Dad and daughter [Blind Channel]

Luku 21. Luce

Varoitus, tässä luvussa puhutaan enkkua, nii en sit oo mikää pro masteri siinä. Älä tuu korjaa mun kirjotusvirheitä, kiitos!

AMELIAN POV:

Nyt näkisin ekaa kertaa isovanhempani. Tai olen minä ne nähnyt, mutta en muista sitä.
------
Olemme heidän ovella.. Jännittä ihan vitusti, jos totta puhutaan.

Isä koputtaa oveen, he eivät vissiin tietäneet tulostamme mitään.

Ovi avautuu. Seison tämän takana, niin ettei minua huomata.

"Moi!" kuulen naisen sanovan yllättyneesti. "Kukas sä oot." tämä kysyy Aleksilta.

"Se on mun poikaystävä." isä vastaa. "Kiva." tuo sanoo ja halaa Aleksia.

Sittenhän tämä nainen näkee minut. "Onko tuo-" hän aloittaa kunnes isä keskeyttää tämän.

"Joo, hän on Amelia." tämä vastaa. "Oi että sä oot kasvanu!" nainen innoitsee.

Hän halaa minua. En edes tiedä kuka tuo on. Hän lähtee johdattamaan meitä sisälle.

"Tuo on tätisi, Alexa." isä selventää, sillä hän oli huomannut ilmeestäni sen, etten tiedä häntä.

"Äiti, minulla on sulle yllätys!" Alexa huutelee ilmeisesti mummolleni.

"Mikä yllätys?" kuulen tuon äänen. Muistan vain ja ainoastaan hänen äänensä.

Seisomme käytävällä, joka veisi olohuoneeseen. Tuo huone oli kuitenkin vielä seinän takana.

"Tulkaa." tätini innoitsee. Isä ja Aleksi menee edeltä. "Oii, pieni Ollini." mummo innoitsee.

"Kukas sinä olet?" hän kysyy Aleksilta. "Mun poikaystävä." isä vastaa.

Mummo antaa halin Aleksille myös. "Hei, mulla on vielä yks yllätys." täti sanoo.

"Mikä se on?" mummo kysyy. "Tuu vaa." Alexa kannustaa minua tulemaan.

Sittenhän minä tulenkin. Mummoni silmät kirkastuvat sekunneissa.

"A-Amelia!" tämä huutaa kun tulee halaamaan minua. Samassa isoisäni tulee myös paikalle.

"Olli.. Amelia." hän sanoo kyyneleet silmillään. "Kyllä.." isä sanoo.

"Ja tässä on mun poikaystävä." tuo jatkaa. Pappa mulkaisee isää, ja sen jälkeen Aleksia.

"Selvä." tuo sanoo ja lähtee pois paikalta vähin äänin. "Mitä te täällä?" mummoni kysyy.

"Tultiin viettää uuttavuotta ja sen jälkee jäädää about 2kk." isä vastaa.

"Oi ku kiva." tätini innoitsee. Isä vain hymähtää. Uskallauduin itsekkin hymyilemään hieman.

On jo ilta. Päätin lähteä lenkille Italian hämärään iltaan. Se oli kaunista.

Olen hölkkännyt noin 0,5km. Päädyn kauppaan, josta en tiennyt mitään.

Kun tulen ulos, törmään johonkin. "Fuck." tuo kiroaa, ei ainakaan ollut Suomesta.

"Oh, umm.. I am so so sorry!" pahoittelen tälle. Tuo katsahtaa minua, ja hän jäätyy.

"Ouh, don't worry about me." poika vastaa. Tai ainakin oletan tuon olevan poika.

"Okay. Umm.. what's your name?" kysyin. En todellakaan osaanut enkkua.

Eli ralli enkulla mennään. "Oh yeah, i'm luce." poika vastaa minulle.

"Nice name. I'm Amelia, from Finland." sanon takaisin.

"Wow, that's amazing country. I am from Canada." Luce vastaa.

"Friends?" kysyn hyvin arasti. "Why not." tämä vastaa. Vaihdamme siinä sitten snäpit.

Lähdin kohti mummon taloa. Mielessäni pyörii tuo poika, Luce.

Hän on hyvännäköinen. Ei, en voi rakastua ensisilmäyksellä. En koskaan uskonut siihen...

Mutta nyt se taisi tapahtua minulle. Vittujen vittujen saatana vittu.

Pääsin takaisin mummolle. Menin suoraan nukkumaan, sillä olin tosi väsynyt.

Kömmin isän kainaloon sohvalla. Siinä oli mukavan lämmintä. Sitten, nukahdin.

Herään aamulla siihen, että Aleksi ja pappani juttelevat jostain. En tiedä mistä.

Avaan silmäni varovasti, sillä valo sattui silmiini. Löysin vaatteeni viikattuna lattialta.

Sen oli kyllä tehnyt joku muu kuin isä tai minä. En edes muista eilis illasta paljoa mitään.

Muistan Lucen.. Tuo taivaallinen poika. Aivan kuten jumala. En kyllä usko siihen.. Siis jumalaan.

Mutta kuitenkin. Aloin etsimään tuon käyttäjään snäpistä. Kun sain laitettua sen sinne..

Vastaan tuli näky, jonka olisin halunnut jättää välistä tällä kertaa...
________________________________________
Mitähän sieltä löytyy??