Se on sitä elämää~Y/N || Blind Channel

20.The end

Niko

Olimme matkalla sairaalalle Y/N:n kanssa. Lauloimme taas jotain random biisejä, joita sattui tulemaan radiosta. Y/N oli älyttömän hyvä laulaja. Rakastin kuunnella hänen lauluääntään, mutta nyt asiaan. Olli on siis edelleen sairaalassa ja sain soiton sieltä hetki sitten. Lääkäri sanoi, että Ollin tila on vakaa, joten voisimme tulla Y/N:n kanssa tapaamaan häntä. Olimme melkein sairaalalla ja vilkaisin sivusilmällä vieressäni istuvaa Y/N:aa. Hänen silmänsä kiiltivät sen verran, että pystyin huomaamaan hänen itkevän hiljaa.

Pysäköin pian auton parkkipaikalle. Y/N oli nousemassa autosta, joten pysäytin hänet nopeasti nappaamalla hänen ranteestaan kiinni.

"Y/N kai tää on varmasti okei sulle mennä tonne?" Kysyin huolta täynnä olevalla äänelläni.

"Joo on se, haluun vaa selvyyden asioihin siinä kaikki", Y/N lopulta pienen hiljaisuuden jälkeen vastasi.

Nyökkäsin. Nousimme autosta ja laitoin vielä auton ovet lukkoon ennen kuin lähdimme kävelemään kohti sairaalan pääovia.

Y/N

Kävelimme Nikon kanssa sairaalaan sisälle. Heti ensimmäisenä nenääni tuli se sairaalan ominainen haju, joka oli tullut vähän liiankin tutuksi minulle menneisyyteni vuoksi.

Menimme hissiin ja painoimme nappia, joka veisi meidät kolmanteen kerrokseen. Kun olimme oikeassa kerroksessa etsimme huoneen numero 69 ja koputimme sen oveen.

Pian oven avasikin se samainen lääkäri, joka oli ollut siellä viimeksikin. Hän päästi meidät sisään. Astuin huoneeseen ja näin hereillä olevan Ollin. En tiennyt mitä ajatella. Olihan tämä outoa sen jälkeen, mitä oli tapahtunut. Mutta tulin hakemaan vastauksia ja niitä myös aijon saada.

"Olli?" Sanoin kysyvästi katsoen samalla häntä.

"Y/N? Säkö se oot?" Ollin ääni kysyi.

"Joo oon", vastasin hieman hämilläni siitä, että Olli ei muistanut minua.

Olihan hän toki ollut sairaalassa tajuttomana lähes vuorokauden ympäri, mutta silti. Toivon vain, että hän muistaisi, mitä oli tapahtunut ennen tätä.

"Olli voinko kysyä pari kysymystä?" Aloitin varovasti.

"Juu kai sä voit eriasia on sit et osaanko mä niihin vastata", Olli hetken miettimisen jälkeen sanoi.

"Okei no mitä sä teit sinä yönä, kun mä en tullutkaan illalla ajoissa kotiin ja et kysyny että miks?" Kysyin rauhallisesti.

"Mä...en muistanu kysyy....tai ku mun exsä joka ei oo mikää kauhee mukava ihmine tai siis siitä vaa tuli iha helvetin hullu sen jälkee ku erottii ja se oli pettäny mua jonku toisen miehen kaa ja se mies oli joku huumediileri joka oli myyny sille jotai kamaa...", Olli selitti hitaasti muistellen tapahtumia.

"O-okei....", Vastasin epäröiden.

Onneksi Niko oli siinä vieressä sillä en olisi selviäisi tästä ilman häntä. Olisin nytten jo varmaan aivan hajalla ilman Nikoa.

"Mutta siis mitä tästä sun exsästä?" Kysyin vaikka melkein jo pystyin päättelemään, mitä luultavasti tapahtui.

"Noh se...se tuli mun kotiovelle...sit se hakkas ovee eikä lopettanu ennen ku päästin sen sisälle...sit se yritti saada mut sen kans sänkyy mut en suostunu ja se kävi muhun käsiks...sit se...se raiskas mut...ja noh koitin laittaa vastaa...mut se oli ilmeisesti ottanu jotai aineita ku se oli ihan hullu ja sekasin ja loppuje lopuks muistan olleeni vessan oven lähel ku se löi mua ja....ja mun päässä pimeni...enkä kuullu ku vaa kauheeta kolinaa, jonka jälkee kaikki pimeni....", Olli selitti ja kyyneleet valuivat hänen muistellessaan tapahtumia.

