Dad and daughter [Blind Channel]

luku 42. aamukahvit

Ollin pov:

Amelia ja Jinnai palaavat rapusta takaisin sisälle. He näyttävät jotenkin vihaisilta.

Mitähän nyt on tapahtunut. Noh, otan selvää myöhemmin siitä.

Olemme jutelleet kaikesta maan ja taivaan väliltä Amelian kanssa. Puhuimme esim siitä biisistä, jonka kirjotimme hänelle. Moon will tell it.

Hän tykkäsi siitä, onneksi. Jätkät olivat lähteneet jo, ja Jinnai hävisi jossain vaiheessa.

"Mistäs juttelitte Jinnain kans rapussa?" Kysyn. Amelia menee heti vaikeaksi. "No, ei mistää." Tuo sanoo.

"Amelia, kerro." Sanon. "Umm.. Se luuli et petin sitä Nikon kans." Tuo vaikertaa. "Mitä..!?" Aleksi huutaa keittiöstä.

"Kuulostaa siltä, että mun pitäisi puhua Jinnaille." Sanon kireällä äänensävyllä. "Isä ei sun tarvii." Amelia sanoo.

"Kyllä mun tarvii." Jatkan. Amelia pyörittää silmiään ja hymähtää. Siirryn lähemmäksi Amelian korvaa.

"Mä oon aatellu kosia Aleksia lähi päivinä.." pudotan Amelialle pommin. "MITÄ?!" tuo huutaa.

"Mitä nyt?" Aleksi kysyy keittiöstä. "Ei mitää." Vastaan. "Oikeesti?" Amelia jatkaa innoissaan.

Nyökkään. Amelian hymy leviää korviin asti. "ÄÄÄÄÄ!" tuo kiljuu onnellisen kuuloisena.

"Mitä siellä tapahtuu?" Aleksi kysyy ja tulee katsomaan. Hän näkee kun Amelia hyppii innoissaan.

Aleksi nauraa. "Älä sinä siinä naura." Amelia sanoo ja esittää että loukkaantuu Aleksin naurusta.
----
On jo ilta. Aleksikin on nukkumassa. Juttelemme Amelian kanssa vielä kaikesta maan ja taivaan väliltä.

"Se Moon will tell it, oli hyvä biisi." Tuo sanoo. "Kiitos kiitos." Sanon, ja nappaan tuon kainalooni.

"Pittääpä mennä nukkumaan." Amelia sanoo, nousee ylös ja alkaa lähteä kohti omaa huonettaan.

Hyökkään päälläni Aleksin rintakehän päälle.  "Tarviiko joku vähä läheisyyttä?" Aleksi kysyy.

Nyökyttelen päätäni. Laitan silmäni kiinni ja nukahdan melkein heti. Herään aamulla minun ja Aleksin sängystä.

Katson viereeni ja Aleksi on noussut ylös jo. Hieraisen silmiäni, en meinannut pysyä hereillä.

"Aleksi kulta!" huutelen. "Niin rakas?" Ale tulee huoneemme ovelle. Mumisen jotain.

"Niin mitä sanoitkaan?" tuo kysyy. "Saanko kahvia?" Kysyn. "Joo, olin just keittämässä." Ale vastaa.

Nousen istumaan sängyn reunalle. Alan venyttelemään.  pomppaan ylös ja lähden kahvin hajun perässä keittiöön.

siellä se Aleksi sitä keittääkin. Laitan käteni tuon lantiolle. Aleksi kiljahtaa. "Vittu sul on kylmät kädet" hän sanoo.

Pyöräytän tuon kasvot naamani eteen. Lähestyn tuon huulia, pian ne ovat melkein yhdessä.

Kun huulemme melkein koskettavat, niin Amelia tuli keittiöön. "Enhä keskeyttäny mitää?"tuo kysyy kiusaantyneena. 

"Et." vastaan ja annan Aleksille pusun poskelle. Lähden kävelemään makkaria kohti.

Tarvitsin vaatteet päälleni, jos en sitä nyt tee, en tee ollenkaan.

"Kahvi ois nyt valmista!" Aleksi huutaa minulle. "Joo, tulen aivan juuri!" huudan takaisin.

Kävelen pois makkarista. Sain vaatteetkin päälle. Harmaat collegehousut ja musta huppari.

Aleksi hörppii jo omaa kahviaan pöydän ääressä. Liityn hänen seuraansa. "Onks meillä maitoo tähän?" kysyn. 

"Eihän meillä oo, pitäs käydä kaupassa tänään." Ale vastaa. "Jaahas, tänään ois treenitkin." jatkan.

Aleksi joi kahvinsa ripeästi, ja lähti vaihtamaan vaatteitaan.

_________________________________________________

Yoou just got krissed. Kyl tää jatkuu, ei tosin hirvee aktiivisesti ehkä. Mä saatan jopa alottaa uutta kirjaa, nimenomaan jos jaksan.