Dad and daughter [Blind Channel]

Luku 14. Jodan

AMELIAN POV:

Isä tunnusti juuri olevansa miehiin päin. Nyt aloin jo innostua.

Jos isälle ja Aleksille tulisi juttua, hänestä voisi tulla minut toinen isäni. Ja sitä minä haluan.

Nyt olisi aikaa mennä kouluun. "Heippa isi, mä lähen nyt." huudan hänelle.

"Hei oota, mä voin viedä sut kouluun." tämä huutaa takaisin minulle.

"No, jos sä niin haluat." huudan takaisin. Laitan oven kiinni ja odotan että isä tulisi.

Viimein hän tuli, nyt lähdetään.
Pääsimme koulun pihalle. Astuin ulos autosta.

"Heippa, oot rakas." isä sanoo. "Heippa, säki oot rakas." vastaan ja laitan oven kiinni.

Nyt sitten lähdin kävelemään sisälle. Näin Nikon.. Hän pussaili siinä jonkun toisen tytön kanssa.

Silmäni kostuivat. Viha kasvoi sisälläni. Lähdin tätä kohti.

"Miten vitussa sä saatat tehä tän mulle?!" huudan. Niko kääntyy minua kohti, samoin tämä tyttö.

"Mitä? Mistä sä puhut." hän kysyi. "No vittu mistäköhän?!" huudan nyyhkyttäen.

"Sä vittu kutsuit mut ulos!" lisään. "Mitä! Sä ite teit mulle oharit!" tämä huutaa takaisin.

"NO EN VITTU TEHNY!" jatkan tätä väittelyä. "Sä et koskaan ilmestynyt sinne!" Niko huutaa.

"NO ANTEEKS VAA JOS MUT RAISKATTIIN SILLON!" huudan itku kurkussa.

Niko, tämä tyttö ja kaikki jotka kuulevat huutoni, jähmettyvät.

Tajutessani tämän, lähden juoksemaan kotia kohti. Lintsaisin koko lopun päivän.

En halunnut enään olla täällä. Matkalla kotiini, oli yksi silta. Nyt aijjon lähteä, enkä tulisi koskaan takaisi.

Näen kuitenkin Tommin auton. Juoksin äkkiä tämän sillan alle, sillä sinne pääsi.

Hengähdän. Istuin maahan. Siinä oli pieni betoni kurotus. Istun tämän seinää vasten.

Kuulen kuinka joku muukin juoksee tänne. Katson tämän pojan naamaa.

Hän oli aika komea.. Hups. "Ai, anteeks." tämä pyytelee anteeksi, tänne tulosta.

"Ei se mitään." vastaan. "Mä oon Jodan." hän esittäytyy. "Kiva nimi. Mä oon Amelia." vastaan.

Tuo oli se samainen poika, joka oli erään kerran istunut viereeni käytävälle.

"Kavereita?" Jodan kysyy, kun ojentaa kätensä sovinnon merkiksi.

"Toki!" sanon reippaana. Jodan istuu viereeni. "Mitä sä tääl?" tämä kysyy.

"Lähdin karkuun koulusta." vastaan apeana. "Ai.. Okei, itse mä tulin äitiä karkuun." Jodan vastaa.

"Minkä ikänen sä oot?" hän kysyy. "Mä oon 13, täytin toukokuussa." vastaan.

"Ai, kiva. Mä oon 14." tämä vastaa. Hymyilen Jodanille. Minulle alkoi tulla kylmä.

Olihan marraskuun viimeinen päivä. Kun kouluni olisi normaalisti loppunut, lähdin silloin kotiin.

Pääsin rappuuni. Koti oveni edessä, minua alkoi jännittämään.

Entä jos isi tietää että lintsasin. Katon wilman. No sinnehän on pärähtänyt merkintä siitä.

Vittu vittu vitun vitun vittu, voi vittu. Mietin itsekseni. Keräsin rohkeutta hetken.

Sitten tein sen. Menin sisään. Avasin oven ensin. Huomasin, ettei isä ole kotona. Sillä takkia ei näy.

Hyvä.. Mutta sitten kuulen kolahduksen. Minua alkoi pelottamaan, ja paljon.

Ahdistuin. No, sitten sain paniikki kohtauksen. En muista jälkeenpäin mitään.

Havahduin siihen, että isä piti minua kainalossaan sohvalla.

Aleksi oli toisella puolellani silittelemässä minua. Pian se loppui..

Siis ahdistuneisuus. Nojasin päälläni isin rintakehään. Taas..

"Amelia kulta, miks et ole ollu koulussa?" isi kysyy. Ahdistun taas, mutta vain vähän.

"N-N-Niko.." vastaan änkyttäen. "Niko?" Aleksi ihmettelee. "Yks poika." isä selventää.

"Mitä tapahtu?" isi jatkaa. "S-sillä oli joku toinen.. Ku, tein muka sille oharit..

Sit möläytin sen sille." sanon itkien. "Minkä möläytit?" isä kysyy.

"Sen.. Että mut raiskattiin." vastaan, ja melkein heti tajuan möläyttäneeni sen taas.

Sillä Aleksi ei tiennyt siitä.
________________________________________
Tähän väliin tällänen, et teen tätä kirjaa 40 lukuun asti, ja lupaan et lopussa on draamaa. Oon kirjottanu tän jo melkei loppuu.