Se on sitä elämää~Y/N || Blind Channel

5.Uusi alku?

Y/N

Heräsin klo 8.30, kun auringon valo heijastui ikkunasta sisälle. Olin nimittäin unohtanut laittaa pimennysverhot kiinni. Alex heräsi samaan aikaan kanssani ja pussasi minua samalla pitäen kiinni kädestäni. En jaksanut nousta, joten jäin makaamaan sängylle, kun Alex meni tekemään meille aamupalaa. Ajattelin, että nyt voisin yrittää syödä edes jotain, koska minulla oli erittäin heikko olo ja minua pelotti, että pyörtyisin taas niin kuin olin pyörtynyt muutama päivä aikaisemmin. Alex onneksi ymmärsi, mutta hän kantoi minut keittiöön ja pyysi minut istumaan pöydän ääreen ja antoi minulle lasillisen vettä.

*Timeskip aamupalaan*

Alex oli tehnyt ihanan aamupalan meille kahdelle. Hän oli jopa laittanut sen talomme terassille, jotta voisimme syödä ulkona aamuauringon alla. 

Alex

"Hei Y/N mul ois sulle kysymys", aloitin varovasti.

"No kysy pois kuhan se ei oo suoraan muhun liittyvää", Y/N vastasi epäröiden.

"No siis ajattelin, jos haluisit hakee mun kaa siihe uuteen lukioon, joka avataan tänä syksynä", kerroin toiveikkaana hänelle.

"No voisinhan mä halutakki, jos saisin aikaan vaikka jonkinlaisen ns. uuden alun",  Y/N vastasi Alexille mietteliäästi.

"Jess! Mennäänkö heti katsomaan koneelta hakulomaketta?", kysyin iloisena.

"Tottakai!!", Y/N vastasi.

Menimme Y/N:n kanssa katsomaan lukion hakulomaketta ja löysimme sen nopeasti. Aloimme yhdessä täyttää kohtia ja pian olimme saaneet lomakkeet valmiiksi siihen kuntoon, että ne voisi lähettää koululle. Kun olimme lähettäneet lomakkeet, aloimme katsomaan elokuvaa yhdessä ja Y/N tuli syliini ja pian nukahti siihen, joten kannoin hänet sänkyyn ja menin itse hänen viereensä nukkumaan.

Heräsimme yhdessä uuteen aamuun väsyneinä sillä olimme molemmat heränneet kauheaan painajaiseen keskellä yötä emmekä olleet oikein nukkuneet sen jälkeen. Odotimme lukiolta vastausta sillä sivustolla oli lukenut, että vastaus lähetettäisiin nopeasti.

Y/N

Olin onnellinen, että olin uskaltanut hakea Alexin kanssa lukioon, vaikka se oli aluksi pelottanutkin minua. Mutta luotin vahvasti siihen, että Alex osaisi hoitaa homman niin että voisimme olla kahdestaan mahdollisimman paljon ja että pääsisimme samoille tunneille. Siinä samassa kännykkämme piippasivat. Se oli viesti lukiolta, jossa luki, "onnittelut pääsitte sisään, tervetuloa uuteen musiikilliseen taidelukioon"

"Vau!", ajattelin vihdoin pääsisin toteuttamaan unelmiani ja ehkä jopa nauttimaan elämästä. Olin odottanut tätä niin kauan, mutta nyt vihdoin elämäni alkoi taas hymyillä ja odotin innolla lukion ekaa päivää, joka olisi jo parin viikon päästä, joten sitä pitäisi alkaa jo suunnitella.