Dad and daughter [Blind Channel]

Luku 38. Koti

Amelian pov:

En uskaltanutkaan tavata vielä isää, lähdin talosta pois. Vaikka ikävöin tuota, en pystynyt Juuri nyt tavata häntä.

Lähdimme Jinnain kanssa kävelemään kohti rantaa, jossa olimme isän kanssa aina.

Istuimme hiekalla, ja katsoimme kuinka pienet lapset uivat meressä.

Nainen nousee ylös vedestä, ja alkaa kävelemään kohti pyyhettään.

Se oli vieressäni. Kun tuo on noin kahden metrin päästä pyyhekeestä, hän pysähtyy.

" Amelia?" tuo ihmettelee. "Mistä sä mun nimen tiedät?" kysyn erittäin hämillään.

"Se oon mä. Imelda.." tuo jatkaa, samalla kun kääntää katseensa maahan.

"Imelda.." sanon hiljaa. "Mut, eks sä kadonnut?" Imelda kysyy ja nostaa katseensa.

"Joo, mut tulin takas. Jos et näe" sanon. Näen, että tuo alkaa tiputtamaan suola tippoja silmistään.

"Anna anteeks se paska, mitä tein sillon sulle." Imelda itkee, samalla kun pahoittelee.

"Ei se mitää, me oltiin sillon pieniä." vastaan. Nousin ylös, ja aloin halata tuota.

Vaikka Imelda oli hieman märkä, ei se minua haitannut yhtään.

Lähdimme juuri rannalta. En tiedä, että missä minä ja Jinnai majoittuisimme.

"Missä majoitumme?" kysyn. "En tiiä, hotellissa?" tuo vastaa.

"Mutta ne on tosi kalliita." "Sitä varten mulla on rahaa." Jinnai jatkaa.

Eli hotellia kohti. Kävelimme Helsingin upeilla kaduilla. Rakastin kävellä näillä kaduilla.

Ei ainakaan johtunut siitä, että kävelimme isän kanssa aina näillä kaduilla. Ei..

Pääsimme viimein hotellille. Jinnai oli käynyt jo nukkumaan. Minä en.

Nojasin parvekkeen kaiteeseen. Tuuli leikki hiuksillani. Oli auringon lasku.

Tähän sopii se, "Missä muruseni on'' Jenni Vartiaiselta. Aloin saman tien laulamaan sitä.

"Tuuli tuule sinne missä muruseni on. Leiki hetki hänen hiuksillaan.
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin.." lauloin.

Kuulin oven käyvän. Se oli Jinnai, joka tuli parvelle. Hymyilimme toisillemme.

"Sulla on kaunis ääni." tuo toteaa. Punastun. "Ei ole." vastaa, varmaan punaisena kuin tomaatti.

Ollin pov:

Tulisipa Amelia jo kotiin. "Olisipa Amelia täällä." sanon Aleksille, joka on minulla yötä.

"Jep." tuo vastaa. Lähdin parvekkeelle. Tuuli leikki hiuksillani.

Olisipa tuo tyttö kainalossani. Otan kuvan taivaasta.

Laitoin siihe teksiksi. "I wish you were here. In my hug, In my arms, with me. But you aren't. You're out there somewhere. I wish you are in place, that no one can hurt you. Come to me soon. Please<3"

Laitoin tuon ig storyyni. Kun kirjoitin tuota, kyyneleet alkoivat valumaan poskilleni.

Aleksi tulee myös parvekkeelle. "Kyllä Amelia palaa takaisin." tuo rauhoittelee.

Hymyilen. Onneksi minulla on vielä hän, ja jätkät tukenani. Olen tietenkin myös heidän tukena.

Lähdimme Aleksin kanssa sisälle. "Haluisiks tehä jotai romanttista?" tuo kysyy.

Aleksi ottaa puhelimensa ja yhdistää sen kajariin. Hämmennyin entistä enemmän.

Pian, kajarista alkaa soimaan Elvis Presleyn I can't help falling in love with you.

Alamme tanssia tuon kanssa. Laitan käteni tuon kaulan ympärille.

Hän taas laittaa kätensä vyötärölleni. Kyynelehdin. Rakastin tuota pörröpäätä.

En edelleenkään usko, että hän olisi minun. Musiikki loppui. Tuo antoi hennon suudelman minulle otsaan.
_______________________________________
Hah, olin tosi badass viime luvussa ku jätin sen siihen kohtaa ;D