Dad and daughter [Blind Channel]

Luku 18. Luoti

AMELIAN POV:

Minun piti lukea isäni antama kirje. Otin tämän mustan laatikon pohjalta.

"Rakkaani, lähdemme viettämään uuttavuotta Italiaan, Roomaan.

Tässä tulee samalla paljastus, minkä vain Amelia tiesi. Minä ja Aleksi seurustelemme.

Joten, hän lähtee myös mukaamme. Toivoisin, että tämä olisi hyvä joululahja. T:Isä." luen tätä itkien.

Menen halaamaan isiä. "Hetkonen.. Ootteko te yhessä Aleksin kanssa?" Joonas kysyy.

"No ihan näin varmuuden vuoksi jos et kuunnellut äsken, niin kyllä." isi vastaa ylpeänä.

"Onnee!" kaikki toivottaa vuorotellen. Itken edelleen siitä, että näkisin mummin, papan ja tätini.

En muista heistä mitää, sillä olin niin pieni vielä silloin. Kaikki ovat jo lähteneet, paitsi Aleksi.

Hän jäisi meille yötä. Isä teki meille aamupalaa, paistoi pekonia ja kananmunaa.

"Aleksi." aloitan. "Niin?" tämä jatkaa. "Voidaanko hakee se sun koira tänne?" kysyn.

"Joo, voitaisiinhan me hakea Rilla. Sopiiko se Olli?" Aleksi varmistaa.

"Joo toki sopii." isä vastaa. "Mä tuun sun mukaan." sanon äkkiä.

"Läheks sä isä?" huudan tälle. "En mä nyt taida." saan vastaukseksi.

"Eiköhän mennä!" Aleksi tuhahtaa. Lähdemme laittamaan kenkiä ja takkeja, sitten pääsemme jo Aleksin autolle.

"Mennääs." tämä sanoo. "Joo mennää jo!" innoitsen. Unohdin puhelimen kotiin, joten nyt katson maisemia.

Pääsemme Aleksin kämpälle, Rilla on heti meitä vastassa. Tämän häntä heiluu kuin vispilä.

Laitoimme kaulapannan ja hihnan, sitten vain takaisin kotiin.

Pidin Rillaa sylissäni koko matkan. Hän kyllä yritti vähän väliä mennä Aleksin syliin.

Nyt olimmekin jo kotona. Rilla hyppäsi heti sohvalle. Isä meni silittämään tätä ihanaa koiraa.

Menin isän viereen, hetken päästä nukahdan tämän lämpimään kainaloon.

OLLIN POV:

Amelia nukahti juuri. Pitäisi vielä herättää tämä, sillä olihan tuon pesulla käytävä.

En kuitenkaan enään kehdannut tehdä sitä, joten vein tämä suoraan nukkumaan.

Kello oli 00:58. Huomenna pitäisi pakata, tiedän että italiassa on fanejamme.

Mutta emme anna sen häiritä, haluisin vain Aleksin, Amelian ja perheeni kanssa viettää aikaa.

Sittenhän minä nukahdin. Tosin sohvalle. Hetken päästä herään, kun joku herättää minua..

Se oli Amelia. "Mitä nyt?" kysyn unenpöpperössä. Siristän silmiäni nähdäkseni paremmin.

Siinä tämä tyttö oli kasvojeni edessä. Hän itki.. Kuukin tämän äänestä ja nyyhkytyksistä.

"Mikä on?" kysyn huolissani. Amelia ei saa sanaakaan suustaan.

"Mun.. Mun päähän sattuu!" tämä tyttö huutaa, nyt häntä sattuu. Sen tiedän jo äänestäkin.

Nousen ylös. "Voi rakas." sanon kun otan tämän halaukseeni. "Missä Ale?" kysyn.

"Se.. Se nukkuu jo." Amelia vastaa edelleen itkien. Siinä hetken rauhoittelin tätä tyttöä.

Hän meni nukkumaan. Menin hänen peräänsä, sillä hyvät yöt unohtui toivottaa.

Näen tämän kippurassa huoneensa nurkassa. Ikkuna oli rikki.

Lasinsirut olivat tämän tytön sängyllä. Juoksen Amelian luokse hädissäni.

"Mitä tääl on tapahtunu?!" kysyn melkein huutaen. Aleksikin kuulee tämän, sillä tulee hän myös Amelian huoneeseen.

"Mitä te täällä meuh-" Aleksi sanoo ennen kuin näkee tämän ikkunan, ja vaikenee.

"Mitä vittua tääl on tapahtunut?!" tämä kysyy hyvin järkyttyneenä. Katson Ameliaa, jolla oli parhaillaan käynnissä paniikkiinkohtaus.

Tajutessani tämän, Juoksen tuon tytön luokse. Siinä hetken lohduttelun jälkeen, tämä avaa suunsa.

"joku.. Joku, ampu siihen just kun tulin sisään." Amelia vastaa hyvin traumatisoituneena.

Järkytymme Aleksin kanssa molemmat. Joku olisi yrittänyt ampua tyttöäni.

Se ihminen, alieni tai joku saatanan kameli! Se joutuu tekemisiin mun kans! Lupaan sen.

Ennenkuin itse edes tajuan, itken myös minäkin. Jos tämä luoti olisi osunut Ameliaan..

Ei, en ajattele nuoin..
________________________________________
Hii hi hi hi hii hi hi. Xdd, tarkistan tätä koulussa ja mun hissan ope luki vähä tätä😂🤚🏻