Dad and daughter [Blind Channel]

Luku 37. Tuttu Kotiovi

Amelian pov:

Tunnin päästä, kone nousisi ilmaan. Emme ole edes päässyt sinne.

Nojaan Jinnain olkapäähän väsyneenä. En jaksaisi pitää silmiäni auki.
---
Noin puolen tunnin päästä nousisimme koneeseen. Pääsisimpä jo isän lämpimään haliin.

Nukahdin. Herään siihen, kun Jinnai heiluttaa minua. Pitäisi siis nousta koneeseen.

Lähdimme Jinnain kanssa konetta kohti. Päätin, että istuisin ikkuna puolella.

Onhan se aina paras paikka lentokoneessa. Istahdimme paikoillemme.

Poliisi oli järjestänyt ne meille. Ensin, kun pääsisin Suomeen, menisin kauppaan.

Ostaisin isälle jotain pientä. Toki, olihan minulla kaikille muollekkin Japanista tuliaisia.

Päädyin kauppaan pakaste pisteelle. Noh, sieltä lähti mukaan pullia.

Otin toki myös limukkaa. Jinnai odotti minua pihalla. Lähdimme kävelemään kohti Tommin kämppää.

Viimein pääsimme tuon ovelle. Olin ihan helvetin hermostunut. Koputin.

Tommi tuli avaamaan. Näen, että tuon silmiin muodostuu kyyneleitä.

"Amelia?.." hän kysyy. Hymähdän, ja nyökytän samalla päätäni.

Tommi tulee antamaan minulle halin. "Mulla on vielä kaks yllätystä." sanon.

Näytin vasemman käden nimettömäni, jossa oli kihlasormukseni.

"Oikeesti?" tuo kysyy itkien. "Joo." vastaan. Jinnai kävelee vierelleni.

"Sitten.. Mä oon raskaana." jatkan, samalla kun Tommi tutkii sormustani.

"E.. Eikä?!" tuo ei ilmeisesti tajua tätä tilannetta todeksi. Nyökyttelen päätäni.

Tommi itkee, ja antaa minulle uuden halin. "Meillä on ollu sua ikävä." hän sanoo, kun pyyhkii kyyneleitä pois.

"Mullaki teitä." vastaan. Minullakin alkoi tulla muutamia suola tippoja.

"Mäpä tästä lähenki Joelin ovelle. Älä kerro kellekkää, mä yllätän ne." sanon tuolle. "Selvä." Tommi vastaa.

Nyt löydän tieni Joelin ovelle. Koputan jälleen hermostuneena.

Tuo avaa oven. Kun Joel näkee minut, hän jäätyy totaallisesti oven suuhun.

Pian, tuo tulee ja halaa minua itkien hysteerisesti. "Ootko se oikeesti sä?" hän kysyy itkien.

"Joo, oon mä." vastaan. Hiljenimme. Halailumme kesti noin 5min.

Sitten alkoi pommien pudottelu. Joel päästi viimein irti minusta.

Näytän tuolle kättäni. Hän alkaa taas itkemään. "Meeks sä naimisiin?" tuo jatkaa.

"Meen." vastaan. "Ja, mä oon raskaana." jatkan. Nyt tuo katsoo syvälle sieluuni.

Kyyneleet valuvat molempien poskilta. Jos joku, niin tuo oli pommi Joelille.

Hän alkaa taas halaamaan minua. "Mun pitää lähtee Nikon ovelle nyt." sanon, kun päästän irti.

Joel nyökkää. "Älä kerro kellekkää, mä haluun yllättää ne." sanon. Tuo nyökkää.

Lähdin nyt siis Nikon ovelle, Jinnain kanssa.

Porkon, ja Nikon ovilla oli suunnilleen samat tilanteet ja tapahtumat.

Nyt, olisi Aleksin vuoro. Hän on joko meillä, tai isä niillä, tai Aleksi yksin kotona.

Kyyneleet alkoivat vieriä, ennen kuin sain edes koputettua oveen. Jinnai laittaa kätensä olkapäälleni, ja nyökkää.

Koputan tuon oveen. Kuulen astkelia. Hän olisi siis kotona.

Tuo avaa oven. Näen sen hänen silmiltään, että tuo on hämmentynyt.

"Aleksi.." sanon. "Amelia?" tuo jatkaa. Nyökyttelen vain päätäni. Aleksi alkaa halaamaan minua.

"Mulla oli ikävä." tuo huuto itkee minua vasten. Silitän hänen selkäänsä.

"Mullaki." vastaan, suola tipat alkavat valumaan poskiltani, kun Aleksi itkee sylissäni.

Tuo päästää irti, ja ottaa käsistäni kiinni. Hänen katseensa kiinnittyi nimettömääni.

"Ootko sä-" Aleksi ehtii aloittaa, kunnes keskeytän tuon. "Joo, olen kihloissa." vastaan.

Jinnai tuli vierelleni. He kättelivät. "Sano että sä oot raskaana vielä." Aleksi vitsailee.

"Mä oon.." sanon hiljaa. Tuo mies jähmettyy jälleen, ja katsoo minua suoraa silmiini.

"Ethän?" hän kysyy. Nyökkää tuolle merkiksi, että olin ihan tosissani.

Aleksi alkaa halaamaan minua jälleen. "Voi mun pikku tyttöä." hän itkee.

"Mun pitää lähtä nyt isin luo, älä kerro sille mun tulosta." sanon, kun Aleksi päästää irti.

Tuo nyökyttelee, kun pyyhkii suola tippoja pois poskiltaan.

Kävelimme rappusia alas Jinnain kanssa. Nyt kävelisimme isän luokse. Odotan innolla tuon reaktiota.

Pääsimme rappuumme. Samanlainen, kuin aina ennenkin.
---
Kotiovemme oli myös sama. Aloin itkemään kotini oven edessä.

En pystynyt koputtamaan siihen oveen, mistä kuljin aina kouluun ja vaikka minne.

Sitten saan jostain kerättyä rohkeuteni. Koputan. Kunnes...
_____________________________________
Kolmanneks viimestä lukua viedään.