovaisen haukotuksen ja päätin mennä katsomaan, mikä olotila Y/N:lla olisi herätessään.

"Missä mä oon ja kuka helvetti sä oikeen oot?" Y/N mumisi sohvalta.

"Moi! Mä oon Olli Matela ja sä oot mun kotona" selitin hänelle.

"Miks helvetissä mä oon vieraan miehen kotona sen sohvalla makaamassa?" Y/N jatkoi kyselyä.

"Nokun siis törmäsit eilen mun autoon sit pelastin sut sieltä tieltä ja toin tänne mun asuntoon, että nään sitte ku heräät, koska olit pyörtyneenä koko yön" selitin Y/N:lle rauhallisesti.

"Öööm ookei... Tietääkö Alex et mä oon tääl?" Y/N vielä jatkoi.

"Jooo se kävi täällä illalla, mut sit se lähti lenkille enkä oo valitettavasti nähny sitä sen jälkee" kerroin.

"O-okei" Y/N melkein itkien sanoi.

"Tein sulle aamupalaa, jos maistuu" Sanoi vielä lähtiessäni keittiöön.

"Okei joo mä tuun kohta, mut saisinks mä lainaa sult jotku vaatteet, ku nää mun omat on vähä epämukavat?" Y/N nopeasti kysäisi.

"Jooo tottakai, mun vaatekaappi on siel makuuhuoneessa, ni kato sielt jotai kivaa" vastasin hänelle.

"Kiitos!" Y/N huikkasi.

"Eipä mitää!" Vastasin vielä takaisin ennen, kuin aloin juomaan kahviani.

Y/N

Menin Ollin vaatekaapille etsimään jotkut kivat vaatteet. Löysinkin sieltä aika nopeasti mustat shortsit ja mustan We are no saints hupparin. Laitoin ne päälleni ja menin keittiöön syömään Ollin tekemää aamupalaa.

Olli oli syönyt ennen minua, joten hän meni laittamaan sohvalta petivaatteeni pois. Hetken päästä Olli tuli keittiöön joku ihan, kuin kirje kädessään.

"Tää on vissiin sulle" Olli sanoi näyttäen kirjettä, jonka päällä luki Alexilta<3 Y/N:lle.

Päätin avata kirjeen ja aloin lukemaan sitä, mutta aloin itkemään jo ekan lauseen kohdalla. Kirjeessä luki....

"Y/N mä oon pahoillani, mä en vaan kestänyt enään. Mun pää on liian täynnä kaikkee. Mulla ei ollut enään mitään menetettävää. Haluun sun tietävän et, vaikka mä rakastin sua mun oli vaikeeta olla sun kaa, mutta se ei ollut sun vika tai johtunut susta. Mä vaan ite olin niin sekasin päästäni, että en vain kestänyt.

Anteeksi Y/N!
Nyt kun luet tätä kirjettä olen tuolla jossain pilven reunalla... Tiedän se tuntuu varmasti tosi pahalta susta, mutta mun oli pakko tehä se. Mutta muista, että sä oot vahvin nainen, jonka oon koskaan tuntenu. Sä selviit mistä vaan tapahtu sitten mitä tahansa!! Pidä hauskaa sitten, kun taas jaksat! Äläkä jooko tuu mun perää ennen aikojas! Sanon vielä kerran Anteeksi Y/N!

P.S se Olli, jonka luona oot nyt on super mukava ihminen, joten sun ei tarvii pelätä sitä. Sä voisit vaikka jäädä asumaan sen luokse, koska se asunto, missä mun kaa asuit hajos kokonaan. Ja muuten viel et se Lukio keskeyttettiin kokonaa, koska se koulu purettiin ja ne kaikki opettajat kans menetti työnsä.

Mut nyt....
Vietä hyvä elämä Y/N! Nauti elämästä ja pidä hauskaa!

Anteeksi vielä ja kaikella kunnioituksella ja rakkaudella Alex<3"

Itkin....Tunsin kyynelten virran poskillani. Tiesin olevani Ollin luona ja, että Olli kuulisi itkuni, mutta en välittänyt.

En vain uskonut tätä todeksi. Ei sillä että epäilisin Alexia, mutta että hän oikeasti oli tehnyt itsemurhan....

Pian kuulin Ollin tulevan keittiöön. Hän näki kyyneleeni ja kuuli nyyhkytykseni. Ennen kuin hän ehti kysyä mitään näytin hänelle kirjettä. Hän luki sen ja sen jälkeen tuli halaamaan minua.

"Voi Y/N mä oon niin pahoillani, mut lupaan olla sun tukena tässä asiassa" Olli vielä sanoi.

En ole varma kuinka kauan halasimme, mutta jossain vaiheessa Olli kysyi halusinko lähteä hänen mukaansa studiolle, jossa oli kulma hänen bändikaverinsa harjoittelemassa.

Vastasin myöntävästi, koska ainakin saisin ajatukseni muualle.

Pian olimmekin jo Ollin autossa matkalla studiolle...