"Mä...mä oon sanaton", sepitin itkunsekaisin sanoin.

Tunsin pian Nikon lämpimät kädet ympärilläni. Se oli ihanaa. Olin niin kiitollinen Nikolle kaikesta oikeasti en vain voi sanoa sitä tarpeeksi monta kertaa.

"Pitäiskö meijän lähtee sä vaikutat ihan väsyneeltä ja järkyttyneeltä?", Niko pikemminkin totesi, kuin kysyi pian sen jälkeen kun olin jotenkin edes rauhoittunut.

"Oota mun pitää viel sanoo yks juttu Ollille", totesin nopeasti.

"Olli...mä oon pahoillani tästä, mut mä en enään pysty olemaa sun kanssa...vika ei ole sussa älä ymmärrä väärin mut tajusin olevani oikeesti rakastunu ihan toiseen ihmiseen enkä haluu satuttaa sua saatika leikkii sun tunteilla...", Selitin kyynelten valuessa poskilleni.

Itken usein tosi monesta asiasta. Ei se sillä tavalla haittaa, koska tunteiden näyttäminenhän on vain hyvä asia, mutta silti en tiedä. No olen kuitenkin hyväksynyt sen, että tälläinen minä olen ja tunteellisuus on osa minua ehkä jopa vahvuus, jos sen sellaiseksi kääntää.

"Okei Y/N mä ymmärrän, hyvä että olit mulle rehellinen, kiitos siitä, ja toivon sulle kaikkea hyvää tän ihmisen kanssa, jota rakastat kuka tahansa se ikinä onkaan", Olli sanoi hyväksyvästi ja selkeästi ymmärtäen.

Pian lähdimme Nikon kanssa sairaalalta. Kävelimme autolle ja Niko avasi auton ovet. Istuimme autoon ja ennen kuin Niko ehti käynnistää sen keskeytin hänet.

"Niko oota vähän!" Huudahdin tälle ihanalle miehelle.

"No mitä nyt Y/N? Onks kaikki hyvin?" Niko heti kysyi.

Ai että mä rakastan tota Nikon huolehtivaisuutta ja sitä miten se välittää tosissaan.

Okei okei nyt asiaan.

"Joo kaikki hyvin", vastasin nopeasti.

"Mä vaan siis mun pitää kertoo sulle yks juttu nyt heti", jatkoin päättäväisesti.

"No anna tulla!" Niko kiinnostuneena sanoi.

"Mä rakastan sua!" Pamautin lauseen suustani sen enempää miettimättä oliko se järkevää vai ei. Mutta syteen tai saveen ainakin yritin ja se on tärkeintä.

"Wow Y/N!" Kuulin Nikon suusta.

"Mut niin mäkin sua!" Niko lopulta myönsi.

Niko katsoi minua silmiin. Sen enempää miettimättä ihanaa katsekontaktiamme. Painoin huuleni tämän ihanan miehen huulille ja suutelin häntä. Niko vastasi suudelmaan ja se hetki jäi ikuisesti muistoihini. Ensimmäinen suudelma tämän rakastamani miehen kanssa. Nyt tiedän, mitä on tosi rakkaus. Sitä ei ole mietitty. Se on vain kirjoitettu tähtiin, ja se tulee ihan puskista. Sellaista se on rakkaus. Niin kaunista ja kamalaa yhtä aikaa. Sitä on rakkaus.

----------------------------------------------------------------------_______________________________________________

Loppusanat

Nonii tässä tää nyt ois. Vihdoin ja viimein.

Pahottelen vielä, jos on kirjoitusvirheitä niitä nimittäin helposti tulee yöllä silnät ristissä kirjottaessa. Mutta sisältö ja tarinankulku on tärkeintä eikä muutamat kirjoitusvirheet toivottavast mitää haittaa.

Haluun vielä kerran kiittää kaikkia, jotka on jaksanu lukee ja olla mukana tänne asti kiitos kaikist lukukerroist ja voteist sekä kommenteist joita on myös muutama tullu.

Tälleen tää nyt loppu. Mut edellisen tarinan loppu on uuden alku eiks nii?

Mut joo siis saatan alottaa uutta tarinaa tässä jossain vaiheessa, mutta en vielä lupaa mitää nimittäi en oo iha satavarma viel siit millasta sit ois tulossa mutta aika näyttää.

Nyt sanon vielä kiitokset ja heipat vähäks aikaa ja katotaa nähäänkö uusien tarinoitte parissa pian.

Mut siihen asti kiitos ja heippa!<3

<3:Kirjoittaja🖤🥀