Dad and daughter [Blind Channel]

Luku 39. Bisnes Nainen

Amelian pov:

Herään klo 10:30. Aloin katsomaan puhelintani. Näin että isä oli laittanu jotain ig storyynsa.

Päätin heti mennä katsomaan, mitä tuo oli laittanut. Kyyneleet tulevat silmiini. Siinä luki:

"I wish you were here. In my hug, In my arms, with me. But you aren't. You're out there somewhere. I wish you are in place, that no one can hurt you. Come to me soon. Please<3"

Ihana. Tiesin, että tämä oltiin suunnattu minulle.

Käännyin, näin ettei Jinnai ollut vieressäni. Aloin ihmetellä sitä, että missä tuo olisi.

Nousin, ja laitoin vaatteita päälleni. Lähdin katsomaan respaan, olisiko hän siellä.

Näen kuitenkin tuon, baari osastolla kalja kädessään. Ei hän voisi Jinnai olla.

Tökkäisin pari kertaa tuota miestä olkapäähän. Hän kääntyi.

Kauhistuksekseni, hän oikeasti oli Jinnai. "Mitä vittua?!" kysyin tuolta.

"RaUhA tYtTö." hän sanoo. Saatana, tuo mies on ihan ämpäri känissä.

Jätin hänet sinne baariin juomaan itsensä niin känniin kuin haluaa.

Päätin, että tänään viettäisin aikaa vain itseni kanssa, ja hemmottelisin itseäni.

Ei, älä kuvittelekkaan mitään sellaista. Hyi! Ensin päätin käydä raikastavassa suihkussa.

Saatan jo tänään käydä isän luona. Ajattelin kaikkea, mitä suihkussa ajatellaan.

Esim että onko kenelläkään jätkistä parisuhdetta. Olis mukava jos olis.

Pääsin suihkusta. Jinnai ei ollut vieläkään saapunuut huoneeseemme.

No jaa, olisinhan minä kuullut jos tuo olisi tullut. Laitoin kasvonaamion.

Menin meditoimaan hetkeksi. Sain meditoitua puoli tuntia. Nyt ottaisin kasvonaamion pois.

Sitten jotain rasvaa. Minulla oli jotenkin tosi fresh olo. No oisko siks ku mulla oli kasvonaamio??

Laitoin vähän hienommat vaatteet päälleni. En tiedä miks. Varmaa siksi, että teki mieli.

Päätin lähteä läymään kaupassa. Ajattelin, jos ostaisin mansikoita ja sulattaisin suklaata.

(tossa Amelian asu. En jaksanut alkaa kuvailee sitä, nii päätin sit laittaa kuvana sen :D)

Sain vaihdettua vaatteet. Nyt tunnen itseni kunnon bisnes naiseksi. No en ny sentää.

Tykkäsin tästä asusta. En jaksanut kävellä portaita, sillä huoneemme oli 5 kerroksessa.

Pääsin hissiin. Nyt kävelenkin Helsingin kaduilla. Tuuli leikki hiuksillani.

Varmaan 10 miesoletettua, on vinkannut minulle silmää, tai viheltänyt tai sanonut iskureplan.

Eli tässä asussa, olen viehättävä. Luulisin. Meikkinikin oli aika perus. Ehkä...

Eyelainerit, tekoripset, ruskea silmämeikki ja nudea huulipunaa.

Rakennekynteni olivat matat ja piki mustat. Rakastin niitä. Minulla oli Airpodit korvillani.

Rakastin kuunnella musiikkia. Etenkin lenkillä jne. Saavuin kauppaan.

Otin mansikoita ja perus maitosuklaata. En tykännyt tummasta suklaasta.

Valkosuklaa on ihan hyvää. Mutta tänään mennään ihan maitosuklaalla.

Kävelin taas noilla Helsingin kaduilla, jotka tunsin kuin omat taskuni.

Katsoin puhelinta. Tarkemmin ottaen ig:tä. Törmään johonkuhun.

"Ai vittu!" huudan, kun kaadun perselleni asfaltille. "Anteeks." tuo sanoo.

Nostan katseeni. Nuo kasvot näyttävät jotenkin tosi tutuilta. Mutta en saa ihmistä päähäni.

"Amelia?" tuo kysyy. "Joo. Anteeks mut, kuka sä oot?" kysyn nolona.

"Mä oon Jodan." tuo sanoo. Minulla valkenee heti, kun hän sanoo nimensä.

"Aaa. Jodan." sanon, edelleen nolostuneena.
_________________________________________
Seuraava luku on vika luku :'(